Perjantai 24.5.2019
"
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Ps. 98:4-5

Etsimään kutsuttu

12.3.2019 06:12 | Tuula Stång
Samanlaisia utuisenkauniita pahvitauluja oli muidenkin kylän talojen seinillä: toisessa Jeesus seisoi veneessä puhumassa rannalla olevalle ihmisjoukolle, toisessa hän oli yksin lammas sylissään.

En tiedä, veisasivatko muiden talojen isännät virsiä sunnuntaisin emännän ollessa iltalypsyllä, mutta meidän isä veisasi. Joskus keikuin kiikkutuolin jalaksella hänen laulaessaan ja kuuntelin. Kerran jalas katkesi, ja isä köllähti lattialle selälleen iso virsikirja kädessään mustasankaiset silmälasit otsalle lennähtäneenä. Muistan hänen kauhistuneen ilmeensä, enkä vieläkään osaa olla nauramatta. Kerran taas purskahdin itkuun isän laulaessa: ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.” Minusta se oli äärettömän surullista. Isän ihmetellessä, mikä minulle tuli, sanoin, että hammasta vain pakottaa.

Vihreäkantinen alakoulun uskontokirja, Ystävä sä lapsien, oli yksi mielikirjoistani. Kyläkinkereissä papin kysyessä, mitä israelilaiset tekivät korpivaelluksella, kun ruoka ja vesi loppui, vastasin kirjan mukaan: ”He napisivat Moosekselle.” Kinkeripirtin väki purskahti nauruun kuultuaan topakan vastaukseni, mutta pappi osasi lempeästi pelastaa minut häpeästä kääntämällä sanatarkan vastaukseni ansioksi.

Hämmästyin muutama vuosi sitten, kun löysin 12-vuotiaana kirjoittamastani päiväkirjasta sanat: ”Tuossa pöydällä palaa kynttilä lepattaen. Se on niin romanttisen näköinen, mutta silti tässä ei ole mitään tunnelmaa. Täältä puuttuu jotakin. Minun sieluni janoaa jotain. Usein olen rukoillut sitä ja varmaan saankin janoavan sieluni täytettyä kirkkaalla vedellä. Tai en minä itse saa, vaan hän, joka on kaiken Luoja, sen tekee.”

Vuodet kuluivat tyypillistä sen ajan nuorten elämää eläen. Jollakin tavoin aloin kuitenkin vieraantua ikäisteni joukosta. Minua vaivasi silloin tällöin voimakas kaiken tyhjyyden tunne. Luin paljon, eräänä kesänä koko Raamatun. Saarnaajan kirjan sanat sattuivat: kaikki on turhuutta auringon alla.

Kuljin oppikoulussa maalta pitäen. Lukioaikaan tätini muutti kaupunkiin ja saatoin joskus jäädä yöksi hänen luokseen. Kajaanissa oli molemmat kansankirkkomme mukaan lukien toistakymmentä erilaista hengellistä kokoontumispaikkaa. Päätin tutustua niihin kaikkiin. Paikallisen sanomalehden ilmoitussivulta etsin tapahtumapaikat ja -ajat. Ehdin jo käydä muutamissa, mutta mieleeni ei jäänyt lämmintä tunnelmaa kummempaa.

Loppiaisaattona menin ortodoksisen kirkon iltapalvelukseen. Venäläisen kirjallisuuden suurkuluttajana lumouduin kuvien ja loistavien värien paljoudesta, suitsukkeen tuoksusta, liturgian kauneudesta. Samana iltana heti palveluksen jälkeen menin rauhanyhdistykselle.

Kadulta noustiin pieneen eteiseen. Oikealla oli keittiö, vasemmalla seurasali kermanvaaleine puupenkkeineen. Edessä puhujakoroke, harmoni, seinällä kaksi mustavalkoista henkilökuvaa, Martti Luther ja Lars Leevi Laestadius. Istuuduin takapenkkiin vanhempien naisten viereen.

Kun puhe alkoi, luulen kokeneeni jotain samankaltaista kuin ne Johanneksen evankeliumin miehet, jotka fariseukset ja ylipapit lähettivät Jeesuksen luo pidättämään hänet. Miehet palasivat tyhjin käsin. Pappien tivatessa, miksi te ette tuoneet Jeesusta, miehet sanoivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän”. Koin voimakkaasti, miksi kukaan ei ole ennen noin puhunut, noinhan asiat ovat. Jotkut lähelläni olevat naiset nousivat ylös ja pyysivät syntejään anteeksi. Minäkin nousin.



Sen illan jälkeen etsiminen päättyi. Alkoi tie ja matka, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan. Kevättalven kirkkaus, huhtikuun alun pääsiäinen, ensimmäiset suviseurat nousevat muistoissani mieleen täynnä riemua kuin psalmin 122 alkusanat: ”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!”

Kirkkoisä Augustinuksen lause, ihmissydän on levoton niin kauan, kunnes se löytää levon Jumalassa, muuttui todeksi. Myös Lutherin selitys kolmanteen uskonkappaleeseen puhutteli: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen,vaan että Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin välityksellä.”



Kaikki, alusta alkaen, on ollut Jumalan käsittämätöntä armoa. En milloinkaan olisi löytänyt, jos minua ei olisi  kutsuttu etsimään.

Vanhemmat

Uudemmat

Tuula Stång

Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com 

Tuula Stång

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi