Maanantai 15.7.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Ps. 13:6

Nyt kohti taivasta katselen

10.7.2016 07:13 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Olen aina pitänyt laulamisesta. Myös Siionin lauluista, varsinkin niistä vanhoista. Lauluihin liittyy paljon muistoja eri elämänvaiheista. Lapsena lempilauluni oli Oi armon mitta, kuin suuri se on. Sitä en tiedä, miten lapsi tuon laulun ymmärsi – varmaan laulu oli osa sitä intensiivistä kokemusta, johon kuuluivat toista tuntia pitkät saarnat, vahva kuvakieli, hirsiseinät, tutut mummut ja papat sekä se kun isä jaksoi piirtää kuvia selkään.
 
Lukiolaistytön elämään toivat lempeää lohdutusta sanat: Hän tulee kohta, Jeesus, siis, veljet rakkahat, pois riidat kaikki tieltä ja mielet katkerat. Ah, muistakaa, ett’ oomme kaikk’ yksi ruumis vaan, ett’ Herra meill’ on yksi, yks toivo Jumalaan. Loppuheitot eivät häirinneet ollenkaan.
 
Vaikka ulkomailla olikin hauska asua ja opiskella, lauloin toisinaan isolla äänellä ja sanoja hiukan muunnellen: Vieras olen tällä maalla, poies halaa sieluni, isän luona Alpuassa oikea on kotini…
 
On niin turvallista laulaa taivaslauluja. Kun virta kuoleman on jo mun takanan’, turmelus riisuttu, puhtaus puettu. Mull’ kruunu päässä on kirkkaasti paistava, jonk’ Ylkä verraton on mulle antava. Ja omaan kuolinilmoitukseeni olen valinnut värssyn jo aikoja sitten. Siihen piti kirjoittaa: Niin virteni alkaa jo voin minäkin, ja laulua uutta myös minä laulaisin. Kun Jeesus, oi Jeesus, kun Jeesus, oi Jeesus, mua noutamaan tullut jo on.
 
Uudetkin laulut ovat olleet kiinnostavia, kun niitä pikku hiljaa alkoi tulla. Muutkin kuin ihanat Soi iltakellot ja Ihminen aamuista polkua astuu.
 
Sitten tuli aika, että Siionin lauluja ei oikein kärsinyt kuunnella. Samaan syssyyn tuli laulu-uudistus. Ostin kyllä laulukirjan, mutten halunnut edes katsella sitä. Oli terveyshuolia. Taivaslaulut tulivat liian lähelle. Ajattelin, että kyllähän minä sinne taivaaseen haluan, eikä kuolema sinänsä pelota... Minulle käy hyvin, käypä miten tahansa, ja kyllähän sitä näistä maallisista irrotetaan sitten, jos se on tarpeen… Päivä alkoi ja päättyi rukouksella, joihin Jumala rauhalla vastasi. Ei ollut hätää, ja lääkärin uutiset olivatkin hyviä. 
 
Tänä kesänä Suviseuroihin ei ehkä olisi ollut järkevää lähteä infektiovaaran ja väsymyksen takia. Mutta kun halutti! Kun monesta menosta oli pitänyt luopua, niin suviseuroihin oli entistä suurempi tuska päästä. Etukäteen harmitti kyllä, kun ei niitä vanhoja lauluja enää laulettaisikaan. Osanneeko sitä laulaa ollenkaan?
 
Kentällä kaikuivat tutut melodiat. Eikä haitannut, vaikka ulkomuistista lauloikin vanhoilla sanoilla, niin kuulostivat kanttoritkin tekevän. Ja miten kauniita lauluja! Toinen toistaan hienompia, niin uudet kuin vanhat.
 
Tuntui kummalta käydä vanhusten lepopaikalla päiväunilla, mutta onneksi sellainenkin palvelu seurakentällä on. Talkoolaiset olivat jaksaneet rakentaa ison rakennuksen vähävoimaisia varten. Ajattelin rakentajia erityisellä lämmöllä.
 
Sunnuntaina oli haikea poislähdön aika. Voi kun aina saisi olla suviseuroissa! Sitten ajattelin, että joskus vielä saakin olla. Siellä taivaan suviseuroissa. Sitten kun on se aika, Jumalan tietämä.
 
Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän. Oi Herra, ystävä lapsien sinua muistan ja kiitän.

Rea Tiirola-Tyni

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi