Etsimään kutsuttu

12.3.2019 06:12 | Tuula Stång
Samanlaisia utuisenkauniita pahvitauluja oli muidenkin kylän talojen seinillä: toisessa Jeesus seisoi veneessä puhumassa rannalla olevalle ihmisjoukolle, toisessa hän oli yksin lammas sylissään.

En tiedä, veisasivatko muiden talojen isännät virsiä sunnuntaisin emännän ollessa iltalypsyllä, mutta meidän isä veisasi. Joskus keikuin kiikkutuolin jalaksella hänen laulaessaan ja kuuntelin. Kerran jalas katkesi, ja isä köllähti lattialle selälleen iso virsikirja kädessään mustasankaiset silmälasit otsalle lennähtäneenä. Muistan hänen kauhistuneen ilmeensä, enkä vieläkään osaa olla nauramatta. Kerran taas purskahdin itkuun isän laulaessa: ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.” Minusta se oli äärettömän surullista. Isän ihmetellessä, mikä minulle tuli, sanoin, että hammasta vain pakottaa.

Vihreäkantinen alakoulun uskontokirja, Ystävä sä lapsien, oli yksi mielikirjoistani. Kyläkinkereissä papin kysyessä, mitä israelilaiset tekivät korpivaelluksella, kun ruoka ja vesi loppui, vastasin kirjan mukaan: ”He napisivat Moosekselle.” Kinkeripirtin väki purskahti nauruun kuultuaan topakan vastaukseni, mutta pappi osasi lempeästi pelastaa minut häpeästä kääntämällä sanatarkan vastaukseni ansioksi.

Hämmästyin muutama vuosi sitten, kun löysin 12-vuotiaana kirjoittamastani päiväkirjasta sanat: ”Tuossa pöydällä palaa kynttilä lepattaen. Se on niin romanttisen näköinen, mutta silti tässä ei ole mitään tunnelmaa. Täältä puuttuu jotakin. Minun sieluni janoaa jotain. Usein olen rukoillut sitä ja varmaan saankin janoavan sieluni täytettyä kirkkaalla vedellä. Tai en minä itse saa, vaan hän, joka on kaiken Luoja, sen tekee.”

Vuodet kuluivat tyypillistä sen ajan nuorten elämää eläen. Jollakin tavoin aloin kuitenkin vieraantua ikäisteni joukosta. Minua vaivasi silloin tällöin voimakas kaiken tyhjyyden tunne. Luin paljon, eräänä kesänä koko Raamatun. Saarnaajan kirjan sanat sattuivat: kaikki on turhuutta auringon alla.

Kuljin oppikoulussa maalta pitäen. Lukioaikaan tätini muutti kaupunkiin ja saatoin joskus jäädä yöksi hänen luokseen. Kajaanissa oli molemmat kansankirkkomme mukaan lukien toistakymmentä erilaista hengellistä kokoontumispaikkaa. Päätin tutustua niihin kaikkiin. Paikallisen sanomalehden ilmoitussivulta etsin tapahtumapaikat ja -ajat. Ehdin jo käydä muutamissa, mutta mieleeni ei jäänyt lämmintä tunnelmaa kummempaa.

Loppiaisaattona menin ortodoksisen kirkon iltapalvelukseen. Venäläisen kirjallisuuden suurkuluttajana lumouduin kuvien ja loistavien värien paljoudesta, suitsukkeen tuoksusta, liturgian kauneudesta. Samana iltana heti palveluksen jälkeen menin rauhanyhdistykselle.

Kadulta noustiin pieneen eteiseen. Oikealla oli keittiö, vasemmalla seurasali kermanvaaleine puupenkkeineen. Edessä puhujakoroke, harmoni, seinällä kaksi mustavalkoista henkilökuvaa, Martti Luther ja Lars Leevi Laestadius. Istuuduin takapenkkiin vanhempien naisten viereen.

Kun puhe alkoi, luulen kokeneeni jotain samankaltaista kuin ne Johanneksen evankeliumin miehet, jotka fariseukset ja ylipapit lähettivät Jeesuksen luo pidättämään hänet. Miehet palasivat tyhjin käsin. Pappien tivatessa, miksi te ette tuoneet Jeesusta, miehet sanoivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän”. Koin voimakkaasti, miksi kukaan ei ole ennen noin puhunut, noinhan asiat ovat. Jotkut lähelläni olevat naiset nousivat ylös ja pyysivät syntejään anteeksi. Minäkin nousin.



Sen illan jälkeen etsiminen päättyi. Alkoi tie ja matka, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan. Kevättalven kirkkaus, huhtikuun alun pääsiäinen, ensimmäiset suviseurat nousevat muistoissani mieleen täynnä riemua kuin psalmin 122 alkusanat: ”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!”

Kirkkoisä Augustinuksen lause, ihmissydän on levoton niin kauan, kunnes se löytää levon Jumalassa, muuttui todeksi. Myös Lutherin selitys kolmanteen uskonkappaleeseen puhutteli: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen,vaan että Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin välityksellä.”



Kaikki, alusta alkaen, on ollut Jumalan käsittämätöntä armoa. En milloinkaan olisi löytänyt, jos minua ei olisi  kutsuttu etsimään.

Vanhemmat

Uudemmat

Tuula Stång

Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com 

Tuula Stång

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi