Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Appi

17.6.2017 06:53 | Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä
Kun kohtasin appeni ensi kerran, toivoin, että olisin ollut kohtaamatta. Saavuin heidän kotiinsa anivarhain, yöjunalla. Luulin, että tyttöystäväni vanhemmat vielä nukkuisivat. Turha toivo, olivat portailla vastassa, katsoivat silmiin ja tervehtivät. Aika kuumottava tilanne!

Myöhemmin olin rehtorin puhuttelussa. Tuo emeritusrehtori oli tuleva appeni. Olin pyytänyt audienssia. Oli kysymys kädestä, tyttären kädestä. Enemmästäkin, koko elämästä! Oltiin vanhanaikaisesti vakavia. Rehtori lajitteli papereita työhuoneensa pöydältä. Jokainen paperi meni oikeaan paikkaansa.

– Niin, sinulla oli asiaa... hän sitten sanoi.

Kerroin asiani. Tuleva appeni ei vastannut suoraan, vaan alkoi kertoa omasta elämästään:

– Niin, minähän lähdin 17-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan... Sitten on ollut muutakin: välirauhan aikana linnoitustöitä, pitkä jatkosota haavoittumisineen, rauhan tulo, opettajan sijaisuus kotikylän koululla, maamieskoulu, opettajakoulutus Kajaanin seminaarissa. Avioliittoon ehdin sitten 35-vuotiaana, hän kertoili.

Olin tuona audienssipäivänä 17-vuotias. Minulla ei ollut mitaleja, joissa olisi lukenut ”Isänmaan puolesta” tai ”Urheudesta”. Minulla oli vain merkki, jossa luki ”Uimakandidaatti” sekä Mustanaamio-kerhon pronssijäsenyysmerkki. Lisäksi olin ollut Osuuspankin Hippo-kerholainen. Asepalveluskin oli vielä tietämätön paikka. Ei ollut meriittejä, ei, mutta oli rakkaus! Rehtori ei tyrmännyt minua. Pitkä yhteinen matka hänenkin kanssaan oli alkamassa.

Muistan hetken, jolloin ensimmäinen tilini oli tullut. Olimme jo tuolloin naimisissa rakkaan vaimoni kanssa. Syöksyimme HifiStudioon ja ostimme törkeän hienot stereot. Tehoa oli niin paljon, että setillä olisi voinut helposti häätää talon välikatosta oravat ja muut kolopesijät. Hyvästi hiljaisuus, tervetuloa Saint-Saënsin urkusinfonia ja Barbara Hendricksin joululaulut! Virittelin innoissani piuhoja ja asentelin kaiuttimia. Kehuin appiukolle hyvää hinta-laatusuhdetta. Hän tassutteli ympäriinsä, hymähteli, oli vähän mukanakin. Sanoi sitten:

– Ei kait siinä. Sitten kun nälkä yllättää, niin laittaa levyn pyörimään.

Kääk! ajattelin. Liian hyvin sanottu.

Aika kuluu. Saan oppia paljon apelta. Hän neuvoo, miten listoitetaan oikeaoppisesti, miten auto kannattaa huollattaa ja öljykattila nuohota. Hän antaa neuvoja elämään ja uskonelämään. Neuvot annetaan taitavasti, ei puolisoita erottaen, vaan yhdistäen. En milloinkaan koe, että hän puolustaisi omaa lastaan minun kustannuksellani, vaan auttaa meitä molempia. Välillemme muodostuu luja ja syvä suhde. Samoin koen myös anoppini kohdalla. Kesämökin hämärässä kuulen ohuen seinän läpi, miten minunkin nimeni liitetään iltarukouksen pyyntöihin. On hyvä olla. Olen kiitollinen heistä.

Edelleenkin appi tulee usein käymään. Nyt invataksilla, pyörätuolissa. Nauramme kuten ennenkin. Nautin siitä, että saan hänet nauramaan. Autan häntä arjen asioissa. Nyt saan konkreettisesti palvella häntä. 

Saan myös palvella Jumalan sanalla, kun appeni täyttää vuosia. Saan rohkaista ja lohduttaa samoilla Jumalan sanan lupauksilla, joilla hän on niin monta kertaa rohkaissut meitä. Kunpa osaisin ottaa omien lasteni puolisot sellaisina lahjoina kuin appeni ja anoppini ovat minut ottaneet perheeseensä.

Harri Vähäjylkkä

Vanhemmat

Uudemmat

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Löysimme toisemme nuorina ja saimme vuosien myötä suuren perheen. Puolisoina koemme välillä olevamme ihan eri planeetoilta. Siinä missä toinen on avoin, toinen miettii mielessään. Kun toinen puhuu suoraan, toinen tasoittelee ja etsii kompromisseja. Innostumme herkästi uusista mahdollisuuksista. Se on johtanut välillä isoihin elämänmuutoksiin. Yhä edelleen opettelemme avioliittoa, sen ihanuutta ja kamaluutta. 

Tässä yhteisessä blogissamme käsittelemme rakkauden, avioliiton ja perheen teemoja omasta kokemuksestamme käsin, selkokielellä, päällimmäisenä ilo Jumalan antamasta lahjasta ja elämänmittaisesta tehtävästä.

Palautetta blogistamme voi antaa osoitteeseen emvahajylkka@gmail.com.

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi