Lauantai 25.5.2019
"
Jeesus sanoi: "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva." Joh. 16:13

Oman navan ympärillä

24.1.2018 06:33 | Virpi Mäkinen
Olen jo useana vuonna tehnyt uudenvuodenlupauksen kaventaa vyötärön seutua. Olen tosin tainnut unohtaa lupaukseni jo loppiaispatojen äärellä. Tänäkin vuonna tein lupauksen, mutta tällä kertaa aion kasvattaa vatsaani entistä komeammaksi maaliskuun loppuun saakka. Sen jälkeen en moneen kuukauteen muistane miettiä omaa napaani, sillä keskityn uuden vauvan ihailuun. Niin on käynyt aina. Niin kävi jo silloin, kun sain ensimmäisen vauvamme. Olin ihan hänen lumoissaan. Näin kaunis vauva meille! Olin tyytyväinen itseeni, synnytys oli ohi ja imetys sujui hyvin. Mies tykkäsi minusta aivan entiseen tapaan. En ollenkaan hoksannut ajatella, että vatsa ei ollut ehkä ihan yhtä litteä kuin ennen vauvaa. En, kunnes eräs minua nuorempi nainen kysyi, että onko rankkaa, kun synnytyksen jälkeen jää vatsaa. Olin hölmistynyt: ai jääkö, jäikö minulla?

Muistan kuluneelta syksyltä eräät sunnuntaiseurat. Kahvion läpi kävellessäni Terttu tervehti minua ja huudahti: ”Ihana tuo sun maha!” Minä kiitin ja sanoin olevani samaa mieltä. Hymyilin hölmösti vielä penkkiin mennessäni. Raskaus oli noin puolivälissä, ja minusta oli mukava odottaa vauvaa. Tuntui, etten ollut ollut raskaana pitkään aikaan. Kuopus olisi pian viisi vuotta. Perheenjäsenemme olivat halailleet ja jutelleet vatsalleni jo ensiviikoista asti. Yhtäkkiä mahani oli ihana.

Vain muutamaa kuukautta aiemmin minusta ei ollut tuntunut siltä. Olin vahingossa syönyt liikaa tai liikkunut liian vähän, joten minun luultiin toisinaan odottavan vauvaa. Olin koko aiemman elämäni ollut hoikka, mutta nyt olin huomannut, että iän myötä hoikkana pysyminen ei olekaan itsestäänselvyys.  Aina uutta vaatetta valitessani mietin ensimmäiseksi, että peittikö se riittävästi vatsanseutua. Eihän se ainakaan korostanut. Siihen aikaan vatsakommentit eivät ilahduttaneet. ”Ai, sinä oot raskaana”, joku sanoi. ”Ei, olen vain lihonut”, vastasin tavoitellen kepeyttä ääneeni. Näyttelin keskustelun ajan, ettei asia satuttanut minua. En osaa sanoa, miksi. Ehkä en halunnut, että hän nolostuisi tai en halunnut näyttää haavoittuvaisuuttani. Heti samana iltana lähdin lenkille ja märisin. Inhosin itseäni ja sitä kommenttia. Laskeskelin matematiikallani, että jos yksi sanoo sen ääneen, niin 99 muuta ajattelevat niin.  

Samana päivänä alueemme naisten WhatsApp-ringissä keskusteltiin seuraavan vauvaillan tarjottavista. Minä ehdotin nauriita. Kerroin samalla, että olin juuri saanut kommenttia vatsastani ja kieriskelin itsesäälissä sen vuoksi. En aikonut syödä enää koskaan kakkuja. En, vaikka tiedän, että juuri tässä porukassa on uskomattomia leipojia. Vauvaillassa pöydät täyttyvät korkeista kakuista ja muhkeista piirakoista. Omat känttyseni yrittävät kyyristellä nurkassa niiden rinnalla.

Sain illassa kovasti myötätuntoa, ja muutamat kertoivat kokeneensa samanlaisia tilanteita. Minä aloin taas tuntea itseni aika normaaliksi. Juttelimme toki paljon muutakin. Otin palan kakkua ja lähdin hyvällä mielellä kotiin, kuten aina noista illoista. Olkoon vähän vatsaa nelikymppisellä.


 

Vanhemmat

Uudemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi