Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

"Jumalan lauhaa"

5.1.2017 06:17 | Sarianna Suominen
Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa sen muistoksi, kun kolme itämaan tietäjää saapui Betlehemin seimen äärelle. He seurasivat taivaalla loistanutta kirkasta tähteä, joka johdatti heidät Jeesus-lapsen luokse. Tuota kirkasta tähteä ja Jumalan rauhaa kohti kuiskasin minäkin eräänä loppiaisena vuosia sitten arkana kysymyksen: Saanko minäkin uskoa? Saanko kaikki synnit anteeksi, ne suurimmatkin? Kun ystäväni vielä toistamiseen saarnasi minulle synnit anteeksi vakuuttaen, että ne kaikista raskaimmatkin syntitaakat on annettu anteeksi, asettui Jumalan rauha sydämeeni. Näin loppiaisesta tuli päivä, jolla on kirkas merkitys elämässäni. Se oli tähtikirkas loppiaisen talvipakkanen ja pyhä, jolloin aivan suunnittelematta halusin matkata seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa ja sain uskoa omalle kohdalleni kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä iloon, rauhaan ja vapauteen asti. 

Monena loppiaisena sen jälkeen olen muistanut tuota kyseistä juhlapäivää ja sitä, miten Jumalan valtakunta kutsui minua yhteyteensä. Silloin olo on ollut levollinen ja suunta kirkkaana. Olen matkalla taivaaseen. Tässä joukossa haluan vaeltaa. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia ajatuksia, epäilyksiäkin, mutta silloin olen hiukan hätääntyneenä hakeutunut tiiviimmin uskovaisten joukkoon. Yhteisistä keskusteluista näissä vaikeimmissakin tilanteissa olen saanut vahvistusta omakohtaiseen uskooni ja mieli on tyyntynyt. Usko on sama eilen, tänään ja huomenna. Tunnetilat saattavat vaihdella, mutta Jumalan sana on vakaa.

Juhlakausi ja uudelle vuosilukemalle siirtyminen palauttaa minut muistoissani aikaan, jolloin perheessämme myös mieheni sai parannuksen armon. Jonkin ajan kuluttua siitä omasta tärkeästä loppiaispäivästäni. Jo sitä ennen ehdin monesti iltarukouksessani pyytää taivaan Isää johdattamaan puolisoani Jumalan valtakuntaan. Minulla oli hätä hänen puolestaan. Kun hän sitten sai omalle kohdalleen uskoa synnit anteeksi, sydämeni melkein pakahtui riemusta. Muistan vieläkin, miten kirkkaana uskomisen aarre silloin hohti.

Uskovaisessa kodissa saatetaan kohdata tilanteita, joissa joku perheenjäsenistä on vieraantunut omakohtaisen uskon tunnustamisesta. Hän saattaa valinnoillaan osoittaa etääntymistä uskovaisen ihmisen pyrkimyksesta elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tai hän ehkä kertoo uskonkamppailuistaan ääneen. Silloin tunnetilat saattavat vaihdella voimakkaastikin. Tulee hätä tuon läheisen ihmisen puolesta. Lukuisat rukoukset huokaistaan tuolloin Taivaan Isän suuntaan. Isä, anna hänelle Sinun rauhasi. Isä, älä jätä häntä yksin. Ja kyllähän me sisimmässämme tiedämme, että taivaan Isä on läsnä ja näkee sydämiimme. Voimme rukoilla ja luottaa rauhallisin mielin.

Tuon itselleni tärkeän loppiaisen jälkeen ajoimme ensimmäistä kertaa aikoihin uskovaisten perheystäviemme pihaan. Maisema oli luminen ja valoa täynnä. Talon ovi avautui, ja 4-vuotias poikamme, vielä r-kirjainta hakien, huusi jo pitkän matkan päästä autoltamme: Jumalan lauhaa! Se oli ensimmäinen kerta, kun saimme tervehtiä toinen toisiamme niin rakkailla sanoilla, sydämen tilaa kuvaten Jumalan rauhan toivotuksin. En unohda sitä hetkeä ikinä. Pienen poikani "Jumalan lauha" on kasvanut nuoren miehen mittaiseksi omakohtaiseksi uskoksi. Äitinä muistan häntä ja muita lapsiani, jo aikuiseksikin varttuneita, iltarukouksessani nöyränä. Isä, pidä heidät lähelläsi.

Myös sinä, elämän turvasatamaa etsivä tai uskossasi epäilysten kiusaama, sinulla on Jeesuksen sovintotyön tähden lupa uskoa syntisi anteeksi ja saada sydämeesi Jumalan rauha. 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi