Perjantai 19.4.2019
"
Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

”Sinä lupasit, että…”

16.9.2018 06:59 | Reija Kaarlejärvi
Eräänä elokuisen hämäränä aamuna tokaluokkalainen pohdiskelee aamupalapöydässä koulun välituntielämää. ”Tappelua välillä tulee. Sekin käy kimppuun ja ärsyttää monesti.”

Hörpin teetäni, kohotan katseeni koululaiseen, mutten ehdi sanoa mitään, kun hän jatkaa pohdiskeluaan.

”Mikähän siinä on, että kun mulle tulee joskus semmonen tunne (nostaa tärisevät nyrkit eteensä), että mää heitän tuon tyypin seinään. Niin sitte mulla kuitenkin joku täällä (laittaa kämmenen ohimolle) tuntuu, että en heitä. Mää vaan käännyn pois enkä välitä.”

Vaikka todellakin uskon vilkkaiden poikieni kykenevän kolttosiin, koulusta tullut palaute kertoo pitkälti samaa pojan omien puheiden kanssa. Tässä elämän epätäydellisyydessä pojan pohdiskelu lämmittää mieltä. Arvelen hänelle tuollaisen toiminnan johtuvan tunnetaidoista. Kun ihminen tunnistaa ja sallii omat tunteensa, niin hyvät kuin pahat, hän kykenee paremmin suodattamaan niitä eikä toimi välittömästi impulssiensa varassa.

Ulko-oven loksahtaessa kiinni ja talon hiljetessä jään miettimään tarkemmin keskustelua. Tunnetaidot tuntuvat maailman yksinkertaisimmalta asialta, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että joskus maailman yksinkertaisimman asian opettelussa aikaa menee vuosia. Mietin perheemme elämänhistoriaa ja tunnetaitojen kehittymistä. Perheemme kultaakin kalliimpi ammattiapujakso ajoittui juuri siihen aikaan, kun tokaluokkalainen oli pieni. Kaiken muun hyvän kylkiäisenä opimme vanhempina terapiassa myös tunnetaitoja. Pääsin tuoreeltaan soveltamaan oppimaani pikkulapsiarjessa. Matka oli työläs mutta antoisa.

Samalla kun opettelin sanoittamaan omia tunteitani, opetin toimintamallia lapsellekin. Esimerkiksi hänen kiukutellessaan lattialla kerroin hänelle hänen näyttävän väsyneeltä tai sanoin, että hänellä on ihan selvästi nyt harmi. Pyysin häntä syliin, ja mikäli muistikuvani pitävät paikkaansa, yhtä ainutta kertaa hän ei jättänyt tulematta. Sovimme myös, että hän saa tulla aina syliini silloin, kun kiukku kiihtyy ja huuto alkaa.

Tulin huomaamaan, että lapselle asioiden opettaminen on tehokasta. Mieleeni piirtyy selkeästi kuva, joka ehti toistua useamman kerran. Temperamenttinen lapsi huutaa ja möyryää myttynä lattialla, äänen kohotessa kohoaa myös omani. Hyvän välimatkan päästä omista korkeuksistani kajahtaa käskytys: ”Rauhoitu ja lopeta tuo!” ”Ole hiljaa!” ”Suu kiinni nyt!” Ja puuhasteluni oman asiani parissa jatkuu leukaperät kireinä ikävästä metelistä ja hyvän tunnelman pilaajasta.

Huuto ei lopu, kohoaa vain. Mulkaisuni tavoittaa epätoivosta loistavien silmien syyllistävän katseen kaukaa lattian rajasta. Hiukset ovat liimautuneet kasvoille, suu on suuressa mutrussa. Ulvovassa äänessä on niin suuri loukkaantuminen, että se täyttää koko tilan. ”EKKO TINA MUITTA! TINA LUPATIT, ETTA AINA KO MAA ITKEN NIIN MAA TAAN TULLA TUN TULLIIN!”

Mikäli asia oli jostain syystä päässyt mielessäni unohtumaan, tuossa tilanteessa muisti kyllä tehokkaasti palasi. Huokaus. Tekeminen seis, askeleet lähimmälle sohvalle. Toinen huokaus. ”Ai niin. Niin just. Lupasin. Tuu.”

Turvallisessa sohvannurkassa sydänten kiihtyneet sykkeet hiljalleen rauhoittuivat vierekkäin. Uskon tuollaisilla hetkillä olleen aivan erityisen suuren merkityksen pienelle kasvavalle lapselle. Minua aikuisena ne hoitivat vähintäänkin yhtä paljon.

 
 

Reija Kaarlejärvi

Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valon pilkkeitä ja tummia varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta.

Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä.

Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa.

Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com

Reija Kaarlejärvi

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi