Tiistai 26.3.2019
"
Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8-9

Ajatuksia valitsemisesta

29.11.2016 06:42 | Sarianna Suominen
Muuton myötä ja lyhyen asettumisen jälkeen se alkoi. Aivan kuin vahingossa. Vaikka mieheni saksalainen työkaveri yhteisellä iltapalalla antoikin minulle neuvon: "Kun olet uutena asukkaana vieraassa maassa, ei voi olla liian valikoiva, vaan kannattaa heittäytyä kaikkiin mahdollisiin kontakteihin kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa." Toisin sanoen hän kehoitti minua suhtautumaan uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin avoimin mielin. Mutta minkäs minä teen. Se alkoi sittenkin. Valikointi, tai valitseminen.

Uusi ympäristö testaa omia arvojani, ravistelee mielipiteitäni ja tarjoaa monenlaisia houkuttelevia mahdollisuuksia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Aikuisiällä sain parannuksen armon lähes 15 vuotta sitten. Käytännössä ajatteluni ja elämänarvoni lähtivät rakentumaan siitä hetkestä lähtien kuin luonnostaan kristilliselle pohjalle ja pyrkimykseksi elää Jumalan tahdon mukaisesti. Vaikka onnistumisen tunteilla en ole päässyt juhlimaan, ovat valintani olleet tietoisesti ja tiedostamatta niitä, joilla koen pyrkiväni rakentaa omaa uskonelämääni vahvemmaksi maailman myrskyissä. Käytännössä elän tiski- ja pyykkipinojen täyttämää arkielämää ison perheeni kanssa. Kotitöiden keskellä tuntuu turvalliselta laittaa taustalle soimaan Siionin laulut, ja laulaa mukana pyykkiä lajitellessa. Elän elämää, jonka ihanin irtiotto ja juhlahetki on nykyään varhainen aamukahvi aviopuolisoni kanssa muun perheen vielä nukkuessa. Todellisuutta, jonka viikkohuipennus on seuramatka ja sunnuntain saarna, jos edes osan siitä saan vilkkaan poikajoukkoni keskellä päästä kuulemaan.

Uskovaisena uskon asia ei ole mikään irrallinen osa tai bonuslisä elämässäni. Omakohtainen usko näkyy asioissa, jotka heijastelevat jokapäiväisiä valintojani. Paikallisesti Seattlen seudulla on melko aktiivinen, lähinnä IT-alan ammattilaisista ja heidän perheistään muodostunut Suomi-yhteisö. Suomi-koulussa on yli 100 oppilasta. Sinne kiikutamme nuorimman poikamme hyvillä mielin joka toinen lauantai. Se on vähän niinkuin mieluisa harrastus hänelle. Saman porukan illanviettoihin sen sijaan en osallistu. Tuntisin oloni vaivautuneeksi ja harmaaksi viinilasien "cin cin" -kilistelyjen ja punattujen huulten keskellä. Minun korvissani se maailma huutaa tyhjyyttä. Olenhan ollut ennen osa sitä maailmaa. Ulkoisesti asiat ja osakkeet siististi pinossa, sisäisesti haku päällä: miten saisin mielenrauhan? Muutamasta kaltaisestani ulkosuomalaisesta olen saanut itselleni mukavia kavereita iltapäivän joutilaaseen kahvihetkeen tai yhteisille luontoretkille lasten kanssa. Meillä on ollut mukavaa ja lämmintä yhdessäoloa. Saamme purkaa päivittäiselämän kokemusten tuomia ajatuksia täällä vieraalla maalla ja puhua asioista, joita kotimaasta kaipaamme.

Silti koen, että näytän heille itsestäni vain osan. Siksi, koska en halua selitellä elämäämme ja valintojamme ja pärjäämistämme tai ei-pärjäämistämme yhdeksän lapsemme kanssa. Koska kuvittelen, että arkemme näyttäytyy heidän silmissään vaatimattomalta ja tapahtumaköyhältä. Koska tunnen, että selviytymistämme seurataan tarkemmalla silmällä. Koska meitä on niin monta. Koska monia asioita ei edes voi järjen avulla selittää. Siksi niitä kai kutsutaankin uskomisen asioiksi. Koska uskon näin ja näin, haluan sydämessäni toimia niin ja noin. 

Meillä on onni asua alueella, jossa pääsemme seuroihin ja paikallisten uskovaisten keskelle viikottain. Kyläilyä tapahtuu pääsääntöisesti sunnuntaisin puolin ja toisin. Lapsilla on leikkikavereita ja aikuisilla keskustelukumppaneita. Rajaton luottamus syntyy kuin itsestään. Tunnetaan kuin jo valmiiksi, vaikka kyläpaikka ja sen asukkaat olisivat ennalta tuntemattomia. Usein keskustelut käydään aihepiireistä, joissa esiintyy perhe ja lapset. Poikkeuksetta puhumme myös matkasta ja tiestä, uskosta. Toisinaan seurat syntyvät siinä kahvipöydän ääressä kuin itsestään. Saamme tukea toinen toisiamme tärkeän saattomiehen roolissa. 

Olen huomannut, että ison seurakunnan keskelläkin voi alkaa tapahtua porukoitumista. Toisaalta on ymmärrettävää, että jonkun kanssa jutut vain menevät erityisen hyvin yksiin. Toisen kanssa tunnet sielunkumppanuutta ensitapaamisesta lähtien. Haluaisin huomata kirkolla myös heitä, jotka jäävät herkemmin hiljaisina syrjään. Kutsua kylään. Keittää kahvit. Tutustua vaikka vaan vähäsen enemmän kuin pelkän Gods Peace -tervehdyksen verran. Haluaisin valita kaikki mukaan. On kiitollinen mieli siitä, että meidät on otettu niin lämpimästi vastaan uuteen kotisiioniimme.

Viikko on ollut vaihteleva. Mies työmatkalla ja lapset sateesta ja myrskyvaroituksesta kärsimättömiä ja toraisia. Uskovaisen kodin tunnusmerkit haihtuvat savuna ilmaan, kun lopulta haksahdan sättimään jälkikasvuani. Tulee paha mieli. Eniten kai minulle, äitinä ja vanhempana. Enhän minä halua repiä rikki, vaan rakentaa. Itkusilmin pyydän anteeksi. Lapset saarnaavat kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Joku hoksaa pyytää evankeliumia osalleen. Jokaista muistan sinä iltana erityisesti käydä siunaamassa iltarukouksen myötä. Siitä se taas rakentuu. Unirauha. Ja minä mietin, miten sen heille selittäisin. Että minäkin, mahdottoman rosoinen ja äänekäs, saan aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Ja että kaikki maailman värit hehkuvat silloin minussa.

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi