Perjantai 22.2.2019
"
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Ps. 18:2

Aika

6.2.2019 06:37 | Seppo Tervo
Mitä aika on? Wikipedia kertoo sen olevan ”olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa, ilmeisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta”. Siihen liittyy perussuureina ajan yksiköitä, kuten sekunti ja tunti. Näitä voidaan sitten joko pilkkoa pienemmiksi osasiksi tai pinota suuremmiksi läjiksi. Muistelen, että ei ole imperiaalisia aikayksiköitä, kuten vaikkapa pituuksissa tuuma. Tuumasta toimeen tosin on lyhin työmatka, joten aikaan se vähän liittyy.

Meillä on käytössä kyllä joukko ajan yksiköitä, jotka ovat epävirallisia. Kun äiti käski ei, vaan pyysi, viemään matot ulos ja piiskaamaan ne, yrityksenä oli siirtää tuota tapahtumahetkeä tulevaisuuteen sanomalla että kohta. Oppilaiden kanssa olemme joskus pohtineet, että miten pitkä aika siihen kohtaan menee sekunteina. Ehkä itse mattopiiskaajana ajattelisi, että se lasketaan tunneissa, mutta äidillä olivat vain sekunnit mielessä. Sitten meillä on muitakin epäselviä ajan suureita, kuten ”pian”, ”hetkinen”, ”salamana” ja ”nanosekunnissa”, joka oikeasti ei ole edes silmänräpäyksen vertaa.

On helppo sanoa, että ei ole aikaa. Kun pyydetään tekemään jotain vastuullisia tehtäviä, aikaa ei silloin ole. Nopeasti mielessään priorisoi – asettaa tärkeysjärjestykseen elämänsä asioita – saadakseen listan hännille tippumaan sen asian, joka olisi syytä hoitaa pois heti. Kun taas odotetaan jotain mukavaa asiaa, prioriteetti muuttuu. Alkaa peli omassa mielessä, että oikeastaan se onkin tärkeä asia. Joku on keksinyt sanan ”itsepetos”.

Joskus aika kuluu hitaasti. Väsyneenä töissä tuntuu, että kahvihetken ja nykyhetken väliin mahtuu montakin joutavaa hetkeä. Tavanomaisella juoksulenkillä aika ryömii, mutta muistan Cooperin testit, joissa kellon paristo oli selvästi tavallista tehokkaampi. Kun odottaa vastausta johonkin Whatsapp-viestiin, ja sitä ei heti tule, jyrsii kynnet nysiksi ja itse vastaa ihan liian nopeasti. Aika-avaruuden kaareutuma on oman pikkureviirin sisäpuolella.

Elämän hankalina vuosina tuntui, että aika ei armahda. Pelkäsi lähitulevaisuutta, ja kaukainen tulevaisuus oli ahdistava ajatuskin. Ei osannut ajatella, että voisivat asiat olla paremmin ja ajan kulu miellyttävää. Juttelen toisinaan ystävän kanssa, joka yrittää kuluttaa päivänsä ”jotenkuten”, kuten hän sen kertoo. Hänellä ei ole työtä ja ihmissuhteitakin vähän. Usein hän sanoo, että niin se aika vain kuluu ja kohtahan on helmikuukin. Ajattelen silloin, että meidän elämämme voivat pelkistyä hyvin pieniksi merkityksellisyyden muruiksi.

Vanhuudessa saattaa odottaa poispääsyä. Vanhus tai sairas ei sano, että odottaa kuolemaa. Kuolema sanana on kauhea, mutta uskovainen ei ajattele elämän päättymisen hetkeä ensimmäisenä kuolemana. Kun täällä maailmassa elämä päättyy, alkaa uusi elämä, ei toinen kuolema. Siksi se on poispääsemisen hetki ja odotettu tapahtuma. Vanha, hurskas Simeon sanoi, että Herra laskee palvelijansa rauhaan menemään, sillä hän on nähnyt Herransa autuuden.

Jumalan aikakäsitys ei ole samanlainen kuin meillä. Se on paradoksaalinen. Kaikki tapahtuu lineaarisesti, mutta toisaalta tuleva on jo tapahtunut. Ajattelun rajat tulevat nopeasti vastaan. Se tuntuu turvalliselta, ei ahdistavalta.

Nyt aikamiehenä ei osaa erityisemmin odottaa vanhuutta, ja lapsuuteenkin on enempi tovi kuin nanosekunti.

Vanhemmat

Seppo Tervo

Olen nelikymppinen alakoulun opettaja joka rakastaa kaikkeen uuteen ryhtymistä. Toisinaan ryhtymisen alut johtavat jonkinlaisiin tuotoksiinkin.

Blogiteksteistä ja kaikesta muustakin voi laittaa sähköpostia setervo@gmail.com.

Seppo Tervo

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi