Maanantai 24.9.2018
"
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Rakkautta yhteisessä yrityksessä Oy Meidän Perhe Ab

28.1.2017 06:57 | Sarianna Suominen
Kun perheeseen kuuluu 11 henkilöä. Kun perheessä on erityislapsi. Kun perheen molemmat vanhemmat ovat käyneet töissä. Onko niin, että silloin ei kysellä, olenko minä onnellinen? Tai sinä?

Sinä ja minä, me kuulumme tähän liittoon. Lisäksi on yhdeksän lasta. Perheemme elämän kelvollinen perusta ja kivijalka rakentuu päivittäisessä perhe-elämässä. Toimintamallit. Arvot ja valinnat. Lupaukset, ja niistä kiinni pitäminen. Silloin tehdään töitä, että Oy Meidän Perhe Ab saadaan pysymään joten kuten raiteillaan. Siitä se onnellisuus taas rakentuu. Pienistä huomionosoituksista ja yhteisistä hetkistä. Sanoista ja kompassin tarkentamisesta samaaan suuntaan. Rakkaus on yhteistyötä ja ymmärrystä sen eteen, jota Oy Meidän Perhe Ab:ksi kutsutaan. Ja se meidän kahden välinen avioliitto on kaiken kivijalka.

Ajoittain se on natissutkin. Rakkaus avioliitossa. Ei se kivijalkakaan ikuisuuksia kestä ilman pientä tarkastelua aika ajoin. Se vaatii huoltoa. Lämmintä katsetta. Anteeksipyyntöjä ja anteeksiantoja. Sanoja ja tekoja. Ja taivaan Isän siunasta.

Kun tapasimme toisemme, sait koko paketin. Minut ja kaksi pientä lasta. Siitä se yhteinen arki lähti pikkuhiljaa rakentumaan. Tai ihan salamana oikeastaan. Ei ollut kahdenkeskistä kuherruskuukatta. Ja se tuntui juuri oikealta perhekoolta. Ensimmäisten 11 avioliittovuoden aikana syntyi vielä seitsemän lasta. Yhteisiä ovat olleet kaikki yhdeksän alusta asti. Astuit vanhemmaksi rinnalleni hyvin luontevasti. Aina olet ollut isä heille kaikille – siitä ei ole ollut epäilystäkään. Meitä on siunattu runsaasti onnellisuudella ja rakkaudella.

Suhteessamme on myös kolahdellut, kun itsekkyys ja väsymys ovat olleet kilpasilla kärsivällisyyden ja ymmärryksen kanssa. On tuhlattu evankeliumia oikein roppakaupalla ja ainakin tähän päivään asti on selvitty. On käyty avioliittokursseilla, kasvattajakursseilla, äitikursseilla ja vammaisen lapsen vanhempana olemisen kursseilla. On puitu kasvatuslinjoja saunan lauteilla, lenkkipolulla, automatkoilla, ystäväporukalla ja aina on päädytty molempia tyydyttävään lopputulokseen ja kompromissiin – ennemmin tai myöhemmin.

On ollut aikoja, kun keskustelu välillämme on lähes hyytynyt. Tällä tavallako sitä sitten vieraannutaan, on käynyt mielessä, kun kosketus on käynyt hetkellisesti etäiseksi ja ymmärtämisen halu on sumentunut. Minulta loppuivat vauvan odotusvuodet, ja sinua rasittivat työpaikan lukuisat yt-neuvottelut ja työvelvoitteet. Tuli muutto ulkomaille. Kiireessä pakkasimme tutut asiat Suomessa varastoon ja uudessa paikassa toivotimme englanninkielisen elämän ovesta sisään. Oli aika opetella uusi arki. Tiiviisti yhdessä, ja silti kuin vähän erillään. Sinä paiskit pitkiä työpäiviä, ja minä opettelin uudet aikataulut täysipäiväisenä kotiäitinä. Tuli turhaa kiukuttelua ja mielipahaa. Onneksi jompikumpi meistä kuitenkin jaksoi lähestyä toista, aukaista keskusteluyhteyden, ja saimme sovittua asiat, jotka meidän välejämme olivat jäähdyttäneet. Nauroimmekin niille yhdessä, hassut me, ei tuhlata aikaa turhaan jurotukseen, päätimme yksimielisesti. Mutta aika-ajoin sitä joutuu korjaamaan omia virheitään. Se on hienovarainen taitolaji tämä avioliitto ja perhe-elämä!

Niin, ajoittain se on natissutkin. Se rakkaus välillämme. Mutta sillä tavalla turvallisesti. Sinä et pelästy, vaikka joskus tahtomattani olenkin kurja. Sinun kanssasi niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Yhdessä olemme saaneet nämäkin maisemat ja vaiheet kokea. On pitänyt ja saanut pysähtyä onnellisuuden kysymyksien äärelle. Nähdä perheemme voimavarat, vaikka me perheenjäsenet joskus olemmekin maantieteellisesti kaukana toisistamme. Olemme saaneet yhdessä kasvaa Jumalan armon ja suuren rakkauden saattelemina sinuksi ja minuksi ja Oy Meidän Perhe Ab:ksi, vaikka monella tavalla olemme keskeneräisiä ja viallisia. Mutta se riittää. Sillä on yksi rakkaus, joka on kaikista suurin. Ja täydellinen. Jumalan rakkaus, se kantaa meitä. 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi