Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

"Jumalan lauhaa"

5.1.2017 06:17 | Sarianna Suominen
Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa sen muistoksi, kun kolme itämaan tietäjää saapui Betlehemin seimen äärelle. He seurasivat taivaalla loistanutta kirkasta tähteä, joka johdatti heidät Jeesus-lapsen luokse. Tuota kirkasta tähteä ja Jumalan rauhaa kohti kuiskasin minäkin eräänä loppiaisena vuosia sitten arkana kysymyksen: Saanko minäkin uskoa? Saanko kaikki synnit anteeksi, ne suurimmatkin? Kun ystäväni vielä toistamiseen saarnasi minulle synnit anteeksi vakuuttaen, että ne kaikista raskaimmatkin syntitaakat on annettu anteeksi, asettui Jumalan rauha sydämeeni. Näin loppiaisesta tuli päivä, jolla on kirkas merkitys elämässäni. Se oli tähtikirkas loppiaisen talvipakkanen ja pyhä, jolloin aivan suunnittelematta halusin matkata seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa ja sain uskoa omalle kohdalleni kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä iloon, rauhaan ja vapauteen asti. 

Monena loppiaisena sen jälkeen olen muistanut tuota kyseistä juhlapäivää ja sitä, miten Jumalan valtakunta kutsui minua yhteyteensä. Silloin olo on ollut levollinen ja suunta kirkkaana. Olen matkalla taivaaseen. Tässä joukossa haluan vaeltaa. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia ajatuksia, epäilyksiäkin, mutta silloin olen hiukan hätääntyneenä hakeutunut tiiviimmin uskovaisten joukkoon. Yhteisistä keskusteluista näissä vaikeimmissakin tilanteissa olen saanut vahvistusta omakohtaiseen uskooni ja mieli on tyyntynyt. Usko on sama eilen, tänään ja huomenna. Tunnetilat saattavat vaihdella, mutta Jumalan sana on vakaa.

Juhlakausi ja uudelle vuosilukemalle siirtyminen palauttaa minut muistoissani aikaan, jolloin perheessämme myös mieheni sai parannuksen armon. Jonkin ajan kuluttua siitä omasta tärkeästä loppiaispäivästäni. Jo sitä ennen ehdin monesti iltarukouksessani pyytää taivaan Isää johdattamaan puolisoani Jumalan valtakuntaan. Minulla oli hätä hänen puolestaan. Kun hän sitten sai omalle kohdalleen uskoa synnit anteeksi, sydämeni melkein pakahtui riemusta. Muistan vieläkin, miten kirkkaana uskomisen aarre silloin hohti.

Uskovaisessa kodissa saatetaan kohdata tilanteita, joissa joku perheenjäsenistä on vieraantunut omakohtaisen uskon tunnustamisesta. Hän saattaa valinnoillaan osoittaa etääntymistä uskovaisen ihmisen pyrkimyksesta elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tai hän ehkä kertoo uskonkamppailuistaan ääneen. Silloin tunnetilat saattavat vaihdella voimakkaastikin. Tulee hätä tuon läheisen ihmisen puolesta. Lukuisat rukoukset huokaistaan tuolloin Taivaan Isän suuntaan. Isä, anna hänelle Sinun rauhasi. Isä, älä jätä häntä yksin. Ja kyllähän me sisimmässämme tiedämme, että taivaan Isä on läsnä ja näkee sydämiimme. Voimme rukoilla ja luottaa rauhallisin mielin.

Tuon itselleni tärkeän loppiaisen jälkeen ajoimme ensimmäistä kertaa aikoihin uskovaisten perheystäviemme pihaan. Maisema oli luminen ja valoa täynnä. Talon ovi avautui, ja 4-vuotias poikamme, vielä r-kirjainta hakien, huusi jo pitkän matkan päästä autoltamme: Jumalan lauhaa! Se oli ensimmäinen kerta, kun saimme tervehtiä toinen toisiamme niin rakkailla sanoilla, sydämen tilaa kuvaten Jumalan rauhan toivotuksin. En unohda sitä hetkeä ikinä. Pienen poikani "Jumalan lauha" on kasvanut nuoren miehen mittaiseksi omakohtaiseksi uskoksi. Äitinä muistan häntä ja muita lapsiani, jo aikuiseksikin varttuneita, iltarukouksessani nöyränä. Isä, pidä heidät lähelläsi.

Myös sinä, elämän turvasatamaa etsivä tai uskossasi epäilysten kiusaama, sinulla on Jeesuksen sovintotyön tähden lupa uskoa syntisi anteeksi ja saada sydämeesi Jumalan rauha. 

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi