Keskiviikko 19.12.2018
"
Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1 Kor. 4:1-2

Paluumuuttajan pohdintoja

24.9.2018 06:24 | Sarianna Suominen
Jo vuosi on vierähtänyt siitä, kun palasin lasten kanssa Suomeen Amerikan kodistamme. Tuoreena ovat kuitenkin muistissa kolmen vuoden takaiset tunnelmat, kun valmistauduimme odottavaisin mielin suureen loikkaan, suurperheen muuttoon Yhdysvaltoihin. Muistan, miten lähes koko perheen voimin kävimme arkoina viisumihaastattelussa Yhdysvaltojen suurlähetystössä Helsingissä ja jännittyneinä odotimme viisumeja, jotka jo seuraavalla viikolla tulivatkin postitse kotiimme maagisilla L-2 leimoilla varustettuna. Seuraavat muistikuvat ovat muuttofirman saapumisesta. Siitä, kun he jäivät paketoimaan kotiamme pakettiin ja me kaasuttelimme kahdella vuokra-autolla mummolan ja ystävien kautta lentokenttähotelliin ennen pitkää lentoa uuteen kotiimme uudella mantereella. Muistan sen kaiken kuin eilisen. 

Tuo ulkomaan jakso on jättänyt meihin kaikkiin jäljen. Ehkä se on opettanut suhtautumaan eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin luontevasti ja herättänyt myös orastavan mielenkiinnon maailman eri kansalaisuuksia kohtaan. Tuliaisina on makumuistojen yltäkylläisyyttä, tärkeitä ihmissuhteita ja muistoja uusista paikoista. Ennen kaikkea meillä on kokemus tavallisesta arjesta uuden keskellä, osalla meistä jopa kokemus kouluarjen alkamisesta täysin ummikkona. Se elämänjakso oli ajoittain haastavaa, mutta samalla myös kasvattavaa ja palkitsevaa.

Muistojen albumissa on myös niputtain kokemuksia juhlista. Päällimmäisenä tunnepitoiset kokemukset erilaisista jouluista ja tietoisuus siitä, että erilainen joulu voi olla ihan hyvä joulu, vaikkei siinä olekaan kaikki aivan samoin kuin lapsuuden Suomi-jouluissa. Tai että amerikkalaisissa häissä voidaan tarjoilla hääkakun sijaan kuppikakkuja ja hautajaisissa voidaan olla varvastossuillakin. Ja että se kaikki on tosi okei, koska tunnelma on lämmin ja rakkaudellinen.

Miksi halusimme kuitenkin palata Suomeen? Minä ennenkaikkea siksi, että olen äiti. Ja vanhempana siksi, että täysi-ikäiset ja ne melkein täysi-ikäiset lapsemme asuivat Suomessa. Ikävä ja saatavilla olemisen tarve kasvoivat sisälläni niin suureksi, että muutto tuntui välttämättömältä. Paluumuuttajalapsemme halusivat koko Yhdysvalloissa asumisen ajan palata kotimaahan ehkä siksi, että Suomi oli heidän muistikuvissaan kultareunainen Onnela, jossa vapaus tarkoitti ihan oikeastikin lupaa liikkua melko vapaasti ilman ainaista saattajaa kintereillään. Paluumuuttajapoikiemme mielestä Suomi tarjosi muistikuvissa tuttuutta ja turvaa, ja tavallaan paluu olikin heille helppoa.

Silti kotimaahan paluuseen liittyy yllättävyyksiä, joita on voinut ajoittain olla hankala tunnistaa. Maailmalle lähtiessä jo oikein odotti, että moni asia elämässä muuttuu ja että ongelmia mitä todennäköisemmin on vastassa esimerkiksi virastoasiointeja opetellessa. Itse koin, että palasimme vahvasta palvelukulttuurista karuntuntuiseen itsepalvelukulttuuriin, kun palasimme takaisin Suomeen. Tietysti myös minulla saattoi kotimaahan paluuseen liittyä epärealistisia tunnemuistoja ja moni asia oli muuttunut ulkomailla olon aikana. Suomeen palasi perhe, jonka pienimmälle lapselle esimerkiksi kotimaahan paluu tarkoittikin muuttamista uuteen koulukulttuuriin - hänellä kun oli kokemusta vain amerikkalaisesta koulusta. 

Pamu-perheemme sai täydennystä keskellä kuuminta kesää, kun lähtömme jälkeen vielä vuodeksi Yhdysvaltoihin töihin jäänyt miehenikin palasi kuluneena kesänä kotiin. Ihan kokonaan ja lopullisesti. Rohkeasti hän viimein irtisanoutui sikäläisestä työpaikastaan ja asettui omalle paikalleen isäksi ja aviomieheksi luoksemme Suomeen. Olimme kaikki hyvin iloisia hänen paluustaan ja hän siitä, että saattoi taas kunnolla olla ja elää meidän kanssamme. Arkista ja siksi niin uudella tavalla taas juhlavaa perhe-elämää täällä maksalaatikkoeinesten ja toimivan joukkoliikenteen Onnelassa.

Aivan ongelmitta ei paluumuutto hänelläkään mennyt. Vaistosin, miten hän mielessään puntaroi monia asioita ja sitä, miksi täällä kotimaassa joku asia tehdään noin eikä näin. Lomakuukauden jälkeen käynnistynyt tiivis työnhakujakso tuotti hetkittäin yllättäviäkin pettymyksiä. Mieheni totesi, että asiat menevät juuri niin kuin taivaan Isä on tarkoittanut ja siihen on hyvä turvata. Koko perhe eli mukana työnhaun eri vaiheissa, ja ilo kupli kaikkien kasvoilla, kun muutamien viikkojen työnhakuprosessi tuotti toivottavan lopputuloksen ja uusi työpaikka varmistui. 

En itse vieläkään oikein ymmärrä, miksi elämä etenee, niin kuin se etenee. Miksi on jätettävä taakseen niin monia ihmisiä, tärkeitä tapahtumia ja paikkoja ja miksi on halattava niin monia hyvästejä.  Jääminen paikalleen ei kuitenkaan ollut minulle koskaan todellinen vaihtoehto, kun tuli mahdollisuus kokeilla ulkomailla asumista. Ja se kannatti, lähteminen. Jääminen ulkomaille ei myöskään ollut enää mahdollista, kun oivalsin, miten puolikkaana siellä elin, sittenkin. Onneksi minun ei tarvitse kaikkea ymmärtää. Asiat elämässä menevät juuri niin kuin on tarkoitettu. Taivaan Isällä on suunnitelma minunkin elämääni varten, näin luotan ja uskon.  

 

Vanhemmat

Uudemmat

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi