Sunnuntai 15.12.2019
"
"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän." Matt. 11:11

Kymmenen vuotta armosta uskomassa

16.10.2018 06:44 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Odotan aamunsarastusta, syksyn kalpeaa aurinkoa. On lokakuu, ja se saa minut muistelemaan tärkeää päivää, jolloin sain löytää Isän kotiin, sain parannuksen armon. Siitä tulee tänä vuonna kymmenen vuotta.

Muistan, kuinka korkealta tuntuikaan kynnys, jonka yli oli päästävä, kuinka ahtaalta portti. Ja silti, Jumalan voimalla, se onnistui. Se on ihme. Kuinka ensin ymmärsin löytäneeni oikean seurakunnan, jolta sain syntini anteeksi, niin että taivas vastasi rauhalla. Ja kuinka viikon kuluttua, syysseurojen messussa, Jumala avasi minut käsittämään, että olin löytänyt myös Jumalan valtakunnan – että se oli jo täällä maan päällä löydettävissä! Ehtoollisella koin läpi ruumiin käyvän lämpimän, puhdistavan liekin, ja tein kaikkeni, etten olisi puhjennut ääneen kiittämään.

Edessä oli silloin tuntematon taival, kapea tie. Raamatussa sitä taivalta ei luvata helpoksi, eikä se sitä aina ole ollutkaan. Silti tuota tietä on ollut ihmeen keveä kulkea, sillä sitä saa kulkea Jumalan rauhaa rinnassaan kantaen, aivan kuten Siionin laulussa todetaan: ”Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa taivaaseen kautta vieraan maan.”

Aluksi tuntui kuin olisi aloittanut elämän aivan tyhjästä: monet ystävät ja lähes koko vanha elämäni olivat kadonneet. Suuri löytöni ei ollut helppo perheelleni eikä ystävilleni, siksi jouduin ottamaan riskin, että heidät menetän. Sain kokea todeksi Raamatun sanat: ”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:26).

Pian sain kuitenkin huomata, ettei Jumala vienytkään minulta kaikkea, vaan siunasi elämääni ihmeellisellä tavalla. Osa ystävistä jäi, ja sain pitää perheeni, ajallisessa elämässä tärkeimpäni. Lisäksi löysin Jumalan perheväen, jonka jäseneksi heti itseni hengellisesti tunsin ja joka otti minut omakseen. Todellinen tutustuminen vei kuitenkin aikaa; ensimmäiset vuodet olivat melko yksinäisiä. Siksi kiitollisena ajattelen nyt sitä ystävien, sisarten ja veljien joukkoa, jonka Jumala on minulle vuosien varrella antanut, lupauksensa mukaan: ”Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoa – ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän” (Mark. 10: 20-30).

”Tosin myös vainoa” – siinäkin mielessä Jumalan sanan olen saanut kokea todeksi. Eräänlainen vaino tai pilkka ja sen seuraukset olivat minut uuvuttaa niin, että en jaksanut jatkaa enää Päivämiehen blogistina, vaan lopetin reilu vuosi sitten. Sain lopettaessani tuntea, kuinka rakkaudella minua Jumalan lapset muistivat. Moni myös kirjoitti lämmittävästi ja toivotti Taivaan Isän siunausta. Nuo toivotukset varmasti kuultiin, sillä viime kesän suviseurasaarnat toivat netin kautta minullekin väsyneelle armon viestin, ja melkein sammumassa ollut uskonliekki sai voimaa herätä virvoittuneena uudelleen. Täysin Jumalan armosta. Se, että saan olla tänä päivänäkin uskomassa, on yksin ja täysin Jumalan työ. Suuri, ihmeellinen armotyö.



Kun on itse harhaillut yksinäisenä maailmassa, kotia etsien, on sydämessä jatkuvasti toive: kunpa jokainen harhaileva saisi kotiin löytää! Siksi sanon sinulle, joka yhä etsit: tule kotiin, Isä sinua jo kaipaa. Lähde seuroihin, etsi Jumalan valtakuntaa! Usko sieltä julistettu synninpäästö omalle kohdallesi, ja lähde tuon armoevankeliumin antamin ihmeellisin voimin tätä taivastietä kulkemaan.

"Oi armokutsu, ihanampaa ei maailmassa tietää voi. Jumalan lapsi! Korkeampaa ei sanaa korvissani soi."

Vaikka maailma ympärillä kuohuu, ja aika tuntuu toisinaan yhtä pimeältä kuin tämä syksyinen aamuyö, saan yhdessä muiden uskovaisten kanssa odottaa ilolla uuden elämän kirkkaasti loistavaa Aurinkoa.

Maarit Murtomaa
 

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi