Maanantai 23.7.2018
"
Sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Ps. 51:8

Muutos ja mahdollisuus

7.4.2018 06:49 | Sarianna Suominen
Mittaan kahvin. Ohjeiden ohi puoli desiä enemmän poroja. Sama juttu suklaakakkua tehdessä. Suklaan määrä tuplaantuu aivan huomaamatta. Ohimennessä pyyhin uunin päältä pintoja. Isoin liikkein ja laajoin vedoin. Kerralla vähän enemmän. Nuoruudessani joku pystyi syömään keksipaketista vain yhden tai kaksi keksiä. Minulla meni kerralla koko pötkö. Minuuteni määritelmä. Ainako överisti kaikkea?

**
Tuntuu, että elämä leikittelee kanssani. Juuri kun kuvittelen purjehtivani turvasatamaan, tapahtuukin jotain, mikä saa kiikkerän purteni keikkumaan. Raahaudun pyhänä seurapenkkiin, aivan sinne perimmäiseen nurkkaan, lähes eteiseen. Sinne seuraväen katseiden ulottumattomiin. Ja kuitenkin aivan aitiopaikalle. Seuroihin saapuu yksi pikkuperhe myöhässä puuskuttaen ja lunta kengistä kopistaen. Vetävät tuolit alleen siihen eteiseen. Ajattelevat kai huomaavaisesti, etteivät häiritse alkanutta puhetta. Uunituore vauva tuhisee tyytyväisenä karvareunaisen huppunsa suojassa. Hänen untaan käy tuon tuostakin tarkistelemassa huolekas isosisko, muutaman vuoden vanha vasta itsekin.

Heillä kaikilla näyttää olevan hyvä olla. Tuntuu, että vain minä olen levoton, enkä jaksaisi istua aloillani. Saarnan aikana kuitenkin rauhoitun ja korvani herkistyy kuulemaan asioita, joilla purteni keikkuminen tasaantuu. Saarnan yksityiskohdat ovat jo unohtuneet, mutta sen tarjoama evästys on täsmälleen sitä virvoitusta, jota janoan. Kuiskutteleva epäilyksen mieli laantuu, ja antaudun uskomaan lapsen lailla. Eteisessä istuvan pikkuperheen hyvä olo valtaa minutkin. Armosta osallinen, muistuttaa puhuja. Yksin armosta, ajattelen mielessäni nyökytellen. Veneeni pääsee takaisin turvalliselle väylälle. Sitä ohjaa Hän, joka tuntee reittimme.

**
Aseman kuulutukset tunkeutuvat välillemme keskellä halausta. Hyvästijättöjen hetkiä on ollut monia. Silti se ei ole tehnyt meistä kummastakaan yhtään sen mestarillisempaa siinä. Tuttuus ja muutos leijailevat samassa hetkessä ympärillämme. Siunaamme toisiamme ja toivotamme kaikkea hyvää. On jotenkin helpompaa päästää rakkaani takinkauluksesta irti, kun saamme siunata toinen toistamme turvallisesti ja toivottaa Jumalan rauhaa.

Erkanemme ja ulkoilman viima tarttuu poskipäihini purevasti. Valmistaudun taas arkeen yksin. Tutkimusjaksoja, Wilma-viestejä, koulutuksia, kotitehtäviä, laskunmaksua, laiskanläksyjä. Jotenkin se kaikki tuntuu kuitenkin helpommalta ja kevyemmältä kuin ennen puolison vierailua. Muistan jälleen paremmin, että tämä etäisyys on väliaikaista ja todelliset tunteet seilaavat jossain Atlantin ja Tyynen valtameren välimaastossa. Minun tehtäväni on pitää huolta lapsistamme ja silittää heidän isi-ikävää pienemmäksi täällä Suomessa ja mieheni tehtävä on saattaa päätökseen jotain, minkä yhteisellä päätöksellä aloitimme Amerikassa. Kesä tulee. Ja puolisoni kotiutuu sen myötä jossain vaiheessa. Viimeistään syksyllä?

**
Mittaan kahvin. Täsmälleen ohjeen mukaan. Tulee minun makuuni ehkä hieman laihaa. Kohautan olkapäitäni. Ei se haittaa, vaikka välillä vähän laihempaa. Mutakakkua muotoillessani pysyttelen kohtuuden rajoissa. Suklaata sentään ohjetta enemmän, mutta maltillisesti. Huomaan, että taikinan maku on ihanan pehmeä. Kohtuullistamisesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Hinkkaan hellan levyjä pienin ja määrätietoisin liikkein. Uudestaan ja uudestaan. Pian hella jo hohtaa. Ja hetken mielijohteesta se himoamani keksipaketti jää kuin jääkin kauppaan. Minuuteni määritelmä? Muutos? Mahdollisuus?

Tai ehkä niin, että on ihminen, jota on siunattu monilla lahjoilla. Satunnaisesti ihan sopusointuinen setti.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi