Torstai 23.5.2019
"
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Joh. 13:34

Voimavarahetkiä

25.11.2018 06:46 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Missä sinä lataat akkusi? Mistä keräät arkeesi iloa? 

Minulle luonto on tärkeä latauspaikka. Monet kerrat se on pysäyttänyt hetkeksi ja keventänyt taakkaa – ja usein se on lähentänyt välejä niiden kanssa, jotka ovat samalle polulle lähteneet.

Vuosia sitten vaelsin Utsjoki-Kevolla. Siellä luonnon kauneus säväytti niin, etten tajunnut edes rinkan painoa, en jalkojen väsymystä. Ihmettelin maaruskan sävyjä, matalaa puustoa, taivaan suunnatonta avaruutta. Tuntui kuin olisin ollut pienenpienenä suurella kämmenellä. Olin valtavan kiitollinen ystävälleni, joka oli houkutellut mukaansa, antanut mahdollisuuden sen kaiken kokemiseen. Se reissu jätti myös kaipauksen tuntureille. Sinne tahtoisin palata yhä uudelleen. Kuuntelemaan. Katsomaan. Ajattelemaan.



Onneksi pienemmälläkin retkellä voi tavoittaa jotain samaa. Joskus lähdimme kaveriporukalla retkeilemään lyhtyjen valossa kodalle ja joinakin kertoina jäimme
nukkumaankin nuotiotulen hehkuun. Hetken päähänpistosta saatoimme lähteä ihmettelemään yötaivaan tähtiä, revontulien leikkiä. Eikä haitannut, vaikka eräällä reissulla pitkospuut katosivat lumen alle ja reitti oli hetkittäin hukassa. Naurussasuin kaivoimme maamerkkejä näkyviin ja jatkoimme taas eteenpäin. 

Muistellessa tulee kiitollisuus ja ilo siitä, mikä oli joskus. Ja siitä, mikä on nyt.

Olemme perheenäkin pyrkineet retkeilemään paljon, niissä rajoissa, jotka ovat tuntuneet kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivilta. Olemme ihmetelleet aaltojen hiomia kiviä, meren pehmeää hiekkaa. Olemme ylittäneet suoalueita pitkospuita pitkin, nousseet korkeille kallioille, rakentaneet taideteoksia kävyistä ja maahan pudonneista kepeistä. 



Yksi parhaista reissuistamme suuntautui Riisitunturin maisemiin. Puolivuotias viihtyi rintarepussa, isommat kulkivat innoissaan itse. Polun varrella tunturipurot solisivat kirkkaina, ruohokanukat kukkivat autiotuvan ympärillä ja kuukkelipari ilakoi käkkyräisissä puissa. Kerta toisensa jälkeen hengitin sisään tuota kaikkea. Koin, että niissä hetkissä meille annettiin iloa ja voimavaroja kuin raikasta lähdevettä suoraan huulille.

Viime kesänä tiesimme heti alkuun, että emme voisi tehdä mitään isompaa luontoretkeä. Vauva oli vielä niin pieni ja mieheni oli tapaturmassa loukannut polvensa. Halusin asennoitua tilanteeseen tyynesti, mutta silti hetkittäin haikeus kirpaisi. Kaipasin pitkospuille, ikävöin tunnetta tuulisella tunturilla. 



Mutta eivät luonnon ihmeet pysyneetkään poissa. Erään kerran osuimme laavulle, jonne pääsi autolla melkein viereen. Paikalle samaan aikaan tulleet nuoret miehet ilmoittivat iloisesti, että he voivat ihan hyvin ajella pyörillä seuraavalle laavulle, jääkää te vain tähän. Katselimme yhdessä järven erämaista kauneutta, ihmettelimme rauhaa ympärillämme, iloitsimme siitä, että saimme olla siinä yhdessä, ilman kiirettä. Lapset uittelivat keppejä järvessä, etsivät ötököitä ja valokuvasivat luonnon pieniä ihmeitä ja toisiaan. 

Luonto avasi meille kesällä myös ihan uudenlaista katseltavaa. Yhdessä kyykistyttiin seuraamaan, miten uusi, ihmeellinen sudenkorento kuoriutui kotelostaan, kasvatteli siipiään katseemme alla. Myös munakoteloa kantava rantahämähäkki keräsi kiinnostuneet katselijat lähelleen.



Ja uskokaa tai älkää, syksyn tullessa näimme jopa ”komme lohikäämmettä”. Omiin silmiini ne näyttivät karvaisilta toukilta, mutta vajaan kolmen vuoden ikäinen tietää kyllä lohikäärmeasiat äitiään paremmin. Yhdessä niitä ihmettelimme ja kuvasimmekin. Ja pienen pojan silmät loistivat. 



Viime kesänä emme päässeet kiipeämään Kolille niinkuin olimme suunnitelleet. Emme nähneet korkealta huipulta avautuvaa jylhää maisemaa. Sen sijaan meille näytettiin monenlaista muuta ihmeteltävää. Emme jääneet tyhjin käsin. 



Ihmeellinen on Jumalan viisaus. Ajattelen, että jokaiseen elämänkaareen, jokaiseen päivään löytyvät sopivat voimahetket. Meille annetaan lahjaksi ne pienet ja erityiset tuokiot, joista ammentuu ilo ja luottamus. Kiitollisuus.

Anne Lindfors

Vanhemmat

Uudemmat

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.

Haluaisitko jakaa itsellesi merkityksellisiä asioita Päivämiehen lukijoille? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Päivämiehen verkkotoimitukseen, osoitteeseen verkkotoimitus@srk.fi. 

Kuva: Heikki Vuonokari

Päivämiehen verkkolehden vierasblogi

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi