Maanantai 12.11.2018
"
Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Ps. 49:16

Et ole yksin

21.9.2016 06:15 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Lumijoen suviseurojen perjantai-aamuna havahdun puhelimen pirinään. Vilkaisen puhelinta, asianajaja soittaa. Vastaan puheluun asuntoautossa, Siionin laulun kaikuessa viereisestä kaiutintolpasta. Asianajajakin kuulee sen ja tuumaa puhelimen toisessa päässä, että taidat olla parhaassa mahdollisessa paikassa vastaanottamassa tätä puhelua. Konkurssi. Tämä sana jää puhelusta mieleeni. Nyt se on totta. Kyynelsilmin kerron vaimolle puhelusta.

Nyt, joitakin vuosia konkurssin jälkeen, pysähdyn miettimään tapahtunutta. Konkurssista jäi pitkät jäljet. Omakotitalon verran velkaa. Entisten päälle. Vaihtoehtoja ei ollut. Ystäväni totesi, ettei hän voi ymmärtää, miten selviätte tuosta velkamäärästä. En ymmärtänyt itsekään. En jaksanut monelle puhua, vain muutamille harvoille. Kaikki eivät ymmärtäneet. Omalla rauhanyhdistyksellä seuroissa ollessani koin, että useampikin tapahtuneesta tietoinen olisi halunnut tulla kyselemään kuulumisia mutta ei rohjennut.

Miten meidän nyt käy, miten selviydymme eteenpäin? Paksu nippu maksamattomia laskuja, perintäkirjeitä, katkaisuvaroitus sähkölaitokselta, ulosottomieheltä kirjeitä nipputolkulla. Kaikki tulot menevät lainojen lyhennyksiin ja pakolliseen arjen pyörittämiseen. Postissa tulee kirje päiväkodilta: "Valitettavasti emme voi ottaa huomioon yrityksenne konkurssista aiheutuneita velkoja päivähoitomaksun määrityksessä." Nieleskellen saan sanottua ratsastustunneista haaveilevalle tyttärelle, ettei isällä ja äidillä ole juuri nyt mitään mahdollisuuksia maksaa tunteja.

Tuntuu, etten jaksa enää, töissä käynti on yhtä tuskaa. Kyyneleet silmäkulmassa pysähdyn linja-autopysäkille ja ristin käteni. Sanon ihan ääneen, melkein huudan autossa: "Auta rakas taivaan Isä meitä." Pysähdyn kuuntelemaan laulua, joka kuuluu auton soittimesta: "Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan." (VK 370:4.) Ajattelen, että sattumaltako juuri tämä laulu soi. Sanat käyvät kohti, mieli rauhoittuu, on taas helpompi olla. Uskon ja luotan, että selviän tästäkin päivästä.

Illalla luemme yhdessä lasten kanssa jo lapsuuskodissa opittua iltarukousta, vanhaa Siionin laulua: "Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna. Ikirauhaan kerran vie." Ajattelen laulun sanoja, miten totta ne ovat. Iankaikkiset käsivarret kantavat tässä ja nyt, minuakin.

Sitten tulee työtapaturma. Viallinen naulapyssy pamahtaa, ja pitkä naula menee kämmenestä läpi. Pieni reikä kädessä, äkkiähän tuo paranee, tuumailee ensimmäinen lääkäri. Mutta kun ei parane. Joudutaan kaksi kertaa leikkaamaan ja fysioterapeutilla käymään kymmeniä kertoja. Käsi ei meinaa edelleenkään parantua. Sairausloma kestää liki puolitoista vuotta. Jälkeenpäin ajattelen ihmetellen, miten tuohonkin tapaturmaan sisältyy suuri siunaus. Iltarukouksen sanat käyvät toteen. Omat voimat ehtyivät, mutta taivaan Isä järjesti tapaturman kautta riittävän toimeentulon perheelle pitkäksi aikaa.

Kuudes lapsemme syntyy melkein pari kuukautta etuajassa. Tai oikeastaan kahdeksas. Vuosia aiemmin olemme haudanneet kaksi pientä, kuolleena syntynyttä enkelipoikaamme. Tämänkin lapsen kohdalla ajatukset risteilevät pahimmissa vaihtoehdoissa. Miten tämä, alle kaksikiloinen pienokainen selviää.

Toimeentulohuolet ahdistavat koko perhettä. Provisiopalkkaisena myyntimiehenä hätäilen, millainen tulee kuukauden myyntituloksesta, miten selviydymme, kun vaimo on vauvan kanssa sairaalassa ja viisi lasta kotona tarvitsevat isää. Yllättävällä tavalla kaikki järjestyy ja tuntuu, että jokainen asiakas ostaa. Kuukauden myynti nousee ennätyslukemiin. Miten tämä on edes mahdollista?

Tämän kesän suviseuroihin ajellessa kuuntelen vuosien takaisia suviseurasaarnoja. Erään puheen lopussa puhuja aivan kuin tiivistää saarnansa muutamaan lauseeseen: "Älä siis jää matkaystäväni yksin, kun tuntuu, ettet jaksa, älä jää yksin miettimään sitä kysymystä: voi herrani, miten meidän käy, miten minun käy, omassa elämässä, perheessä, uskomisessa. Siionissa on avoimia astioita, veljiä ja sisaria, joiden kanssa voi puhua tiestä ja matkasta, kertoa mikä mieltä painaa, mikä pelottaa, mikä uuvuttaa. Minä uskon, että sellaisia matkaystäviä sinä löydät, joille voit kertoa omia asioitasi ja miettiä yhdessä tietä eteenpäin. Se tie ihan varmasti löytyy. Jumala avaa sen tien, Jumala kuljettaa sitä tietä perille asti."

Mietin tuota puhetta monta kertaa jälkeenpäin, miten totta se onkaan. Näitä avoimia astioita, rakkaita veljiä ja sisaria on löytynyt meidänkin perheen ympäriltä. Monta kertaa on ollut mahdottomalta vaikuttava tilanne ja ulospääsyä ei ole näkynyt. Aina on kuitenkin tie auennut eteenpäin. Päivä kerrallaan. Vaikka monesti on tuntunut oma risti kaikkein raskaimmalta, niin monien matkaystävien kokemukset ovat olleet samanlaisia, emme ole yksin. 

Ennen konkurssia oli vauhti päällä, oli vaikka minkälaisia suunnitelmia, tavoitteita, päämääriä. Edelleen niitä on, mutta tärkeimpänä on halu päästä voittajana perille, vaikka jälkijoukon viimeisenä mutta Jumalan valtakunnan yhteydessä.

Kävelen vaimon ja pienimpien lasten kanssa suviseurakentällä ilta-auringon hiljaa laskiessa. On ihmeellisen hyvä olla. Arkihuolet, kiusaukset, kaikki ajallinen haihtuu hetkeksi. Tuntuu kuin saisin maistaa taivaallisen ilon esimakua.

"Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen tyytyen siihen, mitä antaa hän laupiaasti lapsilleen. Ei isältämme taivaassa tarpeemme ole salassa." (VK 370:3.)

Markku Manninen

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi