Torstai 20.6.2019
"
Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Dan. 3:52 (apokr.)

Ahvenia ja askareita mökillä

16.6.2018 06:25 | Virpi Mäkinen
Mökin ovi käy narahtaen ja lapsi huutaa: ”Äiti, me on nyt saatu kolme pientä ahventa!” Minä hämmästelen heidän saalistaan. Lupaan auttaa kalan perkaamisessa ja paistamisessa. Lapsi ilahtuu, paiskaa oven kiinni ja juoksee nopeasti rantaan onkimaan lisää. Ei kuule enää, kun minä yritän sanoa, ettei paiskaisi ovea, jottei vauva heräisi. Pian ovi narahtaa taas, sisään kurkistaa toinen lapsi ja sanoo: ”Äiti, me on nyt saatu kolme pientä ahventa.” Minä hämmästelen saalista hänenkin kanssaan.

Kun kolmas lapsi avaa oven ja tulee ilmoittamaan samaa asiaa samoin sanoin, minusta tuntuu samalle kuin joskus keskustellessani muistisairaan henkilön kanssa. Kun jokin repliikki toistuu ensimmäistä kertaa, hämmästelen asiaa. Seuraavalla kerralla hämmästelyni ei ole aivan yhtä aitoa. Puhumattakaan siitä kolmannesta ja neljännestä kerrasta. Muistutan kuitenkin itseäni, että jokaiselle lapselle tilanne, jossa saa kertoa äidille uutisensa, on ensimmäinen kerta. Ja samanlainen on varmaankin myös muistisairaan kokemus: joka kerta hän ajattelee kertovansa asiaansa ensimmäistä kertaa.

Ja taas käy ovi, tällä kertaa uutisena on se, että Taimi on virvelöidessään meinannut saada valtavan kalan. Aikansa sitä porukalla ovat väsyttäneet, mutta sitten on katkennut siima. Tämä harmittaa saalistajia niin, että ovat aikoneet itkeä sitten kun joutaisivat, mutteivät ole vielä joutaneet. Tämänkin koettelemuksen saan kuulla ainakin neljään kertaan.

Minä kanniskelen vauvaa mökin sisällä. On niin kolea tuuli, etten raaski viedä kaksikuukautista lasta pihalle. Muu perhe ei välitä kylmyydestä. He onkivat, virvelöivät, soutavat, saunovat, uivat ja nauttivat. Kukaan ei valita tekemisen puutetta. Minä nautin heidän onnestaan, mutta silti mieleeni meinaa hiipiä katkeria tunteita. Minäkin haluaisin osallistua.

Olen kateellinen jopa miehelleni, joka hakkaa halkoja. Mökillä polttopuita kuluu melkoista tahtia, sillä sauna on päällä lähes aamusta iltaan. Kun joku ottaa vauvan hetkeksi, en menekään loikoilemaan laiturille, vaan otan vesurin käteen ja alan raivata pusikkoa. Teen järvimaisemaa näkyvämmäksi sillä ajatuksella, että pian olen taas linnoittautuneena mökkiin ikkunan eteen vauvan kanssa. 

Minä hämmästelen meitä hulluja, jotka lähdemme yhä uudelleen työntäyteisestä arjesta vielä työntäyteisemmälle lomalle. Kuusamon mökille lähtevät vanhimmatkin lapset, vaikka jäävät muuten usein reissuiltamme pois. Me kannamme vettä, kokkaamme tulella, tiskaamme käsin ja lämmitämme kattilassa vauvan pesuvettä. Me puuhastelemme koko päivän.



Illalla leikimme totuutta ja tehtävää. Joku joutuu maistamaan sinappia, toinen kastelemaan pään kylmässä vedessä. Kuulemme hauskoja totuuksia, välillä jutut taas vaihtuvat syvällisempiin. Lapset haluavat kuulla juttua "ennen vanhasta", siis siitä ajasta, kun me vanhemmat olimme pieniä. Me kerromme. Eikä meillä ole kiire mihinkään. Meillä on aikaa kohdata toisemme, sillä somekaan ei vedä meitä toisistamme erilleen. On hyvä, että mökillä puhelimen akkuja on käytettävä säästeliäästi. 

Ulkoilma, jatkuva liikkeelläolo ja saunominen saavat aikaan sen, että nuorimmat lapset nukahtavat saman tien, kun laskevat päänsä tyynyille. Juttelemme vielä isompien lasten kanssa elämästä, uskomisestakin. Siitä, miten usko on omakohtainen asia. Nuori ei tule autuaaksi vanhemman uskolla, eikä vanhempi nuoren uskolla.

Myöhään illalla istun puolisoni kanssa saunassa pitkään. Sen jälkeen seisomme hetken aikaa kalliolla ja katselemme tyyntä järven pintaa. Me juttelemme hiljaa. Hengitän syvään, ja minusta tuntuu ihan siltä kuin sydämeni löisi rauhallisemmin. 

Vaikka kärsin kroonisesta matkakuumeesta, rakastan tätä maata ja tätä maisemaa. Olen kiitollinen Luojalle näistä valoisista, kiireettömistä kesäilloista, joissa hiljaisuuden rikkoo vain joutsenten huuto ja – no, pieni riitasointuinen hyttysen hyrinä.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi