Tiistai 15.10.2019
"
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Jes. 44:22

Tutustuin aarteen löytäjään

10.8.2019 06:08 | Sauli Tervaniemi
Sain alkukesästä mielenkiintoista sähköpostia. Minuun otti yhteyttä ikäiseni mies, joka oli hiljattain saanut parannuksen armon nettiradion välityksellä. Hän halusi lähteä Suviseuroihin mutta ei tiennyt, voiko sinne mennä noin vain, ja miten seuroissa tulee olla. Tavallisiin seuroihin hän ei ollut vielä uskaltautunut. Hän tuli vanhoillislestadiolaisen yhteisön ulkopuolelta, eikä tuntenut ihmisiä, tapoja, kulttuuria, yhteisöä, tai mitään muutakaan. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. 

Olin hämmentynyt. Vieläkö tämmöistä tapahtuu? Ja minä kun olin luullut, ettei sana kelpaa enää kuin ennen uskoneille. Ilahduin tietenkin suunnattomasti. Vaihdoimme viestejä ja rohkaisin lähtemään seuroihin. Päätimme tavata Suviseuroissa. Muhoksen pellolla kohtasin iloisen miehen, jota jännitti kovasti. Jännitti minuakin, mutta yhteys löytyi nopeasti. Kävimme kahvilla vaimoni vanhempien vaunulla ja juttelimme niin Suviseuroista kuin uskovaisena olemisesta muutenkin. Kysymyksiä ja ihmeteltävää riitti.

Alusta asti minua kosketti syvästi se, miten selvästi uudesta ystävästäni loisti aarteen löytäneen ihmisen ilo. Löytäjän silmiin Jumalan valtakunta näyttäytyi kauniina. Ilon lisäksi ulospäin välittyi helpotus. Hänelle oli tärkeintä, että hän oli saanut uskoa syntinsä anteeksi ja jättää entisen, monin tavoin vaikeankin elämän. Hänellä oli iso halu ja tarve keskustella ja syventyä uskonelämää koskeviin kysymyksiin.

Ja niin me syvennyimme, kun Suviseurojen jälkeen kutsuimme uuden ystävämme kylään. Ruoanlaiton ja kahvittelun lomassa kävimme pitkät ajat keskustelua tiestä ja matkasta, kuten ennen tavattiin sanoa. Puhuimme paljon parannuksen ihmeellisestä voimasta. Juttua riitti myös seuroista, työvuoroista, leiritoiminnasta, opistoista sekä muista tavallisista ja tärkeistä asioista. Vaikka ystäväni ei tiennyt monista asioista paljoakaan, meillä oli yhteinen ymmärrys. Aivan selvästi uskoimme samalla tavalla. Keskustelimme uskomisesta ja elämästä suoraan ja aidosti, ilman kainostelua tai puolitiehen jätettyä ilmauksia, jotka sisältävät ”tiedäthän sinä” -oletuksen. Nyt tuota oletusta tai muitakaan rajoitteita ei ollut ja keskustelu oli helppoa. 

Aina näin ei ole. Välillä uskosta puhuminen on vaikeaa, vaikka puhetoverina olisi toinen lapsuudenkristitty. Olen ihmetellyt tätä. Miksi näin on? Tuntuu melkein siltä, että sitä joskus jopa häpeää suoraa puhetta toisten uskovaisten kanssa. Ainakin silloin, jos ei ole varma toisen ajatuksista. Asialle löytynee kuitenkin järkeviä selityksiä.

Monille meistä vanhoillislestadiolaisuus on kuin ilma, jota hengitämme. Jos on syntynyt uskovaiseen kotiin, viettänyt vapaa-aikansa toisten uskovaisten kanssa, ja ystäväpiiri koostuu samalla tavalla uskovista, uskosta voi tulla arkinen ja itsestään selvä asia. Saatamme vaeltaa pitkänkin pätkän ilman, että edes juuri puhumme uskomisen merkityksestä itsellemme. Vaikka kävisimme seuroissa ja osallistuisimme rauhanyhdistyksen eri toimintamuotoihin, unohdamme ehkä ihmetellä uskon lahjaa. Emme tiedä, millaista on tehdä parannus epäuskosta. Emme välttämättä ymmärrä, miten eri tavoin asiat voisivat olla.

Juuri siksi tuntui erityiseltä päästä keskustelemaan ”heränneen” ihmisen kanssa. Ystävämme kertoi myös aiemmasta elämästä aidan toisella puolella. Kuningas alkoholi oli tullut tutuksi ja meno oli ollut vauhdikasta. Lavea tie ei silti tuonut onnea. Elämä oli tuntunut merkityksettömältä ja suunta oli ollut hukassa. Lopulta jäljellä oli hätähuuto Jumalan puoleen. Tunto oli herännyt ja synnintuska käynyt valtavaksi. Jostain oli mieleen noussut kuva lapsuuden kavereista, jotka olivat olleet uskovaisia. Tämä oli johdattanut nettiseurojen ääreen. Lopulta ystäväni oli jaksanut uskoa sanoman omalle kohdalleen. 

Hädän ja tuskan tilalle oli tullut rauha. Ystävämme kuvaili, miten kaikki vanha pyyhittiin hetkessä pois sielua ja selkää painamasta. Mielen oli täyttänyt halu vaalia tunnolle annettua rauhaa elämällä niin kuin uskovaiset elävät. Seurapuheista ja niiden sisältämästä evankeliumista oli tullut ruokaa, jota oli pakko saada. Raamattu kertoo, että parannus on mielenmuutos. Tämä oli konkreettisesti nähtävissä.

Uuden ystäväni tapaaminen toi minulle samalla tuulahduksen menneisyydestä, herätysten ajoista. Vanhat vielä muistavat, kuinka iso osa ihmistä jollain paikkakunnalla saattoi olla aikuisiällä parannuksen tehneitä ihmisiä. Tämä on varmasti näkynyt seurakuntaelämässä ja keskusteluissa. Nykyään ei enää ole näin, vaikka parannuksentekijöitä toki on edelleen. Itselleni oli joka tapauksessa mieleenpainuvaa päästä näkemään, millainen onkaan mies, joka löysi aarteen pellolta.

Vanhemmat

Uudemmat

Sauli Tervaniemi

Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle.

Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu.

Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää.

Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com.

Sauli Tervaniemi

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi