Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Opiston voima – vuosikurssista jääkiekkoturnaukseen

17.4.2019 06:37 | Sauli Tervaniemi
Kyllä kannatti käydä opisto. Näin olen mielessäni todennut varsin monta kertaa edellisen parin viikon aikana. Takana on nimittäin pari ainutlaatuista ja mieleenpainuvaa viikonloppua Reisjärven Räisälänmäellä. Ensin olimme vaimoni kanssa vuosikurssimme 10-vuotistapaamisessa, ja menneenä viikonloppuna oli vuorossa opiston jääkiekkoturnaus, johon meidän ”senioriporukkamme” taas ansiokkaasti osallistui. Emmekä vain osallistuneet, vaan pääsimme oikein finaaliinkin, jonka melkein voitimme.

Opiston arvo omalle elämälleni on ollut arvaamattoman suuri, ja sinne lähteminen oli parasta, mitä minulle reilut kymmenen vuotta sitten saattoi tapahtua. Nyt se on helppo todeta, vaikka en olisi sitä silloin uskonut, kun vastentahtoisesti ja puoliksi isosiskoni pakottamana lähetin hakupaperit kolme päivää myöhässä. Kiinnostus opistoon syttyi vasta, kun luulin toivon jo menneen. Ihme kuitenkin tapahtui, läpäisin seulan, ja pääsin viettämään tuota ikimuistoista vuotta.   

Opistossa oli helppo viihtyä ja harjoitella itsenäistä elämää turvallisesti. Kavereita ja tekemistä oli tarjolla yllin kyllin ja koko ajan. Mikä parasta, jäljelle on jäänyt yhtä ja toista kouriintuntuvaa, vaikka opiston päättymisestä on jo kymmenen vuotta. Tästä lienee yhtä mieltä rakas vaimoni, johon pääsin opistovuoden aikana tutustumaan. Lisäksi mukaan tarttui useita ystäviä, jotka ovat tänäkin päivänä hyvin läheisiä. Opiston ansiosta tuttuja on nyt koko Suomen laajuudelta ja aina Ruotsista Amerikkaan asti.

Yksi parhaista ja konkreettisimmista asioista, joita opistovuodesta on jäänyt, on ehdottomasti mainitsemani opistojoukkueiden jääkiekkoturnaus. Meidän vuosikurssimme oli ensimmäinen, joka alkoi pelata opistossa jääkiekkoa, kun Haapajärvelle valmistui jäähalli alkuvuodesta 2009. Pian opistovuotemme jälkeen joku sai kuningasidean: pistetään pystyyn opistojoukkueiden turnaus.

Opistolla siirryttiin tuumasta toimeen melkoisella innolla, ja ensimmäinen mestaruus jaettiin jo vuonna 2012. Siitä lähtien turnaus on järjestetty joka kevät, ja aina mukaan on tullut yksi joukkue lisää. Vuosikurssien lisäksi edustettuna on alusta lähtien ollut myös henkilökunnan joukkue. Nyt joukkueita on jo niin paljon, että varsinaisen turnauksen lisäksi pelataan myös karsintaturnaus. Kuulemani mukaan opistossa odotellaan keväistä turnausta nykyään joka vuosi vesi kielellä.

Ja voin kertoa, että niin mekin odotamme! Joka vuosi helmi-maaliskuussa alkaa joukkueemme WhatsApp-ryhmässä spekulaatio tulevasta turnauksesta. Yhdessä jännätään, saadaanko taas kaikki mukaan. Jälleen tänä vuonna ei voinut kuin ihastella sitä intoa, jolla turnaukseen lopulta lähdettiin tiukoistakin tilanteista. Hatunnostot kotijoukoille.

Niinpä taas suuntasimme huhtikuun alussa kukin tahoiltamme kohti Haapajärven jäähallia. Hallin uumenissa kohdatessa tunne oli taas sama, kuin silloin ennen. Naurua, poikamaista intoa ja puheita suurista teoista. Ilmassa oli peräti sitä kuuluisaa urheilujuhlan tuntua. Nyt pelataan, pojat!

Joukkueessamme on taatusti tuplaten kiloja verrattuna kymmenen vuoden takaiseen ja lapsia enemmän kuin muissa joukkueissa yhteensä. Mutta pojat ovat poikia, samoja kuin ennen. Mihinkäs me muuttuisimme? Osalla on toki nykyisin partaa enemmän kuin hiuksia – mutta mitä sitten – mieli on ennallaan.

Turnauksen perinteeseen kuuluu, että lopuksi kokoonnumme vielä opistolle perkaamaan turnauksen antia sekä pelaamaan maukasta jälkipeliä. Eri vuosikurssit sulassa sovussa, kaikki itselleen tutussa ja kaikille yhteisessä paikassa. Opisto on paikka, jota kaikki sen käyneet voivat pitää itselleen tärkeänä, eikä se ole keneltäkään pois. Lisäksi opistosta tuttujen ihmisten kohtaamiset siellä ja täällä, milloin järjestetyt ja milloin sattumalta tapahtuneet, rikastuttavat ja ilahduttavat. Opiston arvo onkin siinä, että se ei ole vain yhden vuoden juttu, vaan siitä saa voimaa vuosiksi eteenpäin. 

Vanhemmat

Sauli Tervaniemi

Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle.

Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu.

Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää.

Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com.

Sauli Tervaniemi

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi