Torstai 26.4.2018
"
Jeesus sanoo: "Teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22

Mikähän porukoita oikein vaivaa?

19.10.2017 06:36 | Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä
Otsikon kysymyksen esitti ystäväni. En osannut vastata. Joku kuitenkin vaivaa, koska “porukat on ruvennu eroon”, hän sanoi tarkoittaen avioeroja.

Tunnistan tilanteen. En kuitenkaan voi osoittaa sormella ja sanoa “nuo”. Minulle voisi käydä samalla lailla.

Kun avioliiton myötä muutimme yhteen, oli yhtä aikaa ihanaa ja vaikeaa. Oli ihanaa jakaa elämä rakastamansa ihmisen kanssa. Vaikeaa oli se, että se elämä piti todella jakaa hänen kanssaan. Kun luonteet ovat erilaiset, se ei ole aina helppoa. Tarkkailin vaimoani. Hän vain oli. Se ahdisti minua. Minulla oli yleensä joku fiilis. Kova nousukiito, hyvä meininki, seiniin rummuttelu -fiilis tai sikahauskaa-vaihe. Toisinaan myös lievä alakulo, ärsytys, väsymys, ankea fiilis. Tuntui, etten osannut elää tavallisuutta.

Niin, tarkkailin vaimoani. Kysyin, onko hän suuttunut minulle. Ei ollut. Kysyin, masentaako. Ei masentanut. Kysyin, voisinko leipoa että hän piristyisi. Ei kaivannut piristystä. Olin varma, että meillä menee huonosti. Välillä meni oikein hyvin. Sitten puhuimme. Sain oppia, että puolisollani ei ole koko ajan jotain fiilistä. Hän vain elää. Se helpotti. Ero ei ehkä ollutkaan tulossa.

Porukat kuulemma sanoo: "Se oli sit tässä, nimittäin avioliitto." Ei se niin voi mennä. Paljon on tapahtunut sitä ennen. Totean ystävälleni, että porukoiden pitäisi ehkä puhua. Uskon siihen, se on auttanut minua. Ja kuunnella, koska puhumisesta ei ole mitään hyötyä, jos kukaan ei kuuntele. Pitäisi olla aikaa ja tilaa puhua ja kuunnella oikeasti eikä vain olla kuuntelevinaan. Ehkä puhumista ei ole edes opeteltu. On rakastuttu, muutettu yhteen ja eletty. Mutta onko puhuttu? Onko käyty läpi asioita hyvistä ja pahoista päivistä? Onko jaksettu pyytää ja uskoa synnit anteeksi? Onko siirtynyt tavallisiin päiviin se, että olen luvannut tahtoa rakastaa aina kuolemaan asti? Miten se muuttuu arkipäivän elämäksi?

Vaikka olin aika kova ja avoin puhumaan, en osannut aina puhua oikein. Laitoin valmiita vastauksia toisen suuhun. Sanoin, miltä toisesta tuntui tai mitä hän tarkoitti. Ei se niin mene. Minulla ei ollut kärsivällisyyyttä antaa tilaa toisen ajatuksille. Opin hitaasti. Tajusimme kuitenkin molemmat, että hyvää ei ole edessä, jos emme käy asioita läpi pohjamutia myöten. Evankeliumi oli kuin lääke murtumaan, joka oli tullut liukastuessa jäisellä pihalla. Tämän jälkeen alkoi toipuminen, kävelemään opettelu ja vaarapaikkojen tunnistaminen. Piti etsiä piikkipohjallisia kenkiin, ettei kaatuisi aina samassa paikassa uudestaan.

Jos ei osaa puhua, voi opetella. Jos potilas tulee lääkäriin, hänen olisi kerrottava mikä vaivaa. Jos ei puhua pukahda, parhainkaan lääkäri ei tiedä mistä alkaisi tutkia. Kun avioliitoissa tulee vaikeuksia, pitäisi mennä toisen luo ja kysyä ensin: "Mikähän minua vaivaa?" Yhdessä kun opettelee armollisesti puhumaan ja kuuntelemaan, saattavat syytkin tulla esille.

Ehkä meitä porukoita vaivaa synti? Minua ainakin. Se on kroonista. Siksi tarvitsee mennä vastaanotolle, jossa lääkäri näkee sydämeen ilman ultraääntä ja röntgeniä. Syntiin on aina ollut hyvä hoito, anteeksiantamuksen evankeliumi. Se on parantanut silmätkin. Oma puoliso, lapsi tai ystävä on alkanut taas näyttää kauniilta ja korvaamattomalta.

Harri Vähäjylkkä

Vanhemmat

Uudemmat

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Löysimme toisemme nuorina ja saimme vuosien myötä suuren perheen. Puolisoina koemme välillä olevamme ihan eri planeetoilta. Siinä missä toinen on avoin, toinen miettii mielessään. Kun toinen puhuu suoraan, toinen tasoittelee ja etsii kompromisseja. Innostumme herkästi uusista mahdollisuuksista. Se on johtanut välillä isoihin elämänmuutoksiin. Yhä edelleen opettelemme avioliittoa, sen ihanuutta ja kamaluutta. 

Tässä yhteisessä blogissamme käsittelemme rakkauden, avioliiton ja perheen teemoja omasta kokemuksestamme käsin, selkokielellä, päällimmäisenä ilo Jumalan antamasta lahjasta ja elämänmittaisesta tehtävästä.

Palautetta blogistamme voi antaa osoitteeseen emvahajylkka@gmail.com.

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi