Torstai 17.1.2019
"
Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1:29

Muutos ja mahdollisuus

7.4.2018 06:49 | Sarianna Suominen
Mittaan kahvin. Ohjeiden ohi puoli desiä enemmän poroja. Sama juttu suklaakakkua tehdessä. Suklaan määrä tuplaantuu aivan huomaamatta. Ohimennessä pyyhin uunin päältä pintoja. Isoin liikkein ja laajoin vedoin. Kerralla vähän enemmän. Nuoruudessani joku pystyi syömään keksipaketista vain yhden tai kaksi keksiä. Minulla meni kerralla koko pötkö. Minuuteni määritelmä. Ainako överisti kaikkea?

**
Tuntuu, että elämä leikittelee kanssani. Juuri kun kuvittelen purjehtivani turvasatamaan, tapahtuukin jotain, mikä saa kiikkerän purteni keikkumaan. Raahaudun pyhänä seurapenkkiin, aivan sinne perimmäiseen nurkkaan, lähes eteiseen. Sinne seuraväen katseiden ulottumattomiin. Ja kuitenkin aivan aitiopaikalle. Seuroihin saapuu yksi pikkuperhe myöhässä puuskuttaen ja lunta kengistä kopistaen. Vetävät tuolit alleen siihen eteiseen. Ajattelevat kai huomaavaisesti, etteivät häiritse alkanutta puhetta. Uunituore vauva tuhisee tyytyväisenä karvareunaisen huppunsa suojassa. Hänen untaan käy tuon tuostakin tarkistelemassa huolekas isosisko, muutaman vuoden vanha vasta itsekin.

Heillä kaikilla näyttää olevan hyvä olla. Tuntuu, että vain minä olen levoton, enkä jaksaisi istua aloillani. Saarnan aikana kuitenkin rauhoitun ja korvani herkistyy kuulemaan asioita, joilla purteni keikkuminen tasaantuu. Saarnan yksityiskohdat ovat jo unohtuneet, mutta sen tarjoama evästys on täsmälleen sitä virvoitusta, jota janoan. Kuiskutteleva epäilyksen mieli laantuu, ja antaudun uskomaan lapsen lailla. Eteisessä istuvan pikkuperheen hyvä olo valtaa minutkin. Armosta osallinen, muistuttaa puhuja. Yksin armosta, ajattelen mielessäni nyökytellen. Veneeni pääsee takaisin turvalliselle väylälle. Sitä ohjaa Hän, joka tuntee reittimme.

**
Aseman kuulutukset tunkeutuvat välillemme keskellä halausta. Hyvästijättöjen hetkiä on ollut monia. Silti se ei ole tehnyt meistä kummastakaan yhtään sen mestarillisempaa siinä. Tuttuus ja muutos leijailevat samassa hetkessä ympärillämme. Siunaamme toisiamme ja toivotamme kaikkea hyvää. On jotenkin helpompaa päästää rakkaani takinkauluksesta irti, kun saamme siunata toinen toistamme turvallisesti ja toivottaa Jumalan rauhaa.

Erkanemme ja ulkoilman viima tarttuu poskipäihini purevasti. Valmistaudun taas arkeen yksin. Tutkimusjaksoja, Wilma-viestejä, koulutuksia, kotitehtäviä, laskunmaksua, laiskanläksyjä. Jotenkin se kaikki tuntuu kuitenkin helpommalta ja kevyemmältä kuin ennen puolison vierailua. Muistan jälleen paremmin, että tämä etäisyys on väliaikaista ja todelliset tunteet seilaavat jossain Atlantin ja Tyynen valtameren välimaastossa. Minun tehtäväni on pitää huolta lapsistamme ja silittää heidän isi-ikävää pienemmäksi täällä Suomessa ja mieheni tehtävä on saattaa päätökseen jotain, minkä yhteisellä päätöksellä aloitimme Amerikassa. Kesä tulee. Ja puolisoni kotiutuu sen myötä jossain vaiheessa. Viimeistään syksyllä?

**
Mittaan kahvin. Täsmälleen ohjeen mukaan. Tulee minun makuuni ehkä hieman laihaa. Kohautan olkapäitäni. Ei se haittaa, vaikka välillä vähän laihempaa. Mutakakkua muotoillessani pysyttelen kohtuuden rajoissa. Suklaata sentään ohjetta enemmän, mutta maltillisesti. Huomaan, että taikinan maku on ihanan pehmeä. Kohtuullistamisesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Hinkkaan hellan levyjä pienin ja määrätietoisin liikkein. Uudestaan ja uudestaan. Pian hella jo hohtaa. Ja hetken mielijohteesta se himoamani keksipaketti jää kuin jääkin kauppaan. Minuuteni määritelmä? Muutos? Mahdollisuus?

Tai ehkä niin, että on ihminen, jota on siunattu monilla lahjoilla. Satunnaisesti ihan sopusointuinen setti.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi