Yöajatuksia

21.6.2019 06:37 | Tuula Stång
Nuorena sitä nukkui vaikka maailma olisi murentunut ympäriltä. Kiinalaisen, 1700-luvulla eläneen Ÿuan Mein runossa sanotaan: ”...mutta sitten muistan nuoruuteni, muistan miten silloin kuorsaukseni jyrisi kuin ukkonen ja miten nukuin aamut kuin salaman lyömä.” Ikä tuo tullessaan muutoksia. Stressaantuneena unet katkeavat helposti aamuyöllä ikioman ajatusriihen puintiin.

Vastikään lukemani uutistiedon mukaan Suomessa 1,2 miljoonaa ihmistä asuu yksin. Ehkä joku toinenkin valvoo yksin kanssani. Mutta senkään ajatteleminen ei paljoa lohduta. Elämä kaikissa vivahteissaan on omakohtaista. Varsinkin yöllä, kun päivän äänet ja kuvat puuttuvat, kaikki voi yhtäkkiä tuntua käsittämättömän raskaalta. Ihan kuin iso kivi kiikkuisi pään yläpuolella, ja kiveen olisi pakattuna huolia, syyllisyyttä, epäonnistumisia, laiminlyöntejä, alakuloa ja uhkakuvia. Värit katoavat. Lähitulevaisuus autioituu. Menneisyys nousee esiin elävänä ja selväpiirteisenä, tuntee joutuneensa kuin painajaismaiseen käräjäsaliin.

Kokee epäonnistuneensa suurin piirtein joka asiassa. Kun oikein pääsee synkissä ajatuksissaan vauhtiin, tuloksena on tragikoominen sekamelska. Aikoinaan on yrittänyt monessa tehtävässä miltei yli voimiensa, mutta nyt tuntuu, että jopa monet kuolemat, lähiomaisista lemmikkieläimiin, johtuvat omasta taitamattomuudesta. Sekin nousee painolastiksi, ettei yksineläjänä ole pystynyt ilahduttamaan vanhempiaan lastenlapsilla.

Raha-asiatkin huolettavat. Kun on elänyt sunnittelemattomasti, velkaa tulee riittämään hamaan hautaan asti. Eikä hautaankaan pääse omillaan, jos ei joku ensin realisoi asuntoa  ja omaisuutta. Ja kuka sen tekisi? Omalla kohdallani saan todella heittää romukoppaan kuvitelman RIKKAASTA vanhastapiiasta!

Entäs sitten, kun kunto tästäkin huononee? Kun ei kuule eikä näe, kaikki aistit tylsyvät, eikä pysy edes kunnolla pystyssä. Liimattalan suviseuroissa sain kokea esimakua tulevasta: ensi töikseni kompastuin ison teltan naruun. Nuorena juostiin pikkutelttojen ympärillä ja pompittiin narujen yli kuin kengurut – nyt ei töppönen juuri maasta irti nouse.

Töitä olisi joka puolella enemmän kuin voimia. Maallakin entisessä kotitalossa lattiat vajoavat ja kallistelevat. Jo äitivainaalla rollaattori karkasi pirtin toiseen laitaan omia aikojaan. Maalit rapisevat. Saunan seinästä menee nyrkki läpi. Oi voi. Saa sanoa kuin se iäkäs sisar, joka vuosikymmenten päästä oli tullut katsoamaan ennen niin uhkeaa kotitaloaan. Hän oli seistä pönöttänyt kartanolla takki levällään, katsellut rähjääntynyttä talonrötisköä ja lausahtanut  Siionin laulun sanoin: ”Se kaikki sulta tänne jää, kuule sä rakas ystävä.”

Mutta raskaimpiin murheisiin eivät omat sanat yllä. Tuskaan siitä, että niin moni rakas ihminen elää vailla uskon antamaa turvaa. On parasta nousta ylös, vaikka vain katselemaan ikkunasta. Onhan maailma vielä ennallaan, yötaivas, tähdet, aamunkajo. On eilistä uskoa sen verran, että pääsee alkuun: "Rakas Jumala, auta!" ”Auta minua ja Liettuan mummoa!” viestitti eräs ystäväni Vilnasta katsellessaan kirkon penkissä kyyhöttävää mummorukkaa.

Ilmansuunnat ovat kohdallaan edustaen ikiaikaista pysyvyyttä. Jos olisi kevättalven iltayö, Orion loistaisi etelässä huikeassa kauneudessaan, kuvion keskellä vinottain suorassa rivissä kolme tähteä: Orionin vyö. Vyön alapuolella Orionin kaasusumu, ”ikkuna taivaan kirkkauteen”, niin kuin ennen eläneet ovat luonnehtineet. Ei, todellinen ikkuna taivaan kirkkauteen ei kuitenkaan ole tuolla. Se on lähellä, täällä maan päällä.  

Aamulla maailma normalisoituu. Yöllinen jyhkeä kohtalonomaisuus haalenee. Jäteauto piippaa peruuttaessaan naapurin pihalle. Työhönmenoliikenne herää. Kahvinkeitin kurahtelee. On mukava avata lehti: politiikka kiinnostaa. Ja moni muu asia. Ei olisi yöllä millään uskonut, että niillä olisi tuon taivaallista merkitystä.

Vanhemmat

Uudemmat

Tuula Stång

Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com 

Tuula Stång

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi