Torstai 21.2.2019
"
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps. 31:20

"Mää inhoon runoja"

20.9.2018 06:40 | Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä
"Runot on ajanhukkaa, ku pitää miettiä, mitä niissä oikein halutaan kertoa." Näin saatan puuskahtaa. Mitä ajattelet tuosta kommentistani, etenkin sinä, joka pidät runoista? Voiko tai saako näin sanoa?

Kiertely ei kuulu luonteeseeni. Tiedän mistä tykkään ja mistä en ja haluan sanoa mielipiteeni suoraan. Jonkun mielestä se on ehkä pelottavaa, toisesta ärsyttävää ja joku saattaa tykätäkin, kun asiat sanotaan sellaisena kuin ne koetaan. Kommettini ei ole absoluuttinen totuus runoista. Se on vahvasti sanottu mielipide, joka haastaa toista kertomaan oman näkemyksensä.

Minulla on siis haastava luonne. Pippurinen, sanoo mies. Joissakin tilanteissa saatan tarkoittamattani loukata. Toisinaan taas koen, etten tule itsekään ymmärretyksi oikein. Tilanteesta riippuen pehmennän mielipidettäni, koska en halua rikkoa yhteistä rakkautta. Arjessa kuitenkin usein unohdan ja olen laiska välittämään. Haluan sanoa aikaa tuhlaamatta, jopa provosoiden, jotta saan ravisteltua luutuneita ajatuksia tai tapoja.

Puolisoni on välillä kadehdittavan helppoa seuraa ihmisille. Hän ei halua aiheuttaa ristiriitaa, vaan sovittelee ja haluaa olla kaikille mukava. Minun on välillä vaikea hyväksyä tuo piirre hänessä. Se saa minut ärsyyntymään. Miksi et sano suoraan? Miksi hyssytellään? Usein joudun kuitenkin toteamaan, että maltillisesti sanottuna asiat hoituvat mukavammin. Toisaalta taas asiat etenisivät kovin hitaasti, jos epäkohtia ei nostettaisi esiin ja ikävät asiat haluttaisiin unohtaa. Molempia luonteenpiirteitä tarvitaan, mutta saisiko näitä yhdistettyä samaan persoonaan? Siinä on opettelua!

Luonteeni vuoksi en osaa myöskään elää muotissa, joka ei sovi minulle, ainakaan vain sen takia, että näin on totuttu tekemään. Mielestäni ihminen saa rakentaa elämänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa ja pystyy, niissä puitteissa, jotka on saanut. Tämä saattaisi kuulostaa kovin nykyaikaiselta ja jopa vieraalta, jos jättäisin näkemykseni tähän. Mutta minulla ei ole pelkästään oikeuksia, vaan myös vastuita sekä usko! Minulla on omalta osaltani vastuu avioliitostamme. Vastaamme puolisoni kanssa toisistamme, kodin ilmapiiristä, lasten kasvatuksesta ja arkisista ratkaisuista. Minulla on usko, jota haluan suojella. Siksi en toteuta kaikkea, mikä elämässä kiinnostaisi, enkä halua tarkoituksellisesti loukata puheillani.

Meillä ihmisillä on taipumus vertailla ja usein tehdä myös muotteja, joihin olisi mukava jaotella ihmisiä ja asioita. Voisiko takana olla pelkoa siitä, ettei itse olisi liian erilainen ja jäisi ulkopuolelle? Taipumuksen vertailuun voi huomata jo lapsissa. Koulupuku ei välttämättä estä kiusaamista, kun paremman puutteessa kavereita voidaan laittaa järjestykseen vaikka kännykän, juomapullon tai eväsrasian mukaan. Meidän vanhempien tehtävä on opettaa lapsillemme, että ihmiset ovat ja saavat olla erilaisia. Erilaisuus kuuluu Jumalan luomistyöhön.
 
Elina Vähäjylkkä
 

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Löysimme toisemme nuorina ja saimme vuosien myötä suuren perheen. Puolisoina koemme välillä olevamme ihan eri planeetoilta. Siinä missä toinen on avoin, toinen miettii mielessään. Kun toinen puhuu suoraan, toinen tasoittelee ja etsii kompromisseja. Innostumme herkästi uusista mahdollisuuksista. Se on johtanut välillä isoihin elämänmuutoksiin. Yhä edelleen opettelemme avioliittoa, sen ihanuutta ja kamaluutta. 

Tässä yhteisessä blogissamme käsittelemme rakkauden, avioliiton ja perheen teemoja omasta kokemuksestamme käsin, selkokielellä, päällimmäisenä ilo Jumalan antamasta lahjasta ja elämänmittaisesta tehtävästä.

Palautetta blogistamme voi antaa osoitteeseen emvahajylkka@gmail.com.

Samalla puolella – Elina ja Harri Vähäjylkkä

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi