Sunnuntai 21.7.2019
"
Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Luuk. 5:10

Soluttautumisia ja lähimmäisenrakkautta

28.8.2018 06:30 | Sarianna Suominen
Muistan yhä lämmöllä sitä aikaa kun sain parannuksen armon. Sitä, miten runsas paikallisten uskovaisten joukko otti minut avosylin vastaan ja aivan kuin vei mennessään uuteen elämään. Ihan kuin rakasti minut mukaansa. Minut, mieheni ja lapseni. Yhtäkkiä minulla olikin pienen kaupungin verran uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä, jotka kutsuivat minua kauniilla hellittelynimillä kuten uskonsisar, sisko, rakas lähimmäinen ja uusi ystävä. Olin puhuteltu ja ehkä hieman huumaantunutkin siitä huomion ja lämmön määrästä, joka minuun ja perheeseeni kohdistui. Kyläkutsuja sateli enemmän kuin ehdimme vastaanottaa, mielenkiintoisia, uusia ”perinteitä” muodostui pienempien porukoiden kokoontumisten muodossa. Saimme myös kunniatehtäviä – meistä tuli kummeja ruusunnuppuisille nykerönenille kerta toisensa jälkeen. Onnellisena nautin näistä ihmisistä, lähimmäisistäni, Jumalan lahjana ja matkaystävinä täällä maan päällä. Soluttauduin sujuvasti joukkoon.

Yhdysvaltoihin muuton myötä uskovaisten ystävien rintama laajeni entisestään. Yksi perhe huolehti integroitumisemme sikäläisten uskonystävien verkostoihin ja tapahtumiin, toinen otti sydämenasiakseen auttaa erityislapsen asioissa ja kolmas huolehti mielenkiinnostani hyvään ruokaan ajeluttamalla minua ympäri osavaltiota parhaiden texmex-paikkojen ja paikallisten leipomoherkkujen äärelle. Neljäs kierrätti parhaimpiin piknik- ja retkeilymaisemiin, ja viidennen kanssa bongailtiin hulppeimmat uimapaikat. Osallistuimme erilaisiin perhe- ja sukujuhliin, ja meidät laskettiin yhden suvun uusiksi ulkojäseniksi surutta. Jos en ollutkaan harkinnut soluttautumista, niin meidät solutettiin sikäläiseen elämään hetkeäkään epäröimättä ja täydellä vauhdilla.

Suomeen palattuani oli edessä uusi soluttautumiskierros uudessa kotikaupungissa. Jälleen kerran. Muuttopäivän jälkeisenä sunnuntaina säntäsin puoliautiosta asunnosta, muuton keskeltä, uuden kotikaupunkimme rauhanyhdistykselle sadekuuron saattelemana, vettä valuvana ja hengästyneenä seuroihin. Ensimmäinen vapaa penkki osui kahvilan puolelle. Saatoin seurapuheen aikana sivusilmällä vaivihkaa tarkkailla uuden kotisiionin väkeä. Silmäni osuivat omiin jalkoihini ja varvastossuihini, jotka olin lähtiessä totutusti tempaissut jalkaani. Nauratti. Näin minä paljastuin jo ensimmäisellä seuramatkalla huolettomaksi varvastossutallaajaksi! Oli kuitenkin hyvä olla siinä kotoisan seurasalin penkissä, vaikka olinkin siellä uusi. Ihmiset tulivat tervehtimään ja tekemään tuttavuutta seurojen päätyttyä. Lämpöinen vastaanotto. Soluttautuminen osaksi uutta kotisiionia oli alkanut.

Kesän jälkeen moni ihminen on uuden edessä. On saattanut vaihtua kotipaikkakunta ja kotisiioni. Ennalta tuntemattoman rauhanyhdistyksen ovien avaaminen voi jännittää. Tutut ystävät ja sukulaiset saattavat olla satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä. Seurapenkissä olo voi tuntua kovin yksinäiseltä muiden luontevaa keskustelua ja kanssakäymistä seuratessa. Varsinkin nuorempien seuravieraiden kohdalla saattaa olla mahdoton kynnys lähestyä muita nuoria, koska ei halua häiritä ketään eikä varsinkaan tuppautua joukkoon. Kyläkutsujakaan ei tunnu nykyisin tulevan entiseen malliin.

Itse monet uudet alut kokeneena toivoisin huomioivani väkijoukosta myös heidät, jotka kaipaavat keskustelukumppania ja kyläpaikkaa. Heidät, jotka ovat uusia paikkakunnalla. Tai heidät, jotka ovat syystä tai toisesta muuten vain yksinäisiä ja kaipaavat lähimmäistä. Toivoisin, että omat nuoreni rohkenisivat lähestyä toista nuorta, joka kulkee seuroissa uutena tai yksin. Oman kokemuksen myötä voimme helposti palautella mieleen, miltä toisesta saattaa tuntua uudessa tilanteessa. Juuri nyt on oikea hetki lähestyä toista ihmistä ja laittaa kiertämään se lähimmäisenrakkaus ja ystävällisyys, josta itse on niin monet kerrat saanut runsain mitoin nauttia. 
 

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi