Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Leiri-ihmisiä ja murkkukurssitapaamisia

5.11.2018 06:22 | Sarianna Suominen
Muistan, että poikani kummisetä on minulle joskus sanonut, ettei ole leiri-ihminen. Leiri-ihminen? Mikä se sellainen laji on? 

Tänä syksynä olen viettänyt viikonloppuja eri puolilla Suomea leireillä ja kursseilla jo kolmeen otteeseen. Olen päässyt vierailemaan Rautiosaaressa ja Ranualla. Tämän lisäksi osallistuin jo perinteeksi muodostuneelle murkkukurssille, joka järjestettiin jo 10. kertaa. Tällä kertaa kurssiviikonloppu toteutui Hervon huviloilla Lammilla. Tekeekö aktiivinen leireily minusta pesunkestävän leiri-ihmisen? 

Entä mikä ihmeen murkkukurssi? Yhdeksän vuotta sitten Jämsän opisto järjesti kurssin murrosikäisten lasten vanhemmille. Kurssiviikonloppu tarjosi omaan arkeeni niksejä ja käytännön vinkkejä perheemme ensimmäisten murrosikäisten nuorten kanssa elämiseen. Viikonloppu evästi vertaistarinoilla. Kas, en painikaan näiden asioiden kanssa yksin!

Jämsän kurssin lähtöpäivän keskustelu ja puheenvuorot syvensivät kurssin tunnelman niin tiheäksi, että koin tarvetta kokoontua samoissa merkeissä uudestaan. Näin taisi kokea moni muukin, sillä siitä käynnistyi vuosia kestänyt tapaamisten ketju, joihin on osallistunut pääosin sama noin 10–14 avioparin porukka Jämsän kurssilta lähtien. 

Vuosien saatossa olen saanut paitsi uusia, läheisiä ystäviä, myös seurata silloisten murkkujemme kasvutarinoita, jotka ovat antaneet uudenlaista perspektiiviä perheeni seuraavien murrosikäisten kasvua seuratessani. Olen saanut ainakin hauraan tulevaisuudennäkymän, että vielä joskus ne eteisen epämääräiset kenkäröykkiöt löytävät paikkansa somassa kenkärivissä, ja nyt jo varmuudella tiedän, että murkkuikäisen silmienpyörittelykausi ”äiti haloo” -kommentteineen menee ohi ajallaan. Olen saattanut hitusen oppia ottamaan murkkuikäisen vanhemmuudessa rennommin, ymmärtäväisemmin ja katselemaan joissakin mutkissa pikkuasioita sormien läpi. ”Älä äiti ragee” -kehotuksia kuulen inhimillistä kyllä yhä, kun väsyneenä papatan paljosta pelikoneiden käytöstä ja pöydälle unohtuneista maitopurkeista. 

Murkkukurssiporukkamme on kiinnostanut muitakin ystäviäni. ”Voi kunpa minäkin pääsisin tuollaiseen ryhmään!” huokasi yksi. ”Taasko te kokoonnutte, yhä vain uudestaan ja uudestaan, vuosi toisensa jälkeen?” ihmetteli toinen. Mitä sitten sanon hänelle, joka mielellään kokoontuisi samalla tavalla? Mene veikkonen leirille tai kurssille. Jos siltä tuntuu, niin ole siellä aktiivinen ja osallistu keskusteluun, tutustu vertaisiisi, kehotan. Mielestäni osallistuminen kannattaa aina, ja parhaimmillaan se tuottaa iloa ja voimaantumista vielä vuosien jälkeenkin.

Murkkukurssikokoontumistemme 10. vuosi on ensi vuonna. Ajatuksena on kokoontua syksyn lopulla yhteen leiriviikonlopun ajaksi. On tarkoitus kutsua mukaan myös alkuperäisen leirin ohjaajakaksikko. Toiveena on mahdollisimman runsaslukuisena yhdessä muistella kymmenen vuoden pituista matkaa ja sitä ensimmäistä kurssia, josta jatkotapaamisten idea lähti itämään. Eivätpä tainneet Reijo ja Raija aavistaa Jämsässä vuonna 2009, miten merkittävän kurssin ohjaajina ja opettajina toimivat.

Ja vielä siitä, että millainen on leiri-ihminen. Olenko minä leiri-ihminen? Minä en tosiaankaan tiedä. Leireillä ja kursseilla on meitä, jotka osallistumme leireille vuosittain. Ja sitten on heitä, jotka sattuvat taipumaan leirille sen yhden kohtalokkaan kerran – ja jäävät koukkuun. Ehkä meissä kaikissa asuu sittenkin pieni leiri-ihminen, jos asiaa riiittävän syvältä tutkailee? 

Sarianna Suominen

50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. 

sarianna.suomi@gmail.com

Sarianna Suominen

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi