Lauantai 21.4.2018
"
Jeesus sanoo: "Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen." Joh. 10:9

Sinne, tänne ja takaisin

7.5.2017 06:21 | Seppo Tervo
Kurotan kättäni säleverhon säätötankoa kohden ja kierrän. Ei sada. Käännän yöpöydällä olevan radion valmiiksi Ylen ykköselle viritetylle taajuudelle ja kuulen musiikkia vanhasta Euroopasta. Kömmin sängystä pystyyn ja menen keittiö-olkkariin ja annan valua hanasta vettä kahvia varten. Isä on neuvonut, että yön aikana putkistossa seissyt vesi on huonolaatuista. Kai on uskottava, kun isä on vesilaitoksella töissä ollut ja onhan maku tosiaan parempaa, kun laskee tovin.
 
Lataan keittimeen neljä mittaa Tiitun lahjoittamaa kahvia ja kaksi Teema-mukillista kylmää vettä. Nostan kylmäkaapista hellalle kurkkua, broilerileikettä – savustettua – voimakasta juustoa ja levitettä, joka ei ole margariinia muttei voitakaan. Jälkiuunipalat ovat jo kovettuneita, mutta hampaathan ovat puremiseen tehdyt.
 
Tuumin että mille ryhtyisi. Viime viikonloppu sunnuntaineen meni matkustaessa Suomen halki ja laulaessa välillä. Ei ole opiskeluihin liittyvää tenttiin lukuakaan, ja ihan hyvähän se olisi lepopäivänä levätä. Se vain, että lepääminen saisi mieluusti olla muutakin kuin läppärin tuijottamista, ajattelen. Muistan että ulkoilu kannattaa, mutta ei ole nyt sovittuna jalkapallopelejäkään. Pekalla taitaa olla kiirettä.
 
Ajattelen, että jollekin ulkoilmaihmiselle voisi soittaa. Moi, Tarzan! Tässä Sepi vaan, että mitäs mieltä ulkoilusta. Kreegah! hän vuolaasti selittää ja lopuksi painokkaasti tuumii, että bundolo! Alan siis kerätä kamppeita. Verkkokopista reppu, jonne Leatherman-kopio, Turun punainen -sinappituubin jämät sekä lämmin inttikaupasta hankittu villaneule. Puolen litran pulloon vettä, jos tulee jano.
 
Vaatekaapista löytyy merinovillaista kerrastoa ja vaellushousua. Saahan sellaisia pitää, kun vaellusta tämä elämä kumminkin on. Saman genren kengät tuplasukkien päälle, kuten eräjormat ovat neuvoneet. Goretakki mukaan ja villapipo, harmaa. Hanskatkin löydän reppuun.
 
Laitan kaveripiirin Whatsapp-rinkiin kyselyä, että josko joku olisi lähdössä. Auroora ja Reima eivät pääse ja Tiitu ja Mikkokin ovat estyneitä. Laitan varulta vielä viestin ry:n kuororinkiin, kun siellä on luonnollista väkeä, ja onhan sitä hyvä ilmoittaa, että minne menen, jos vaikka tipun hiidenkirnuun. Varovaisen innostuksen vallassa moni kertoo, että kyllä sitä vielä tullaan jahka päästään!
 
Päätän, että Noux on hyvä paikka retkeillä, ja Kämmenlampihan se paikka oli, kun googletan vähän. No, miksi Noux eikä Nuuksio? Suomen kielessä on niin vähän noita äks-kirjaimia, että pitää niitäkin käyttää etteivät ruostu. Sitä paitsi farkkuautoni tuprauttaa sellaisen pilven NOxia ilmakehään, että Noux ja NOx ovat vähän kuin samaa sarjaa, mietin ajaessani Kulovalkeantielle ja siitä kohti aamu-Alepaa.
 
Poimin Alepan hyllystä purkillisen kylmää Starbucks-kahvia, lihapitoista makkaraa ja salaattia sekä juustoviipaleita leivän väliin laitettavaksi. Muistan Timon jutun eräästä makkarasta, jossa oli niin paljon jauhoja, että se luokiteltiin leivoksiin kuuluvaksi ja lihapitoisuutta oli pakko lisätä.
 
Kameratolppia varoen ajan Saarijärven pysäkin läheisyydessä olevalle parkkikselle. Käviköhän Paavo koskaan täälläpäin, ajattelen. Parkissa on viisi autoa, musta muovilaatikko sekä tupakintumppeja. Nostan repun pykälään ja asetan sykemittariin asetukset kohdalleen: polvikulma, veren happisaturaatio ja suhdannebarometri. Mielissäni hyvästä tee-se-itse-vitsistä lähden reippain askelin Vihdintien vartta kohti Kuikunniementietä.
 
Täälläpäin Nuuksiota ei ole karhuja. Jos sellainen tulisi, ottaisin repusta judopuvun ja tekisin kuten Nätti-Jussi ja löisin karhua puntarilla päähän.

Puntaria ei kuitenkaan tarvita. Käveleksin kevein mielin ja muistelen, missäs se paikka olikaan, josta käännyttiin kohti Kämmenlampea. Netistä löytynyt ohje antoi kaksi tapaa mennä perille. Päätän kokeilla uutta reittiä tällä kertaa, kun ei ole kiirekään.
 
Aurinko alkaa paistaa, ja vettä solisee tien varren ojassa. Käännyn kohti järven oletettua suuntaa ja kiipeän sammaleisia kallioita ylös. Hirvikärpäsia tai punkkeja ei nyt ole, ajattelen. Metsä ei juuri tuoksu, koska on aika viileää. Huomaan polun ja sen varressa kyltin. Saavun hetki sitten ohittamaani toiseen polun poikkeamaan. Intissä kessu kysyi kerran, että eikö Tervo osaa suunnistaa. Muistan, että oli talvi ja maastossa vain vähän merkkejä ja että tultiin Markun kanssa viimeisinä kasarmille.
 
Lähden taas yrittämään perille. Maassa on nappulakuvioisen fillarinrenkaan jälkiä. Jos laittaisin korvan kiveen, niin kuulisinkohan pyörälauman vyöryvän etäällä korvessa. Vähän kuin intiaanit preerian rautatiellä. Löydän kallioista polkua pitkin lammelle. Olikohan Saran synttärit silloin, kun käytiin täällä edellisen kerran, mietin. Veden pinta on vielä puoleksi jäässä. Hakkaan halkoja ja saan nuotion syttymään, kun oikein kovasti yritän ja autan vähän paperisella kassilla alkuun.
 
Käännän teräksisen ritilän nuotion päälle ja haistan hakkuupaikalle grillirasvan tuoksun. Mietin, että nuotiolla käyminen on oikeastaan yhtä välttämätöntä kuin korvan rapsutus tai Earl Grey-tee tai suolakurkku. Niitä pitää vain joskus saada, vaikka esimerkiksi Anni ei pidäkään suolakurkuista.
 
Laitan ritilälle leivänpuolikkaita, HK:n pihvejä ja viilleltyjä makkaroita. Muistan, että Viisikko-kirjojen idea oli lyhyesti seuraava: mennään luolaan ja syödään eväät. Minulla on tässä yksikkökirja: mennään Nouxiin ja syödään eväät. Ladon leivälle ensin juustoa, siihen sinappia, salaatinlehti, pihvi ja taas juustoa ja sitten taas leipää. Istun pöllin nokkaan lähelle nuotiota ja nostan jalat kiveyksen päälle. Ajattelen, että kyllä täällä hetken viihtyy, vaikka pikkuisen välillä ahdistaakin.
 
Juon kahvia ja tuumin, että osaisikohan nukkua täällä, kun opehuoneessakin se on helppoa. Lakaisen katoksen laattiasta enimmät roskat maahan ja taittelen villapaidan päänaluseksi. Aurinko lämmittää ja tuuli läpsyttää sytykelehteä. Savu tuntuu silmissä kirvelevältä ja nenässä vähän karvaalta. Vedän pipon silmille ja yritän nukkua.
 
Kuulen, kuinka karhu tulee kohti nuotiopaikkaa kallion päällä. Käännän päätä ja sanon karhulle, että päivää. Karhu vastaa espooksi, että moi vaan. Sanon, että vähän on ollu liikettä täällä tännään vaikka on niin lämpöstä, ja kysyn, että voiko samoin tein ottaa räpsäistä kuvan kännykameralla, kun velttoilen tässä lavan päällä. Mietin, että pitäisikö olla ystävällinen ja tarjota salaattiruukusta salaattia. Syököhän karhu salaattia?
 
Vielä hetken lämmittelen auringossa ja selitän, että pitää mennä nyt, että on vielä muutakin ohjelmaa, ja että kyllähän täällä voisi olla pitkäänkin ja hyvää nuotioilua, ja karhu toivottaa hyvää päivänjatkoa.
 
Kävelen kohti autoa samaa reittiä. Aurinko menee pilveen, ja kohta fleecen kyynärmutkaan alkaa ropsahdella valkoisia palloja. Sitten niitä tulee paljon ja maa muuttuu valkoiseksi. Otan pienestä kuusesta Instagramia varten kännykällä kuvan. Mietin, että sopiihan tämmöinenkin keli ihan hyvin oikestaan. Pääsiäisenä pääsiäisrakeita, pyöreitä ja makeita.
 
Parkkipaikka on tyhjentynyt jo vähän. Roskat ovat yhä paikoillaan. On jotain pysyvääkin tässä maailmankolkassa, mietin. Valitsen uudeksi reitiksi Velskolantien, kun siinä on kauniita maisemiakin matkan varrella. 28 minuuttia olisi matka-aika. Ehtii ainakin suihkuun ennen seuroja. Lenkki jää väliin, mutta tulihan niitä askelia näinkin ja pitää palautumispäiviä olla urheilusta välillä. One more year? oli Lari kysynyt torstaina salibandyn jälkeen. Se hieman nauratti.
 
Ehdin hyvissä ajoin seuroihin. Penkissä ei ole vielä montaa ihmistä. Pekka tulee kohta penkkiin ja muitakin. Laura-Leena tönäisee taakse istuessaan, ja yritän vitsailla, että silmäbussilla tulin kuten Iikka joskus suurpoikaleirille. Alkurukouksen aikana alkaa haukottaa. Herään, kun etupenkin pyöreäkasvoinen pikkuinen puristaa polvesta. Mietin, että miksikähän aina seuroissa väsyttää. Se on varmaan se turvallinen olo ja kun ei mitään voi muutakaan kuitenkaan tehdä, kuten tyhjentää pyykkitelinettä tai selata kotiverstasfoorumia. Joskus sitten tuntuu, että jokaisen sanan kuuntelee tarkkaan.
 
Seurojen jälkeen juttelen vähän ja kuuntelen vähän ja yritän keskittyä paljon. Eilen oli synttäreilläkin jotenkin vaikeaa, kun paljon ihmisiä ja monen kanssa haluaisi jutella ja monen kanssa ei ehdi tai kykene. Pakenen Myrskyläntielle ja autoon ja ajan kotiin. Avaan hopeisen kirjoituskoneen ja alan laittaa sanoja peräkkäin.

Vanhemmat

Uudemmat

Seppo Tervo

Olen nelikymppinen alakoulun opettaja joka rakastaa kaikkeen uuteen ryhtymistä. Toisinaan ryhtymisen alut johtavat jonkinlaisiin tuotoksiinkin.

Blogiteksteistä ja kaikesta muustakin voi laittaa sähköpostia setervo@gmail.com.

Seppo Tervo

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi