Tiistai 19.6.2018
"
Herra sanoo: - Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani, vihani on väistynyt heistä pois. Hoos. 14:5

"Miten uskoa voi vahvistaa?"

5.10.2017 06:10 | Raija Vesterinen
Syyshiljaisessa kodissa mieleeni tuli voimakas muisto viimekesäiseltä rippikoululeirltä. Mieheni oli ensimmäistä kertaa kutsuttu rippileirille leiriohjaajaksi. Olimme pohtineet hänen kanssaan sitä, kannattaako minun ollenkaan lähteä sinne mukaan, jos en jaksakaan tiivistä ohjelmaa ja kovaa sosiaalista kuormitusta. Leirin opettajan kannustamana lähdin kuitenkin muutamaksi päiväksi mukaan leirille jonkinlaiseksi ”leiriäidiksi”. Nuorten kanssa vietetty aika olikin tosi mukavaa ja yhteiset keskustelut ja pohdinnat myös omaa uskonelämääni tukevia. Pääsin tarvittaessa pitämään lepohetkiä ja sitten taas osallistumaan yhteiseen toimintaan.
 
Sain leirillä tehtäväkseni järjestää toisen leiriäidin kanssa tyttöjen illan. Valitsimme alkupuheenvuoron aiheeksi ”Tytöstä naiseksi”, jossa käsiteltiin eri näkökulmista pienen vastasyntyneen tytön tietä aikuiseksi naiseksi. ”Alustuksen” jälkeen jaoimme tytöille paperilaput, joihin he saivat kirjoittaa mahdollisia mielessä olevia keskustelunaiheita ja kysymyksiä. Niitä riittikin paljon erilaisista aiheista; seurustelusta ja seksuaalisuudesta aivan keskeisiin uskonkysymyksiin asti. Erityisesti yksi paperille kirjoitettu kysymys pysäytti minut silloin ja nyt vielä jälkikäteenkin: ”Miten uskoa voi vahvistaa?”
 
Niin, miten uskoa voi vahvistaa? Mietimme tätä kysymystä yhdessä leiriläisten ja isosten kanssa. ”Kannattaa rukoilla Jumalalta voimaa ja apua.” ”Voi hakeutua sellaisten ystävien pariin, jotka eivät ole viemässä pois Jumalan lasten joukosta ja ovat tukemassa myös uskonelämässä.” ”Kannattaa tehdä asioita, joita voi hyvällä omallatunnolla tehdä.” ”Mennä seuroihin ja kuunnella, mitä Raamatussa ja seurapuheissa sanotaan.” "Lukea Raamattua."
 
Tämä kysymys ja nämä vastaukset ovat myös minulle tarpeellisia. Kun usko käy heikoksi ja askeleet raskaiksi taivastiellä, tarvitsen muistutusta, että Jumalalla on omat suunnitelmansa. Hänellä on varaa siunata minunkin elämääni ja antaa uskoa tämän päivän matkalle. Huomisesta minun ei tarvitse vielä huolehtia. Jumala pitää siitäkin huolen.
 

Raija Vesterinen

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Muutama vuosi sitten sain vuosien pätkätöiden ja äitiyslomien jälkeen lastentarhanopettajan viran ja suunnittelin samalla jatko-opintoja erityispedagogiikan parissa. Arkemme oli kiireistä seitsemän lapsen kanssa, kun mieheni ja minä kävimme töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa ja mies vielä opiskeli siinä rinnalla. Kun nuorin lapsistamme oli 1,5-vuotias, sattui tapaturma, jossa sain pysyvän niskanretkahdus- ja aivovamman. Elämä pysähtyi, mutta arkea oli silti jatkettava. Erilaista se oli kuin ennen, mutta vahva tunne hyvän Jumalan johdatuksesta on kulkenut mukana tähän asti.

Vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot eivät enää kulu viikonloppuja odotellessa, vaan muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus ja sen monivivahteiset ilmiöt, odottamaton kohtaaminen ystävän tai tuntemattoman kanssa, arjen hauskat sattumukset. Eripuraakin tulee toisinaan ja vaikeita koettelemusten kausia, mutta niihin ei haluta jäädä rypemään. Silti ne jotenkin korostavat hyvien asioiden merkitystä. Onni ei ole itsestäänselvä asia.

Tulen blogiteksteissäni kuvaamaan elämän eri ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta, valon kulkiessa mukana. Toisinaan saatan viedä lukijat hiljaiselle luontoretkelle, joskus taidenäyttelyyn tai hyvän musiikin äärelle. Ehkä kerron viikottaisesta tapaamisestani muistisairaan ystäväni luona vanhainkodissa tai muusta syvälle menevästä kohtaamisesta arjen ja juhlan keskellä. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa, mutta eiköhän toisinaan tule lähdettyä myös vähän etäämmälle. Tervetuloa mukaan!

raija.vesterinen@kolumbus.fi

Raija Vesterinen

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi