Maanantai 24.9.2018
"
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Maisemakortti

22.7.2015 06:31 | Vilja Paavola
Loma-aikana useimmat vaihtavat joksikin aikaa maisemaa, ja useimmiten se auttaa näkemään läheisiä asioita kauempaa. Minä lähetin mummulle kortin turskien ja vuorien paikasta. Mummu tykkää, että reissaan. Kirjoitin hänelle kokemastani hyvästä, sillä niin kortteihin yleensä kirjoitetaan, mukavia julkisivuasioita. En kirjoittanut tiiviistä autoyöstä, vaikka sekin oli erinomaisen hyvä kokemus, enkä siitä, mitä olin oppinut itsestäni. 
 
Tiesin, että mummu ilahtuu kovasti. Joskus muutama rivi voi jopa muuttaa maailmaa, riemastuttaa tai tuoda suruviestin. Teksteillä on tosi paljon valtaa. Tekstit tekevät ja toimivat. Erilaisilla teksteillä tehdään sopimuksia, tuodaan julki asioita, osoitetaan että tiedetään ja kerrotaan että muistetaan. Tekstit järjestävät, säilyttävät ja muistuttavat. Teksteillä voidaan kutsua mukaan tai sulkea ulos. Joskus teksteillä voidaan tehdä näkyväksi sellaista, mitä ei aiemmin ole nähty. Sellaisiin tarkoituksiin keksitään uusia sanojakin, kuten perusporvari. Ei ole olemassa vain sanoja, sanat ovat mitä ovat, vaikka joskus kukin ymmärtää ne omalla tavallaan.
 
Olen kiitollinen siitä sähköpostista, jossa pohdittiin näiden tekstien, blogitekstien, valtaa. Uusinnetaanko näillä teksteillä valmiina annettua tapaa elää ja kokea. Kertovatko nämä tekstit julkisivuista vai sen vastakohdaksi asetetusta todellisesta elämästä? Olisiko Päivämiehen blogiteksteissä syytä tarttua negatiivisiin ilmiöihin siksi, että niitä on olemassa kaikkialla, missä on ihmisiä? Kenellä se tekstien valta on? Kirjoittajalla, julkaisijalla vai lukijalla?
 
Blogitekstit asettuvat minusta vinoon tosipohjaisten ja kaunokirjallisten tekstien välille. Ne voivat ottaa muodokseen esimerkiksi asiantuntija-artikkelin, novellin tai arvostelun. Blogitekstit ovat juuri sitä kaksituhattakymppiluvun tekstimaailmaa, jossa on mahdollista tehdä miten vain ja sekoittaa juuri niin kuin haluaa. Se tuo viestintään aivan uusia mahdollisuuksia. Yhtä aikaa julkaisuun klikattujen sanojen vastuu taitaa kasvaa.
 
Ajattelen, että parhaimmillaan kaikkialle rönsyvät ja kaikkeen tarttuvat uudet tekstilajit – blogien lisäksi vaikkapa twiitit, kirjoitetut keskustelunpätkät, videot ja audiot – tekevät live-avoimuudestakin helpompaa. Joskus on helpompi aloittaa juttu jonkun kirjoittamasta kuin siitä, mitä itse ajattelee, ja toisinaan tekstien välityksellä syntyy aito keskustelu. Pahimmillaan uusin tekstilajein voidaan repiä todellisia maisemia tai jäädään kuvaamaan haisevia kuivaturskia lumihuippuvuorien kustannuksella. Toki turskiakin voi kuvata, miksi ei, kun se on tarkoituksenmukaista, ne ovat olemassa niin kuin muutkin kalat ja yhtä totta kuin aurinkoiset huiput.
 
Monesti on kuitenkin kaunista puhua siitä, mikä maisemassa näyttää yhteiseltä, meri. Yhteisestä käsin on tarvittaessa helpompi tarkentaa siihen, mikä eri silmin kiinnittää huomiota. Se oli kanssani eri tavalla uskovan ystävän viisas ajatus, kiitos!
 
Nämä yksittäisten ihmisten omalla äänellään kirjoittamat blogitekstit voidaan ajatella vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen julkisuuskuvan rakentajiksi ja lähetystyönkin osaksi. Varmasti on muitakin tehtäviä – miksi sinä haluat lukea tätä? Ja vaikka nämä tekstit ovat löytäneet paikkansa osana herätysliikkeen yhteisöviestintää, mikään ei korvaa livekohtaamisia ja keskusteluja. Minä ajattelen, että uskomisen asioissa tärkein ja todellisin julkisivu ja äänitorvi ovat yksittäiset vanhoillislestadiolaiset eri puolilla maailmaa. Yksittäisen uskovaisen mukana kulkee myös evankeliumi.
 
Minä ja kaksi upeaa matkalaisystävääni kohtasimme Lofooteilla sattumalta viulu selässään liftanneen nuoren miehen. Söimme hänen kanssaan laituripäivällisen isojen laivojen katveessa ja toivotimme turvallista matkaa pitkin Norjan rannikkoa. Nuorimies välitti yksin kulkiessaan kuvaa muistakin, jotka uskovat niin kuin hän. Siitä ja muutamasta muusta kivasta kohtaamisesta olisi voinut kirjoittaa mummulle korttitekstiin, mutta korttiin ei mahtunut eikä oikein kunnolla tähänkään :/ 
 
P.S. Antoisia kohtaamisia, asennetta ja maisemia kaikille kulkeville! Lofooteille mennessänne varokaa kettuja, sillä ne syövät lautasia.

Vilja Paavola

Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. 
 
Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.

Vilja Paavola

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi