Torstai 20.6.2019
"
Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Dan. 3:52 (apokr.)

Trasselisepi

22.8.2018 06:43 | Seppo Tervo
Poikasena olisin halunnut paitsi vesipyssyn, myöhemmin myös mopon. Muistan, kuinka näin joskus untakin, että minulla oli sellainen läpikuultava limenvihreä truutta ja aamulla herättyäni pettymys oli paha, kun ei sitten ollutkaan.

Mopon kuitenkin sain – tai oikeastaan me perheen suunnilleen samanikäiset pojat. PV-Suzuki oli kova sana siihen aikaan. Piti olla leopardikuvioitu turkis penkinpäällisenä ja takarekkarin päällä muovipussi, että kura ei lennä farkkutakin selkämykseen. Jotkut sanoivat, että muovipussin tarkoitus oli peittää rekisterikilpi, että poliisi ei pystyisi niin helposti sakottamaan jos ajelee ylinopeutta viritetyllä mopolla. Isot pojat rehentelivät, että kun vaihtaa välityksiä eli koneen päähän isomman hammasrattaan niin pääsee lujempaa. Kuulin legendan että joku oli jopa yli satasta päästellyt. Virityshommiin ei tietenkään voinut ryhtyä tieliikennerasseilla, monttupyöräähän meillä ei ollut.

No, meidän mopo oli Helkama Raisu. Se haettiin poliisilaitoksen huutokaupasta ja ei ollut ajokunnossa. Pian alettiin kunnostushommiin, että päästäisiin hurjastelemaan. Jonkinlaiseen liikkeeseen se saatiinkin, kun isä oli apuna. Suuret kuvitelmat kiiltävästä kromilokarisesta ja puhtauttaan hohtavasta koneesta, jolla voisi ajella jäkiksenpeluuseen, karkkikauppaan tai muihin välttämättömiin paikkoihin, karisivat kuin terälehdet juhlaruususta, kun huomattiin että menopeli ei ole samaa luokkaa PV-suskan, Honda Monkeyn tai Tunturi Tiger Aquan kanssa. Kampiakselin vauhtipyörän kiinnitys oli heikko, ja sytytys piti säätää alvariinsa uusiksi. Vaihteistoa piti korjata ja sähköjä etsiskellä. Mopo sai uusia nimiä: Vaisu ja Raippa muistuvat hakematta mieleen.

Rekisteriin Raippa ei koskaan päässyt. Loiva pettymys siitä, että auringonlaskuun kruisailu ei onnistunutkaan, haihtui hiljalleen, kun talouteen hankittiin isompia kulkuneuvoja. Mopon korjauksessa hankitut opit sovellettiin isompaan mittakaavaan, ja näin ystävien seurassa legendaksi tullut Fiat Uno alkoi syödä asfalttia itse vaihdettujen varaosien ansiosta. Jarruja sai uusia yhtenään, mutta kalapuikkoviiksinen katsastussetä odotetusti vokaaleja laiskasti venyttäen tuomitsi kulkineen uusintakatsastukseen kuukauden sisään. Koskaan ei Uuno kertalaakista mennyt läpi. Joku kertoi, että täytyy laittaa vaimo viemään se katsastettavaksi, mutta ei siihen hätään ehtinyt sellaisia miettiä.

Uuno oli rakastettava perheenjäsen. Sen tunnisti siitä, että sille uskalsi suuttua, kun se jätti jälleen tienposkeen. Kertaalleen vaihdekeppi jäi kouraan, toisen kerran tuulilasi oli paukkupakkasella jäässä koko matkan Kuusamosta Ouluun. Ainakin Lotta ja Maria taitavat tuon reissun muistaa, ruumiinosia ei onneksi tarvinnut amputoida keltään. Mutta kyllä ne Uunot ajokunnossakin usein olivat – hankittiin toinenkin nimittäin.

En tiedä, kumpi on syy ja kumpi seuraus, että minusta tuli kädentaitojen opettaja ja innokas tee-se-itse-ihminen. Olosuhteet eivät ole koskaan kannustaneet hankkimaan valmista, vaan itse on korjattu, purkkaviritetty ja entisöity. Sadat kerrat cv:n on nähnyt käsistä, kun 5W-40 Rally Formula on jäänyt koristamaan kynsinauhoja remontin jälkeen. Sisätiloja ei ole remonttiin ollut usein käytössä, vaan sateella ja paisteella on hitsattu, hiottu, vaihdettu öljyjä ja virranjakajan ohjausyksiköitä.

Huoltosuhteessa Uunon kanssa muistin usein Siionin laulun sanat: ”Kun pääset yhden ylitse ja kuljet toisen lävitse niin kolmas on jo vastassa.” Kaksitahtibensiinin romanttinen katku ei tuo välttämättä mieleen niitä synkkiä hetkiä, kun on saanut kaasarin irrotettua, purettua, putsattua ja kasattua ja viimeinen pinnapultti katkeaakin kiristysvaiheessa ja pulttipojan pinnakin samoin tein. Ei sitä enää muista, että oli luvannut hakea kyytiläisiä, ja kännykkä soi vaativasti, kun on kaksi tuntia myöhässä kädet öljyssä läjäämässä viimeisiä osia nokkapellin alle. ”Joo, oli vähän tässä säätöä, mutta tullaan kyllä…” Koskaan mutterikasa ei ollut täysin kunnossa, ja yritinkin kompensoida toimimatonta käsijarrua häävimmällä automankalla ja isommilla kaiuttimilla – jotka oli dyykattu jostain kierrätyshengessä. Kelpasi niistä c-kasetilta marssimusiikkia kuunnella (ja kantaattejakin myöhemmin).

Uuno on jo muuttunut jaloteräksisiksi Fiskarsin aterimiksi, mutta seuraavat kulkuneuvot ovat pitäneet kädentaitoja yllä. Yksikään ei ole mennyt satoja tuhansia kilometrejä pelkällä tankkaamisella, ja opiskelijabudjetti ei ole sallinut huoltoliikkeen ovenkahvan hypistelyä. Vielä tänäkin kesänä – nyt jo autotallin superolosuhteissa – imusarjaa remontoidessani ajatukset palasivat aikaan, kun Uunot olivat vielä Suomen autoteiden arkijuustoja. Painoin tunkin saviseen Pikkaralan maaperään ja loin fasiliteettia neljännelle vaihdelaatikon irrotukselle, kun neljännen ja viidennen vaihteen synkro oli sileänä.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Seppo Tervo

Olen nelikymppinen alakoulun opettaja joka rakastaa kaikkeen uuteen ryhtymistä. Toisinaan ryhtymisen alut johtavat jonkinlaisiin tuotoksiinkin.

Blogiteksteistä ja kaikesta muustakin voi laittaa sähköpostia setervo@gmail.com.

Seppo Tervo

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi