Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Some ja minä – missä suhteessa?

21.5.2018 06:04 | Reija Kaarlejärvi
En usko, että olen ainoa ihminen, joka ajoittain painiskelee nykyteknologian ilmiöiden, kuten älypuhelimen käytön ja somen kanssa. Elämässäni on aikoja, jolloin älypuhelin painaa raskaasti kädessäni. Noina aikoina puhelimen alituisesti ulottuvilla pitäminen, toistuva automaattinen käden kurkottaminen puhelinta kohti ja sovellusten selaaminen tuntuvat enemmän kuormittavan kuin tuovan iloa. Tuntuu, että puhelimella on taipumus vallata pinta-alaa elämästäni vaivihkaa, ja sen käytön kanssa on oltava valppaana.

Olen miettinyt suhdettani älypuhelimeen ja someen koko sen ajan, kun ne ovat ulottuvillani olleet. Olen yrittänyt sopeutua nykyaikaan ja olla tyypillinen tässä ajassa elävä ihminen. Jokin osa minussa on kapinoinut tuota sopeutumista vastaan, minkä vuoksi some-elämä ei ole täysin saanut nielaistua minua sisäänsä. Silti viime aikoina olen kokenut tarvetta vähentää ennestäänkin vähäistä somen käyttöäni. Vähentäessäni sitä olen tuntenut syyllisyyttä, pelkoa siitä, että jään totaalisen ulkopuolelle kaikista sosiaalisista kuvioista sekä pelkoa siitä, että jään paitsi jostakin ajalle ominaisesta ja välttämättömästä. Olen kokenut riittämättömyyttä, ristiriitaa ja ärsyyntymisen tunnetta. Mutta mikä parasta, olen kokenut suurta riemua ja vapauden tunnetta sekä myös jonkinlaista eheyttä siitä, että voin määritellä itse elämäni ja sen, mihin aikani käytän.

Liityin Facebookiin pari vuotta sitten, koska kävin erästä verkkokurssia ja pääsin näin suljettuun keskusteluryhmään. Elin Facebookin kanssa lyhyehkön vaiheen, jolloin yritin päästä mukaan sen kuvioihin ja olla edes jollain lailla aktiivinen. Huomasin kuitenkin melko pian, että vierailut Facebookissa alkoivat olla minulle välttämätön paha ja pakollinen rutiini. Tykkäilin sarjassa ihmisten kuvista ja päivityksistä, jotta kukaan ei ihmettelisi, miksi en koskaan tykkää. Tykkäämisestäni loppui tykkääminen, mikä tunne ei ollut sidoksissa ihmisten julkaisuihin vaan oman rutiinini pakonomaisuuteen. Lopetin lähes kokonaan tykkäyspainikkeen käytön. Samalla vierailuni Facebookissa jäivät myös lähes kokonaan. Facebook ei ole vain minun lempijuttuni, ja tämä tieto helpottaa elämääni paljon.

Instagram on mielestäni Facebookia lempeämpi somekanava. Olen jopa hyväksynyt sen sovelluksen puhelimelleni. Selailen kuvia silloin kun tahdon ja ehdin, koetan olla pakottamatta itseäni mihinkään. Ajoittain tunnen edelleen hätää siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu, jos jätän toistuvasti tykkäämättä joistakin seuraamieni henkilöiden julkaisuista. Mieleni tulkitsee asian helposti niin, että jos ei tykkää, ihminen ehkä koetaan välinpitämättömäksi tai pahantahtoiseksi, mitä en todellakaan halua olla. Muistutan itselleni yhä uudelleen ja uudelleen, että myös somessa voin olla vilpittömästi vapaa juuri sellaisena kuin olen. Tykätä suurella sydämellä siitä, mistä tykkään. Olla vapaasti tykkäämättä.

Koen some-elämän vahvasti toissijaisena oikean elämän rinnalla. Ajattelen ihmisiä ihmisinä, jotka tunnen. Silti huvitun ja nautin puolituttujen hauskoista päivityksistä. Ilahdun, kun saan jakaa palan kauempana asuvan tuttavani elämästä. Kaipaan aurinkoon nähdessäni lomakuvia räntäsateen rummuttaessa ikkunalautaa. Haaveilen. Inspiroidun. Tsemppaan ja toivon hyvää. Tällainen on some, jonka haluankin elämääni ottaa ja jota siedän. Elämäni ja olemassaoloni eivät ole kuitenkaan somesta kiinni. Olen ihan yhtä paljon hengissä ja koen elämyksiä, vaikka päivitänkin niitä harvoin someen. Olisi niin hienoa, jos kukaan meistä sosiaalisen median reunamilla elävistä ei pelkäisi jäävänsä ulkopuolelle tai jostakin ratkaisevan suuresta paitsi vain siksi, ettei ole aktiivinen netissä. Koska, loppujen lopuksi kuitenkin, tosielämä on aito ja some siitä vain kapea siivu, eräs mahdollinen tapa toteuttaa itseään.

Hyvin yleisessä tiedossa on myös ilmiö, että some koukuttaa. Mielestäni jokainen aikuinen on itse vastuussa somen käytöstään ja siitä, onko jo addiktoitunut tai vaarassa koukuttua. Lasten suhde someen ja älypuhelimen käyttöön taas on ihan oma aiheensa, niin paljon sen rajaaminen minuakin vanhempana mietityttää.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi