Maanantai 23.9.2019
"
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Et ole yksin

21.9.2016 06:15 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Lumijoen suviseurojen perjantai-aamuna havahdun puhelimen pirinään. Vilkaisen puhelinta, asianajaja soittaa. Vastaan puheluun asuntoautossa, Siionin laulun kaikuessa viereisestä kaiutintolpasta. Asianajajakin kuulee sen ja tuumaa puhelimen toisessa päässä, että taidat olla parhaassa mahdollisessa paikassa vastaanottamassa tätä puhelua. Konkurssi. Tämä sana jää puhelusta mieleeni. Nyt se on totta. Kyynelsilmin kerron vaimolle puhelusta.

Nyt, joitakin vuosia konkurssin jälkeen, pysähdyn miettimään tapahtunutta. Konkurssista jäi pitkät jäljet. Omakotitalon verran velkaa. Entisten päälle. Vaihtoehtoja ei ollut. Ystäväni totesi, ettei hän voi ymmärtää, miten selviätte tuosta velkamäärästä. En ymmärtänyt itsekään. En jaksanut monelle puhua, vain muutamille harvoille. Kaikki eivät ymmärtäneet. Omalla rauhanyhdistyksellä seuroissa ollessani koin, että useampikin tapahtuneesta tietoinen olisi halunnut tulla kyselemään kuulumisia mutta ei rohjennut.

Miten meidän nyt käy, miten selviydymme eteenpäin? Paksu nippu maksamattomia laskuja, perintäkirjeitä, katkaisuvaroitus sähkölaitokselta, ulosottomieheltä kirjeitä nipputolkulla. Kaikki tulot menevät lainojen lyhennyksiin ja pakolliseen arjen pyörittämiseen. Postissa tulee kirje päiväkodilta: "Valitettavasti emme voi ottaa huomioon yrityksenne konkurssista aiheutuneita velkoja päivähoitomaksun määrityksessä." Nieleskellen saan sanottua ratsastustunneista haaveilevalle tyttärelle, ettei isällä ja äidillä ole juuri nyt mitään mahdollisuuksia maksaa tunteja.

Tuntuu, etten jaksa enää, töissä käynti on yhtä tuskaa. Kyyneleet silmäkulmassa pysähdyn linja-autopysäkille ja ristin käteni. Sanon ihan ääneen, melkein huudan autossa: "Auta rakas taivaan Isä meitä." Pysähdyn kuuntelemaan laulua, joka kuuluu auton soittimesta: "Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan." (VK 370:4.) Ajattelen, että sattumaltako juuri tämä laulu soi. Sanat käyvät kohti, mieli rauhoittuu, on taas helpompi olla. Uskon ja luotan, että selviän tästäkin päivästä.

Illalla luemme yhdessä lasten kanssa jo lapsuuskodissa opittua iltarukousta, vanhaa Siionin laulua: "Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna. Ikirauhaan kerran vie." Ajattelen laulun sanoja, miten totta ne ovat. Iankaikkiset käsivarret kantavat tässä ja nyt, minuakin.

Sitten tulee työtapaturma. Viallinen naulapyssy pamahtaa, ja pitkä naula menee kämmenestä läpi. Pieni reikä kädessä, äkkiähän tuo paranee, tuumailee ensimmäinen lääkäri. Mutta kun ei parane. Joudutaan kaksi kertaa leikkaamaan ja fysioterapeutilla käymään kymmeniä kertoja. Käsi ei meinaa edelleenkään parantua. Sairausloma kestää liki puolitoista vuotta. Jälkeenpäin ajattelen ihmetellen, miten tuohonkin tapaturmaan sisältyy suuri siunaus. Iltarukouksen sanat käyvät toteen. Omat voimat ehtyivät, mutta taivaan Isä järjesti tapaturman kautta riittävän toimeentulon perheelle pitkäksi aikaa.

Kuudes lapsemme syntyy melkein pari kuukautta etuajassa. Tai oikeastaan kahdeksas. Vuosia aiemmin olemme haudanneet kaksi pientä, kuolleena syntynyttä enkelipoikaamme. Tämänkin lapsen kohdalla ajatukset risteilevät pahimmissa vaihtoehdoissa. Miten tämä, alle kaksikiloinen pienokainen selviää.

Toimeentulohuolet ahdistavat koko perhettä. Provisiopalkkaisena myyntimiehenä hätäilen, millainen tulee kuukauden myyntituloksesta, miten selviydymme, kun vaimo on vauvan kanssa sairaalassa ja viisi lasta kotona tarvitsevat isää. Yllättävällä tavalla kaikki järjestyy ja tuntuu, että jokainen asiakas ostaa. Kuukauden myynti nousee ennätyslukemiin. Miten tämä on edes mahdollista?

Tämän kesän suviseuroihin ajellessa kuuntelen vuosien takaisia suviseurasaarnoja. Erään puheen lopussa puhuja aivan kuin tiivistää saarnansa muutamaan lauseeseen: "Älä siis jää matkaystäväni yksin, kun tuntuu, ettet jaksa, älä jää yksin miettimään sitä kysymystä: voi herrani, miten meidän käy, miten minun käy, omassa elämässä, perheessä, uskomisessa. Siionissa on avoimia astioita, veljiä ja sisaria, joiden kanssa voi puhua tiestä ja matkasta, kertoa mikä mieltä painaa, mikä pelottaa, mikä uuvuttaa. Minä uskon, että sellaisia matkaystäviä sinä löydät, joille voit kertoa omia asioitasi ja miettiä yhdessä tietä eteenpäin. Se tie ihan varmasti löytyy. Jumala avaa sen tien, Jumala kuljettaa sitä tietä perille asti."

Mietin tuota puhetta monta kertaa jälkeenpäin, miten totta se onkaan. Näitä avoimia astioita, rakkaita veljiä ja sisaria on löytynyt meidänkin perheen ympäriltä. Monta kertaa on ollut mahdottomalta vaikuttava tilanne ja ulospääsyä ei ole näkynyt. Aina on kuitenkin tie auennut eteenpäin. Päivä kerrallaan. Vaikka monesti on tuntunut oma risti kaikkein raskaimmalta, niin monien matkaystävien kokemukset ovat olleet samanlaisia, emme ole yksin. 

Ennen konkurssia oli vauhti päällä, oli vaikka minkälaisia suunnitelmia, tavoitteita, päämääriä. Edelleen niitä on, mutta tärkeimpänä on halu päästä voittajana perille, vaikka jälkijoukon viimeisenä mutta Jumalan valtakunnan yhteydessä.

Kävelen vaimon ja pienimpien lasten kanssa suviseurakentällä ilta-auringon hiljaa laskiessa. On ihmeellisen hyvä olla. Arkihuolet, kiusaukset, kaikki ajallinen haihtuu hetkeksi. Tuntuu kuin saisin maistaa taivaallisen ilon esimakua.

"Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen tyytyen siihen, mitä antaa hän laupiaasti lapsilleen. Ei isältämme taivaassa tarpeemme ole salassa." (VK 370:3.)

Markku Manninen

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi