Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Leipäteksti

29.4.2018 06:59 | Seppo Tervo
Painan oven kiinni niin että kuuluu losahdus. 

Mietin, onko kevätiltoina sinistä hetkeä. Kuunvalon värisävy lienee jossain 4 000 kelvinin tienoilla, sama kuin auton xenonpolttimossa. Se on hieman sinertävään päin.

Painan kerran sykemittarin keskimmäistä nappia, kerran ylempää ja kerran keskimmäistä uudelleen. Katson, että aika lähtee juoksemaan ja huolehdin, että itsekin lähden juoksemaan. Kaksikymmentäyksi lihapullaa, falafelpyörykkää ja kanapyörykkää tekevät hieman etupainoisen olotilan.

Annan jalkojen heilahdella vuorollaan eteen ja suoritan tätä hallittua kaatumista. Saakohan tästä s-bonusta, mietin. Tulee mieleen, miten oudolta tuntui joskus kuulla kävelyn määritelmä. En anna sen nyt häiritä ajatuksia enempää vaan yritän rullata juoksutossua niin, että kantapää ei osu kovin kauas eteen vaan päkiä ottaisi suurimman osan maakosketuksesta ensin.
 
Väistän oikealta tulevan auton ja juoksen viistoon tien ylitse ajohidasteen kohdalta. Koira on merkannut vasta lakaistun kävelytien, ja pujottelen kasan ohitse kiviaidan ja punaisen talon viertä. Kesän lopulla aurinko paistaa talonseinään muuttaen värin punajuuren sävyiseksi. Silloin parvekelaseja ei erota häikäisyltä lainkaan.
 
Ennen palloiluhallia kaarran oikealle ja jatkan parkkipaikan edestä kohti Turunväylän alikulkutunnelia. Akta för lastbilen, kerrotaan kyltissä. Mutta missään ei näy yhtään kuorma-autoa. Ehkä virka-ajan ulkopuolella ajoa ei ole, mietin. Edessäpäin soraikko on muuttunut lumen sulamisvesistä mutavelliksi. Harpon lätäköiden ylitse pimeään tunneliin ja astun pieneen puroon. Oikea lenkkitossu kastuu ja kylmenee äkisti. Kurtistan hieman kulmiani ja koetan sätkiä enimpiä vesiä irti. Kesä kuivaa minkä kastelee, mutta nyt on vasta kevät.
 
Ajattelen, että kohta pääsee jo frisbeegolfradalle. Oittaalla oli vielä toissapäivänä hiihtolatu kohtuullisessa kunnossa, mutta Talissa pääsisi jo heittelemään. Mietin erilaisia heittoja ja sitä, kuinka ne tahtovat joka vuosi aluksi mennä vähän sinnepäin. Yhdeksääkymmentä metriä en ole päässyt vielä rikkomaan mutta jos tänä kesänä sitten. Esa ja Veijo jo pääsivät yli mutta minä en.
 
Kasavuoren rinteestä on lumi jo sulanut melkein kokonaan, ja tossu lipsuu vain vähän varjopaikoissa, joissa on jäätä. Puuskutan varovasti etten kokisi huonokuntoisuuden pettymystä. Kohta nousu taittuu ja alkaa pururata. Jokin yksitoikkoinen lintu jankuttaa kovaa. Sillä on stemmikset, mietin ja tunnen polven yläpuolella pientä kipua. Kun ei tarvitsisi vähentää juoksemista sen takia. Muistan, että venyttely auttaa melkein aina. Pystynköhän kirjoittamaan samalla kun venyttelen. Tekstin deadline oli jo aikoja sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Mietin, että voiko juoksemisesta kirjoittaa. Ei millään jaksaisi muokata huonoa tekstiä.

Puiseen vaakassa olevaan tauluun on kirjoitettu kilometrilukemia. Ajattelen, että alajyrsimen palloterällä pystyy tekemään uran ja jos sen maalaa mustaksi, teksti näkyy hyvin. Maapaalut lahoavat ensin. Olenkohan täällä enää juoksemassa silloin.
 
Vaalea poninhäntä heiluu ja rytmittää edellä menevän tytön juoksua kuin metronomi. Se on jotenkin hypnoottisen kaunista. Taa-ta-ta-taa-ta-ta. Lasken, että noin minuutin päästä saavutan juoksijan. Menen hieman ujosti ohi mutta en loikkaa samasta kohden puron ylitse etten vaikuta tungettelevalta. Lasken hieman käsiä alaspäin ja lopetan puuskuttamisen. Koetan juosta kevyesti niin kauan kuin olen näkyvissä. Ehkä tytöllä on aerobinen harjoitus ja siksi hän juoksee hyvin hitaasti. Minun pitäisi juosta hitaammin myös.
 
Kauniaisten hautausmaan aita on tumma ja märkä. Muistan, että oikean jalan sukka on myös märkä ja kylmä pottuvarpaan kohdalta. Pohjan nappuloiden väleihin kertyy kiviä, ja ne tuntuvat joskus päkiän alla. Miksihän tämä joskus on niin hankalaa.
 
Oikealla puolella rataa on kuntoilutelineitä, mutta koskaan niissä ei kukaan tee mitään. Jotenkin tuntuu, että pitäisi myötätunnosta hieman kokeilla. Ajattelen sitten, että myötätunnosta ei voi olla kenellekään tärkeä. Muistan, että juoksin syksyllä samoja kohtia ja ajattelin hankalia ihmissuhteita. Sanotaan, että sydän voi olla kipeä, mutta oikeasti kipu oli ylempänä.
 
Etsin kohdan, jossa pääsen alaspäin viettävälle polulle pois pururadalta. Ylöspäin oli helpompi tulla, vaikka oli jäätä. Yritän ensin hidastaa ja jarruttaa mutta sitten liu'un jäätikköä pitkin alaspäin. Koulussa jääliukujen teko on kiellettyä, mutta täällä se on ihan asianmukaista. Jos liukastun ja kuolen, sijainen varmaan käyttää kaikki parhaat säästämäni puut ensin linnunpöntöiksi.
 
Tunneli on toisesta suunnasta pimeämpi. Jos vain tuurilla juoksisi läpi, kun kohta ollaan kuitenkin kotona. Palloiluhallin väri on erilainen ja katu melkein musta. Pitäisikö kävellä loppumatka, kun eihän tässä tosissaan juosta vielä. Hidastan ja pysähdyn ja painan ensin ylempää nappia ja sitten keskimmäistä kolme kertaa. Sovellus kysyy, miten harjoitus meni – hyvinhän se, kiitos kysymästä. Etsin avaimen juoksuhousujen taskusta ja painan lenkkitossujen kantapäätä rappurallia vasten ja kierrän siten, että kivet saattavat tippua pois. Odotan oven edessä vielä hetken ennen kuin menen sisään.
 
Vielä ei tuoksu keväälle. Maa on märkää, mutta jotenkin vielä kohmeessa. Katsoin eilen silmuja, ja ne olivat turvoksissa mutta eivät auki. Vähän kuin silmät herätessä ja ennen aamusörriä. Lupasin lapsille, että olen ankka, jos ei vihreää näy ennen iltaa.
 
Tuntuu taas ihan hyvältä vain juosta. Vähän kuin söisi leipää.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Seppo Tervo

Olen nelikymppinen alakoulun opettaja joka rakastaa kaikkeen uuteen ryhtymistä. Toisinaan ryhtymisen alut johtavat jonkinlaisiin tuotoksiinkin.

Blogiteksteistä ja kaikesta muustakin voi laittaa sähköpostia setervo@gmail.com.

Seppo Tervo

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi