Torstai 17.10.2019
"
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. Ps. 136:1

Kun haave toteutuu

14.9.2019 06:31 | Tuula Stång
Onko sinulla tällä hetkellä jokin suuri haave, konkreettinen ja ihan toteutumiskelpoinen? Ole varuillasi: siitä saattaa tulla totta. Ei ehkä ihan suorinta tietä ja kivuttomasti, mutta lopulta kuitenkin siitä voi tulla totisinta totta. 

Minullakin oli haave vähän alle viisikymppisenä jäätyäni vuodeksi vuorotteluvapaalle. Sain voimakkaan päähänpinttymän: on saatava vanhan kotitalon pihalle pikkuinen talvimökki. Vanha talo rötisköityi kovaa kyytiä hataraksi, nuohooja asetti leivinuuninkin lämmityskieltoon. Talviolosta ei tulisi mitään.

Aloitin kuumeisen etsinnän. Mökki oli saatava samalle syksylle, eikä se saanut maksaa paljon. Sellainen löytyikin lehti-ilmoituksen avulla Suomussalmen syrjäkylältä. Muiden ihmisten mielestä se ei varmasti ollut paljon mikään, jotkut pitivät sitä kenties surkuhupaisana ilmestyksenä – olin näkevinäni sen heidän ilmeestään. Mutta minusta se oli hieno, ja se riitti. 

Mökki tai paremminkin kontti oli toiminut alkuaikoinaan tietyömaalla työnjohtajan toimistona ja se oli rakennettu teräksiselle kuorma-auton lavalle. Suuret renkaatkin olivat paikoillaan siirtoa varten. Sepäs sattui!

Mökissä oli muistoja monenlaisista kerrostumista: oli kaminan savutorvi, kaasuletkun pätkä kaasuajoilta, lämminvesiboileri ja kylmävesisäiliö, käsipumpun kahva, tiskipöytä lavuaareineen, josta johti viemäriputki suoraan kentälle mökin viereen, lankapuhelinpistoke ja viimeisimpänä virityksenä sähköllä toimiva keskuslämmitys, jonka lukuisissa pattereissa ja putkissa kiersi pakkasneste. Kuului iloista puron solinaa – neste oli vuotanut liian vähäksi. Nestettä lisäämällä puron solina vaikeni somaksi lirahteluksi. Kaupassa tuli mukana sähköhella, jääkaappi ja paljon muutakin kamaa. Myyjä järjesti mökkeröiselle kuljetuksen samalle viikolle.

Oli pimeä lokakuun päivä. Odotin kuljetusta tulevaksi. Ajan kuluksi aloin raivata tiheänä puskevaa vesakkoa. Alkoi hämärtää ja sataa tihuuttaa vettä. Olo oli ankea ja huolestunut. Viimein kuorma-auto tulla rymysi kolinan ja paukkeen kanssa kuoppaista mökkitietä pitkin. Mökin räystäät karrasivat kuusenoksiin. Tunsin suunnatonta epätoivoa. Miksi tällaiseen piti ryhtyä? Olisi tässä miehistä älyä ja voimaakin tarvittu!

Kuljettaja peruutteli, käänteli, väänteli ja tälläsi mökkiä paikoilleen – sehän jäisi renkaittensa varaan, tarvittiin vain kasa tiiliharkkoja vetoakselin alle. Homma onnistui lopulta. Kuljettaja lähti peruuttamaan autoaan tielle. Tai siis yritti lähteä. Auton renkaat syrttäsivät sateen pehmittämällä pihalla ja upposivat niille sijoilleen.

Hallitsematon epätoivo ei ollut kaukana. Soitin naapurista traktorin apuun. Minua hävetti ja harmitti. Lähtihän se kuorma-auto sieltä liejukosta aika helposti, mutta kaunis piha oli kynnöspeltona. Olisin voinut oksentaa väsymyksestä. Tönö jäi suurien renkaittensa varaan vinoon ja näytti kammottavalta sammuvaa päivänkajoa vasten. Kuin uppoava Titanic. Tuli mieleeni, että olisipa dynamiittipötkö, antaisin kyytiä koko haaveitteni pytingille.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, ainakin joltain osin.Tuli talkoolaisia, lapsia ja aikuisia, vanha äitikin tuotiin hellan lämpimään nauttimaan yhdessäolosta. Kolme riuskaa sukulaismiestä rupesivat irrottamaan renkaita lavan alta. Taas minuun iski kova huoli ja pelko, etenkin kun kuulin erään mökin alla touhuavan miehen sanovan: 

– Tämmöisissä hommissa on monella mennyt henki. 

Kauhu oli lamaannuttaa mieleni. Jos tämän hullun päähänpistoni takia sattuu vielä onnettomuus! Kävelin hermona ympäriinsä. Kai minä jotain keittokattilaakin kävin välillä hämmentämässä, en muista.

Lopulta työntäyteinen päivä kaartui iltaan. Mökki oli saatu betoniharkkojen varaan. Talkoolaiset lähtivät kotiinsa. Minun oli lähdettävä viemään äiti kaupunkiin levähtämään. Kissa jäi löytymättä. Se tiesi samalle illalle uutta reissua. En halunnut jättää kissarukkaa ilvesten ja ahmojen armoille.

Kun palasin hakemaan kissaani, verenpunainen suuri kuu nousi järven takaa. Huhuilin ja kaahuilin kylmänhuuruisella pihalla. Yhtäkkiä jysähti päähäni: entä jos lapset jättivät kaivon kannen auki ja kissa on pudonnut vanhaan saunakaivoon. Menin pimeälle kaivolle ja avasin luukun: Severiii! huhuilin kaivon koleaan syvyyteen, niin kuin se nyt sieltä olisi vastannut, että täällä ollaan. Lopulta kuolemanväsyneenä ja toivottomana menin pirttiin ja jätin oven auki. Yhtäkkiä näin tutun hahmon vilahtavan oviaukon ohi. Jälleennäkemisen riemu oli suuri.

Kun pääsin kotiin, ristin käteni kiitokseen. Taivaan Isä auttoi ja armahti: kaikki olivat terveinä ja hengissä, mökkikin könötti paikoillaan.

Haaveestani tuli totta. Jumala siunasi minua suurella lahjalla. Mökki on ollut talvisin todella tarpeen. Siskon tyttäreni perhekin käyttää sitä ahkerasti.  Se on kätevä, kompakti, peruslämmöstä nopeasti kuumentuva pikku pesä. Niin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut, etteikö siellä olisi mukava olla. Joulunseutu paksujen kinosten ja lumisten kuusten keskellä, huikaisevan tähtitaivaan alla on pikku mökin kulta-aikaa.


 

Vanhemmat

Tuula Stång

Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com 

Tuula Stång

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi