Maanantai 18.3.2019
"
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Ps. 25:6

Nyt kohti taivasta katselen

10.7.2016 07:13 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Olen aina pitänyt laulamisesta. Myös Siionin lauluista, varsinkin niistä vanhoista. Lauluihin liittyy paljon muistoja eri elämänvaiheista. Lapsena lempilauluni oli Oi armon mitta, kuin suuri se on. Sitä en tiedä, miten lapsi tuon laulun ymmärsi – varmaan laulu oli osa sitä intensiivistä kokemusta, johon kuuluivat toista tuntia pitkät saarnat, vahva kuvakieli, hirsiseinät, tutut mummut ja papat sekä se kun isä jaksoi piirtää kuvia selkään.
 
Lukiolaistytön elämään toivat lempeää lohdutusta sanat: Hän tulee kohta, Jeesus, siis, veljet rakkahat, pois riidat kaikki tieltä ja mielet katkerat. Ah, muistakaa, ett’ oomme kaikk’ yksi ruumis vaan, ett’ Herra meill’ on yksi, yks toivo Jumalaan. Loppuheitot eivät häirinneet ollenkaan.
 
Vaikka ulkomailla olikin hauska asua ja opiskella, lauloin toisinaan isolla äänellä ja sanoja hiukan muunnellen: Vieras olen tällä maalla, poies halaa sieluni, isän luona Alpuassa oikea on kotini…
 
On niin turvallista laulaa taivaslauluja. Kun virta kuoleman on jo mun takanan’, turmelus riisuttu, puhtaus puettu. Mull’ kruunu päässä on kirkkaasti paistava, jonk’ Ylkä verraton on mulle antava. Ja omaan kuolinilmoitukseeni olen valinnut värssyn jo aikoja sitten. Siihen piti kirjoittaa: Niin virteni alkaa jo voin minäkin, ja laulua uutta myös minä laulaisin. Kun Jeesus, oi Jeesus, kun Jeesus, oi Jeesus, mua noutamaan tullut jo on.
 
Uudetkin laulut ovat olleet kiinnostavia, kun niitä pikku hiljaa alkoi tulla. Muutkin kuin ihanat Soi iltakellot ja Ihminen aamuista polkua astuu.
 
Sitten tuli aika, että Siionin lauluja ei oikein kärsinyt kuunnella. Samaan syssyyn tuli laulu-uudistus. Ostin kyllä laulukirjan, mutten halunnut edes katsella sitä. Oli terveyshuolia. Taivaslaulut tulivat liian lähelle. Ajattelin, että kyllähän minä sinne taivaaseen haluan, eikä kuolema sinänsä pelota... Minulle käy hyvin, käypä miten tahansa, ja kyllähän sitä näistä maallisista irrotetaan sitten, jos se on tarpeen… Päivä alkoi ja päättyi rukouksella, joihin Jumala rauhalla vastasi. Ei ollut hätää, ja lääkärin uutiset olivatkin hyviä. 
 
Tänä kesänä Suviseuroihin ei ehkä olisi ollut järkevää lähteä infektiovaaran ja väsymyksen takia. Mutta kun halutti! Kun monesta menosta oli pitänyt luopua, niin suviseuroihin oli entistä suurempi tuska päästä. Etukäteen harmitti kyllä, kun ei niitä vanhoja lauluja enää laulettaisikaan. Osanneeko sitä laulaa ollenkaan?
 
Kentällä kaikuivat tutut melodiat. Eikä haitannut, vaikka ulkomuistista lauloikin vanhoilla sanoilla, niin kuulostivat kanttoritkin tekevän. Ja miten kauniita lauluja! Toinen toistaan hienompia, niin uudet kuin vanhat.
 
Tuntui kummalta käydä vanhusten lepopaikalla päiväunilla, mutta onneksi sellainenkin palvelu seurakentällä on. Talkoolaiset olivat jaksaneet rakentaa ison rakennuksen vähävoimaisia varten. Ajattelin rakentajia erityisellä lämmöllä.
 
Sunnuntaina oli haikea poislähdön aika. Voi kun aina saisi olla suviseuroissa! Sitten ajattelin, että joskus vielä saakin olla. Siellä taivaan suviseuroissa. Sitten kun on se aika, Jumalan tietämä.
 
Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän. Oi Herra, ystävä lapsien sinua muistan ja kiitän.

Rea Tiirola-Tyni

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi