Tiistai 25.9.2018
"
Herra sanoo: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa." Jes. 1:16

Asennetta ja keltaisia koulubusseja

20.2.2016 07:00 | Sarianna Suominen
Miten ihmeessä tähän kaikkeen tulisi ymmärrystä? Tuskailen mielessäni tätä lausetta tuon tuostakin. Eikö laulussa sanota, että "on niin paljon asioita, joita en voi ymmärtää"? Yhtäkkiä niitä on kokonainen vuori, jonka yli ei meinaa nähdä. Puhelin tukkeutuu voicemaileista, joita en muista kuunnella. Sähköposti tiedonannoista, joista voin vain arvailla, miten tulisi toimia. Vielä loppuvuodesta kuvittelin olevani suunnilleen keskivertokansalaisen verran hoksaavainen ja toimiva. Yhtäkkiä tunnen olevani aivan umpipöhkö.

Alkuvuoden koulun aloitus oli lapsille kirpeä hyppy ihan kirjaimellisesti tuntemattomaanMuistakaa positiivinen asenne ja hymy, toistelin koululaisilleni, jotka aamu toisensa jälkeen hyppäsivät keltaiseen koulubussiin hieman arastellen.

Asennetta tarvittiin etenkin pienempien koululaisten kohdalla, jotka käytännössä viettivät koulupäivät luokissaan täysin kieltä ymmärtämättöminä. Läksyurakka on yhä jokapäiväinen maraton, jossa me aikuiset saamme olla tiiviisti mukana kääntämässä ja auttamassa – tosin oma viisaus loppuu jo viidesluokkalaisen matematiikkaa tutkiessa. Laskutavat eroavat totutuista.

Koulussa tarjotaan halukkaille lounas muutamaa dollaria vastaan – jos haluat päivästä toiseen syödä hampurilaisia, pizzaa, ranskalaisia, nugetteja. En uskoisi, jollen olisi itse nähnyt ruokalistaa! Koko porukkamme on valinnut omat eväät. Niinpä aamutuimaan olen täyttämässä ruskeita eväspusseja salaattikipoilla, omenalohkoilla, porkkananpaloilla, voileivillä. Olen hyvilläni saamastani palautteesta ja kiitoksesta, jos eväspussin sisältö on maistunut hyvin koulupojalleni. Sillä kiitoksella löydän taas asennetta nousta anivarhain seuraavanakin aamuna rapistelemaan eväspusseihin täytettä. 

Erityislapsemme koulunaloituksen viivästyminen vaati kärsivällisyyttä ja asennetta. Testejä toisen perään, rokotuksia, lääkärintarkastuksia, virallinen lausunto täkäläiseltä lastenlääkäriltä ilmiselvästä oireyhtymästä, psykologin ja puhe- ja toimintaterapeuttien tapaamisia. Oli päiviä, jolloin tuntui, että ketju vain jatkuu ja jatkuu. Omassa arkielämässä ei tule mieleen keskittyä asioihin, joita erityisemme EI osaa.

Päivittäisessä elämässä me riemuitsemme koko perheen voimin asioista, joita lapsemme osaa tai on oppimassa. Piti käydä vaatehuoneessa itkemässä muutama tunnekuohu pois, kun lopullinen lausunto tuli postissa. Lapsemme "oli läpäissyt testit"! Testitulosten perusteella hän on oikeutettu erityisen tuen tarpeeseen. Erikoisesta ilmaisutavasta huolimatta koin, että erityislapsemme oli saanut napakympin!

Muutto ulkomaille on hyppy tuntemattomaan. Kaikki totutut asiat menevät hetkeksi jengoiltaan. Jopa sunnuntain seura-aikataulu. Mutta huomaamatta asiat loksahtelevat uomiinsa. Kahden kuukauden kokemuksella olen pikkuhiljaa opetellut tarkistamaan puhelimeni ääniviestipalvelun lähes päivittäin. Olen pinnistellyt ymmärtämättömyyteni kanssa ja esittänyt vastakysymyksiä sähköpostiviestien lähettäjille: Voisitko tarkentaa, en ymmärtänyt viestiä. 

Yhtäkkiä ne ovatkin koululaiset, jotka tsemppaavat äitiä. Kyllä sä osaat perille, vaikket ole sinne ennen ajanutkaan. Luota nyt vaan! Läksyurakka on ainakin asenteellisesti keventynyt, kun alkeellinen ymmärrys vieraaseen opetuskieleen on laajentunut. Tämän mä osaan, tämä on niinkuin tall, pitkä. Eväittenkin kanssa on löytynyt rutiinit, ei tarvitse herätä ihan niin aikaisin.

Erityislapsemme on ensimmäisestä koulupäivästä lähtien matkustanut kouluun keltaisella bussilla ilman muita perheenjäseniä. Leveä hymy koulupäivän jälkeen kertoo sen, mitä hän ei vielä osaa sanoittaa. Opettajan viestit vahvistavat asian: Hienosti menee, asenne on loistava!

Päivä kerrallaan opimme enemmän, kotiudumme enemmän, saamme varmuutta enemmän ja tuntematon muuttuu tutummaksi. Sunnuntain aikataulukin on muodostunut uudella tavalla hyväksi. Kun pyhäkoulu ja seurat alkavat aamulla, on koko loppupäivä aikaa kyläillä ja oleilla. 

Laulun sanoin luottavaisella asenteella on hyvä jatkaa. Jos ei vuorta pysty ylittämään, voisiko sen kiertää? 

Johdattele askeleeni uskon saarnaa kuulemaan, murheistani, erheistäni luottavasti puhumaan. Armonsanallasi, Herra, sieluani lohduta, uskon yksinkertaisuutta minulle taas opeta. (Sl. 286:3.)

Tunnisteet:


koulu arki asenne muutto

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi