Sunnuntai 15.12.2019
"
"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän." Matt. 11:11

Kylmää kyytiä

28.11.2019 06:51 | Satu Luokkanen
Kun rakensimme nykyistä taloamme, maalaisromanttinen liekki paloi mielessäni voimakkaana. Keittiöön oli pakko saada talonpoikaiset kaapinovet urilla ja tietenkin kuppivetimillä. Nyt totean, että pitikin valita sellaiset! Olen aika kyllästynyt ja väsynyt metsästämään roskia ovien urista ja kuppivetimien kätköistä. Haaveilen vähän suuremmista siivouslinjoista ja haluaisin ihan tasaiset ovet, mieluiten kokonaan ilman vetimiä.

Kerroin haaveestani miehelleni ja mietittiin, milloinkahan olisi sopiva aika keittiöremontille. Todettiin, että sitä joudun vielä tovin haaveilemaan ja se passaa minulle. Tulipa samalla puhetta siitäkin, että samaan syssyynhän olisi järkevää hankkia uusi kylmiö, semmoinen Festivon 120 senttinen tilaihme. Tai oikeastaan sellaista tarvittaisiin jo nyt kipeästi, kun nykyinen jääkaappi alkaa väsyä taakkansa alla. Siitä on kahvat vaihdettu jo aikapäivää sitten, ovihyllyt on rikki ja hyllylevyjäkin menetetty. Yhdelle hyllylle ei saa asetella 20:tä litraa maitoa, varoitti mieheni. Minä en ihan heti totellut, vasta sitten, kun se ensimmäinen hylly hajosi.

Mieheni hyvin ymmärsi ja myötäeli kylmiöhaavettanikin, mutta ampui sen hillitysti alas osoittaen kännykän näytöllä kylmiön alla vilkkuvaa hintaa sanoen hillitysti vain: "Melkoinen." Ihan melkoisestihan ne uutena maksaa, joten siirryin siis uteliaisuuttani kurkkaamaan suosikkikauppani valikoimaa: www.tori.fi. Sieltähän löytyikin mainio yksilö – neljä vuotta vanha kylmiö, jota oli käytetty vain puoli vuotta perunoiden säilömiseen. Muuten se oli ollut tyhjänpanttina ja vaikutti ihan meidän kylmiöltä.

Mutta.
Sotkamossa.
511 kilometriä.
Tahtoo olla matkaa Mäntsälästä hieman.

Kun myyjä kuitenkin suostui myymään kaapin meille just sillä tinkihinnalla, mitä olimme valmiit maksamaan, päätimme lähteä laatuaika-ajelulle mieheni kanssa Kainuun jylhiin maisemiin. Minä mielikuvittelin matkan sujuvan ihan rattoisasti, mennen tullen romanttisesti käsikädessä vierekkäin istuen ja vaikka laulaen. Yö Vuokatissa hotellissa, sitten hyvä aamupala ja viimein kylmiön kanssa takaisin kotiin. Eikö tämä kuulosta ihan toimivalta suunnitelmalta? Hyödyllistä, yhdistävää parisuhdeaikaa parhaimmillaan.

Innostuimme sitten kertomaan tulevasta matkastamme muutaman pariskunnan illanvietossa ja havaitsimme suun aukaisemisella olevan suuren vaikutuksen.

Ystäväperheen mies hoksasi heti kertoa, että sattumoisin heidän mökillään Kajaanissa on juuri tällä hetkellä lomalaisia ja kuomukärry tyhjänä. Ja meitä tässä asiassa voisi kiinnostaa se, että tuo tyhjä kärry tulee joka tapauksessa tällä samaisella viikolla Mäntsälään takaisin. Että kelpaisiko meidän kylmiölle kylmä kotiinkuljetuskyyti?

No veikkoset. Kelpaisi kylmiölle ja meillekin ehkä. Pikaisesti mietittiin, että voimme puolisoni kanssa ihan mielellämme korvata tämän parisuhdeajelun vaikka istumalla laulaen sen samaisen rapiat kymmenen tuntia kotona sohvalla käsi kädessä, kun noin sopivasti on kärry ja kyyti tarjolla.

Sitten oli vuorossa melkoinen määrä soittelua, ja laadittiin Facebookiin ilmoitus, jossa etsittiin auttavaa ihmistä Kainuun päässä. Se kärry kun pitäisi hakea mökiltä, käydä nostamassa siihen se vaatimaton 150 kiloinen kylmiömme ja palauttaa takaisin mökille.

Ilmoitus oli tuloksekas ja nopea. Pari tuntia ilmoituksen julkaisusta puhelin soi ja viesti kilahti. Apu löytyi, pohjoisen mies oli valmis tekemään miehen työn. Hän lähti poikansa kanssa saman tien matkaan, hakivat kylmiömme ja veivät sen odottamaan tuttavien mökille kotiintoimitusta. Kuulin, että samalla he kantoivat mökillä myös pari sohvaa uusille paikoilleen ja olivat näin avuksi muillekin.

Ajatella, he pystyivät samalla kerralla auttamaan monia ihmisiä!

Mieleni on nyt niin lämmin. Olen iloinnut jo monta päivää siitä, miten avuliaita ihmiset ovat. He tarjosivat kyytiä kylmiöllemme, jakoivat ilmoitustamme somessa ja auttoivat painavan taakan siirtämisessä. Kerta kaikkiaan, millaisia näkymättömiä ystävällisyyden verkostoja ympärillä onkaan. Ei tarvita montaa yhdistävää asiaa. Vain halua auttaa.

Tämä kokemus vahvistaa tunnetta, että auttaminen antaa niin paljon. Se tukee autettavaa ja antaa auttajalle hyvän mielen. Nyt kun sain itse olla auttamisen kohteena, nousee kasvoilleni lämmin ilo, hymy ja onni. Koen olevani jonkun suuremman rakkauden lämmössä.

Että voikin kylmiö näin lämmittää mieltä! Nyt se jo seisoo tuossa keittiössä muistuttamassa minua tästä projektista. Ei haittaa yhtään, että se vietti alkuelämänsä maatalon teollisuusrakennuksessa ja haisee sille kuuluisalle rahalle. Navetan haju hälvenee aikanaan, nyt saan iloita kylmiöstäni hetken kaikilla aisteillani. Aion laittaa sen oveen kortin, jonka tilaan lapseltani, joka on taitava tekstaaja:

Toisen ihmisen auttaminen
ei välttämättä muuta maailmaa
– mutta se muuttaa tuon yhden ihmisen maailman.

Kiitos. Oli ihana olla autettavana.
 

Vanhemmat

Satu Luokkanen

Olen 40-vuotias kotiäiti Mäntsälästä. Päätyönäni on olla vaimo ja suurperheen äiti. Ajattelen, että se on minulle annettu osa, johon haluan olla tyytyväinen ja tehdä sen eteen parhaani. Tätä uraa on takana jo yli 21 vuotta, mutta harjoitteluaika jatkuu edelleen.

Olen onnellinen.

Rakastan sanoja. Rakastan kirjoja, kirpputoreja. Rakastan ystävien kanssa kokoontumisia. Rakastan organisoimista, numeroita, listoja ja taulukoita, asioiden laittamista järjestykseen, ranskalaisia viivoja.

Nautin siitä, että asiat pysyvät pieninä, ihmisen kokoisina, ymmärrettävinä. Yritän etsiä ilon- ja tyytyväisyydenaiheita arjesta, koska niinä hetkinä koen eläväni eniten.

Palautetta kirjoituksistani saa laittaa osoitteeseen satu.luokkanen@hotmail.com.

Satu Luokkanen

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi