Maanantai 21.1.2019
"
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Ps. 105:1

Persoonallisuuspuolia

27.3.2018 06:31 | Reija Kaarlejärvi
Muutama vuosi sitten psykologiaa opiskellessani luin pari kurssia persoonallisuuspsykologiaa. Opiskelujen aikana kiinnostuin pohtimaan taas kerran myös omaa persoonallisuuttani.

Etsin netistä persoonallisuustestejä, täyttelin niitä ja vertailin tuloksia omiin käsityksiini. Toivoin persoonallisuustestien luovan itselleni selkeän kuvan siitä, millainen tyyppi nahoissani taaplaa. Halusin osata määritellä itseni tarkalleen johonkin skaalaan, joka kertoisi minun olevan tämän verran tällainen ja tuon verran tuollainen. Hyvin pian havaitsin kuitenkin testeihin vastaamisen vaikeuden. Minusta tuntui, että joka vastauskerta sain eri tuloksen. Persoonallisuuteni määrittelemisestä ja itseni tuntemisesta alkoi tulla varsin pulmallista.

Minun on vaikea kuvailla itseäni, koska yhden piirteen kertomalla saatan helposti löytää itsestäni myös vastakohdan, lähes ääripään. Voin avata asiaa hieman tarkemmin. Pidän ihmisistä todella ja haluan myötäelää, mutta nautin suunnattomasti myös yksinolosta. Olen spontaani ja nopea reagoimaan, mutta samalla tarkkaan harkitseva, rauhallinen ja välillä jopa tahmean hidas. Seison vakaana ja säilytän toimintakykyni kriisin keskellä, mutta joskus maailman romahtamisen tunteeseen riittää reikä sukassa tai leivänmurunen juuri pyyhityllä ruokapöydällä. Vaikutun kosken pauhusta tai kovalla soivasta musiikista, mutta kanssaruokailijan hiljainen maiskutus kasvaa pääni sisällä helposti valtaviin mittasuhteisiin.

Nautin vauhdista ja jännityksestä. Valitsen mielelläni huvipuistossa liikuttavimmat laitteet, mutta viaton kiekaisu korvani juuressa käy läpi kehoni sähköiskun lailla. Myös samalla penkillä istuvan kanssaihmisen hienoinen jalan hytkytys voittaa sillä hetkellä mielikuvissani karmeudessaan kaikki huvipuistolaitteet. Minulla on paljon mielipiteitä, innostuessani puhun suureen ääneen ja elehdin paljon, mutta hetkittäin en saa kurkustani ulos äännähdystäkään, koska mitään sanomista tai keinoa sen ulostuontiin ei yksinkertaisesti löydy. Innostun luennoimaan suurellekin kuulijakunnalle itselleni tärkeästä aiheesta, mutta on myös hetkiä, jolloin linnoittaudun kotiini enkä toivo näkeväni yhtään ketään kahdella jalalla kulkevaa olentoa. Tykkään ottaa ohjat käsiini, organisoida ja johtaa, mutta aivan yhtä ominainen piirre minulle on vetäytyä kauemmaksi tarkkailemaan ja pohtimaan asioita kaikessa rauhassa.

Luen selkeällä äänellä poisnukkuneen ihmisen muistotekstin, mutta soratiellä matelevan käärmeen pysähtyessä ja antaessa minulle kohteliaasti tietä kyyneleet kihoavat silmiini silkasta vaikuttuneisuudesta. Kyyneliä nostattavia asioita on muutenkin lukuisia, eivätkä ne useinkaan liity mihinkään sinällään suureen asiaan. Silti väittäisin, että ulospäin näkyvä kuva minusta on paremminkin hillitty.

Olen joustava, mutta määrätietoinen, jopa itsepäinen. Syynään kauppakuitista hintavirheet senttien tarkkuudella, mutta annan mielelläni rahaa tai tavaraa hyvään tarkoitukseen. Olen tunnollinen ja konservatiivinen, mutta samalla löydän itsestäni paljon boheemeja piirteitä. Täytän astiat pesukoneeseen optimaaliseen tarkasti suunniteltuun järjestykseen, mutta leivon ja kokkaan aineksia pataan näppituntumalla roiskien. Olen järkityyppi, mutta taiteilija. Kuvaus tuskin vakuuttaisi vaikkapa työhakemuksessa. Olenko siis kameleontti vai mikä?

Olen aistit kaakossa elävä tunneihminen, joten jopa järkeni kertoo minulle, että aistit avoinna elämällä luonnollisesti kuormittuu. Sopivassa vireystilassa mieleni suoltaa sanoja ja ajatuksia, mutta iltakahdeksan jälkeen nälissäni jopa yksitavuinen ajatus puuroutuu päässäni. Ihmisten ilmoilla kärsivällisyyteni yleensä venyy kuin elastaani, mutta kotiovesta kaiken sosiaalisen tehokkuuden jälkeen sisään astuessa eteisen kenkäkaaos haukkaa tuosta joustavuudesta leijonanosan. Onneksi puolisoni osaa usein viisaasti ratkaista tilanteen: ”Otahan teetä.” Kuormittumisasteen huidellessa pitkästi yli punaisen puolella kanssakulkijan jämptit mutta lempeät sanat kuten ”hengitä hetki” tai ”tuossa, syö” ovat mitä parhainta lääkettä.

Persoonallisuuspulmaani alkoi tulla enemmän järkeä, kun tartuin tarkemmin sanaan kuormittuminen. Yksi erittäin hyvä löydös itselleni oli myös termi erityisherkkyys. Oletan, ettei hyvän elämän kannalta niinkään oleellista ole se, millainen ja miten monimutkainen ihminen on. Tärkeämpää on mielestäni se, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä ja kuormittumisasteensa ja huolehtii itsestään. Riittävästi ja säännöllisesti syöneenä, riittävästi levänneenä ja arjen haasteista ja elämyksistä palautuneena kameleontti-ihminen voi olla aivan laadukasta ja miellyttävää seuraa. Hyvin tavallinen ja inhimillinen ihminen ainakin.

Itsetutkiskelun aikana havaitsin myös seikan, että olen elämäni varrella kehittänyt itselleni kyvyn olla sen näköinen kuin ympäristölle sopii. Siksi kameleonttiajatus ei heitä kauaksi kuvauksena. Mahdollisesti on niin, että omat sisäiset temperamenttipiirteeni ovat vasta nyt aikuisena saamassa mahdollisuutta kohota näkyviksi. Mielenkiinnolla odotan, mitkä piirteet vielä vahvistuvat tässä vuosien saatossa ja mitkä häviävät vähin äänin taka-alalle. Tuntuu, että olen itseeni tutustumisessa vieläkin aika alkutaipaleella. Ehkä on hyvä, että itseä ei tarvitsekaan liian tiukasti määritellä.

Mitä ajatuksia kertomukseni sinussa herättää? Millaisia persoonallisuuspuolia sinussa on?
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi