Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Luomista ja jalostamista

4.4.2016 06:51 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Työni pitää sisällään paljon autolla ajamista. Kuuntelen siinä sompaillessa paljon radiota. Kuunnellessani olen tullut siihen tulokseen, että ihmismielessä on jotakin samaa kuin elintarvikkeita jalostavassa tehtaassa.
 
Tehdas ottaa vastaan alkutuotteita ja raaka-aineita. Siellä niitä yhdistellään, kypsytellään, käytetään, keitetään ja jäähdytellään. Maustetaan, maistellaan, haistellaan, pastöroidaan, homogenisoidaan, hapatetaan ja paljon muutakin. Jostakin viimeisestä tehtaan torvesta lopulta tupsahtaa valmis makkara, velliannos tai kasvispihvi. Valmiilta ruualta odotetaan paljon. Toivotaan, että se on maukasta syödä ja terveellistä.
 
Niin se toimii ihmismielikin, joka ottaa vastaan jatkuvasti viestejä silmin, korvin ja tuntemuksin. Lopputuotteena meiltä syntyy sanoja, kehon kieltä, erilaisia luomuksiamme ja koko olemuksemme. Mutta juuri näiden vastaanotettujen viestien ja tuottamiemme viestien välillä toimii omanlaisensa jalostustehdas. Pääkopassamme toimii monta eri valmistusvaihetta aivan kuin siellä elintarviketehtaassakin.
 
Jos tehtaassa ei olla tarkkoja laadukkaiden alkutuotteiden ja raaka-aineiden valinnassa, seuraukset voivat olla vakavat. Myrkyttävä bakteeri voi levitessään pysäyttää koko tehtaan. Sitä ennen bakteeri on voinut lopputuotteiden välityksellä sairastuttaa ison joukon ihmisiä. Hankittavien raaka-aineiden laadun lisäksi on ratkaisevaa huolehtia jatkuvasta ja valppaasta omavalvonnasta. Tuotantolinjojen ja sisäilman puhtaana pitäminen varmistaa hyvänmakuisen ja terveellisen lopputuloksen. Ja eivät tuotteet käy kaupaksi, jos niissä havaitaan jotakin muutakin, mikä ei miellytä.
 
Sitä se on meillä ihmisilläkin, kuten minulla työmatkalla autolla ajaessa ja radiota kuunnellessa. Viesteistä ja informaatiosta ei ole pulaa. Lähtökohtaisesti tiedon paljous on hyvä asia. Mutta onko meillä jatkuva ja valpas omavalvonta siihen, mitä vapaaehtoisesti luemme, kuuntelemme ja katselemme? Tässä tuskin kukaan kykenee kerskailemaan. Onneksi anteeksipyytämisellä ja -antamisella voimme korjata "pilaantuneita tai epäterveellisiä" sanomisiamme ja tekemisiämme.
 
Sekä ihmismielen että elintarviketehtaiden toimintaa värittävät aika-ajoin vallalla olevat trendit. On siinä elintarviketeollisuudella ollut perässä pysymistä milloin karppaamisen, rahkabuumin tai vaikkapa värimerellisen ruokavalion nimeen vannovien asiakkaiden kanssa.
 
Moni meistä on palannut yhä uudelleen terveelliseen ja yksinkertaiseen suomalaiseen ravintoympyrään ruokamaailman trendeistä. Moni on myös alkanut kaivata takaisin kristillisiin perusarvoihin erilaisten elämänkatsomusten sekamelskasta.
 
Jos makkaratehtaita on monenkirjava joukko, niin ihmismielten kirjavuus se vasta kirjava onkin! Osa tehtaista onnistuu myymään voitolla tuotteita, joita ei juuri jalosta, kunhan oman leimansa ehtii paketin kylkeen läpsäyttää. Myydessään kuitenkin antaa ymmärtää, että "meidän tuote". Kuulostaa tutulta ihmisten keskuudessakin.

Joku meistä sujuvasti toistaa omina ajatuksinaan toisten ajatusten tuotoksia. Toisaalta voi kysyä, että mikä julki tuotu oma ajatus voidaan kiistatta hyväksyä sanojansa luomaksi. Riittääkö sanajärjestyksen vaihtaminen tai vaikkapa kolmen toiselta saadun ajatuksen yhdistelmä? Ei varmaankaan riitä, mutta missä on se raja? Onko tämäkin blogikirjoitus pelkästään ryhmä toisilta lainattuja sanoja ja ajatuksia kirjattuna minun toimestani uuteen järjestykseen?
 
Kristityn ihmisen tiedonjanon tyydyttämisen järjestys on selkeä. Ensisijalla on Jumalan sanan tutkiminen ja kuuleminen. Eikä se niin monimutkaista ole. Se on hyvinkin arkisia valintoja: seuroihin ja jumalanpalveluksiin osallistumista, seurakuntayhteyden vaalimista, seurojen kuuntelemista, pyhäkouluissa ja raamattuluokassa käymistä, Raamatun ja kristillisyyden julkaisujen lukemista.
 
Ennen kirjoitettu Jumalan sana on ollut, on parhaillaan ja tulee ikuisesti olemaan muuttumaton. Siihen ei meidän tarvitse luoda mitään uutta. Se on loppuun saakka jalostettu.
 
Ja se lopullinen päämäärä – sielun autuus – ei ole meidän tekemistemme tai luomisemme varassa. Se toteutuu ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden”.

Ari Impiö

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi