Perjantai 25.5.2018
"
Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 1 Kor. 12:6-7

Maailman parhaimmalle

13.5.2018 06:24 | Virpi Mäkinen
Onnea maailman parhaimmalle äidille! Niin on lukenut minun ja tuhansien muiden äitien äitienpäiväkorteissa. Koulussa niitä on värkätty ja kerhoissakin. Sellaisen kortin saaminen toki ilahduttaa, mutta nostattaa samalla palan kurkkuun. Siinä tulee mieleen omat ärtymykset ja ohittamiset. Ei niin parhaalta ole aina tuntunut. Muistan vuosien takaa erään äitienpäivän erityisen hyvin ja valitettavasti en siitä syystä, että juuri silloin olisin voinut juhlia onnistunutta vanhemmuutta. Ehkä se kuitenkin opetti jotain tärkeää.

Oli toukokuinen perjantaipäivä. Silloin meidän kaikki lapsemme olivat vielä aika pieniä. Se päivä oli ollut erityisen työläs päivä, ja vauva oli ollut itkuinen. Sain vihdoin hänet nukkumaan, ja isommat lapset menivät pihalle leikkimään. Nautin hiljaisuudesta ja siivoilin keittiötä. Melkein heti pihalta alkoi kuulua suuriäänistä itkua, ja saman tien aukesi ovi. Kaksi lasta tuli parkuen sisään ja vähän märkinäkin. Kertoivat, että yksi lapsistamme kiusaa ruutaamalla vesiletkulla heitä kohti. Kylmä vesisuihku lämpimänäkään päivänä ei tunnu kivalta, jos sitä ei ole erikseen tilannut. Minulla kiehahti, sillä siihen huutoon heräsi vauvakin.

Nappasin ruutaajaa käsivarresta kiinni ja ajattelin ottaa hänet sisälle puhuteltavaksi. En tarkoittanut satuttaa häntä, mutta tartuin kiinni vihaisin käsin. Saman tien ovi jotenkin heilahti ja lapsen silmäkulma osui oven ripaan. Sydämeni löi yhden ylimääräisen lyönnin, kun tajusin mitä oli luvassa: kipeä musta silmä! Minä, äitinä olin siis aiheuttanut lapselleni mustan silmän, ja vieläpä juuri äitien päivän alla. Puhutteluni vaihtuikin anteeksi pyytelemiseen ja silmäkulman kylmähoitoon.

Mietin, miten lapseni sunnuntaina laulaisi pää kenossa äitienpäiväjuhlassa muiden pyhäkoululaisten mukana laulua, jossa äiti on valvonut monta yötä ja tehnyt uupumatta työtä. Ei, sitä en kykenisi kuuntelemaan! Ehdotin lapsillemme, että mitä jos yllättäisimme isin ja pakkaisimme asuntovaunun valmiiksi, kun hän tulee töistä. Ajatus sai kannatusta, ja niin me pakkasimme. Vietimme sillä kertaa äitienpäivää reissun päällä. Äitienpäivän aamuna perhe lauloi minulle, sain kakkua ja kortteja. Mustasilmäinen tyttönen ojensi kortin, jossa luki: "Maailman parhaimmalle äidille!"

Musta silmä loisti kahden piinaavan viikon ajan. Eskariin viedessäni selitin tapahtuman ohjaajille, jotka olivat hyvin ymmärtäväisiä. En muista montako, mutta muistikuvissani todella monta kertaa tytöltäni kyseltiin mustan silmän syytä. Ja jouduimme yhä uudelleen kertomaan, miten kaikki kävi: ”No kun äiti…”

Ei se ollut viimeinen kerta, kun minulla kiehahtaa, mutta opin tuon nöyryyttävän kokemuksen myötä sen, että kun hermo palaa, niin puhaltelen ensin tai menen itse pihalle vähäksi aikaa ja vasta sitten alan selvittelemään riitaa. Olen saanut ”maailman parhaimmalle äidille” osoitettuja kortteja aikamoisen pinon tuonkin tapahtuman jälkeen. Olen oppinut nauttimaan niistä.

Olen tullut iän myötä armollisemmaksi itseäni kohtaan. Silti usein kipuilen sen kanssa, että saako jokainen lapsi riittävästi huomiota, syliä ja kuuntelevia korvia. Epäilen, että onko heille luettu riittävästi satuja, pesty riittävästi hampaita, tarjottu riittävä määrä virikkeitä. Ehkä kuitenkin on niin, että jos vanhemmalla on voimavaroja pohtia omaa vanhemmuuttaan ja pyrkiä kehittymään, asiat ovat aika hyvin.

On tärkeää huomata hyviä asioita: Meillä ei tarvitse nähdä nälkää, pelätä väkivaltaa tai humalaisia vanhempia. Yritämme olla tasapuolisia lapsiamme kohtaan. Vietämme paljon aikaa lastemme kanssa, olemme kiinnostuneita heidän elämästään ja kannustamme koulunkäynnissä. Rakastamme heitä niin, että sydämeen sattuu! Teemme toki virheitä, joita joudumme pyytämään anteeksi. Yritämme ottaa virheistä opiksi. Puhumme heille hyvästä Jumalasta ja kerromme, että synnit saa aina uskoa anteeksi. 

Vanhemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi