Tiistai 17.9.2019
"
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8

Mörkö ja pöllö seurapenkissä

2.8.2018 06:10 | Virpi Mäkinen
Kerran seuroissa eräs nuori äiti huokaili, miten tuskallista on olla seuroissa pienten lasten kanssa, jotka eivät malta olla hetkeäkään paikallaan. Hän mietti, pitäisikö heidän alkaa käydä seuroissa vanhempina vuorotellen ja jättää kotiin pienimmät menijät. Tunsin myötätuntoa äitiä kohtaan. Meillä oli aika samanlaista vähän aikaa sitten. Eikä edelleenkään ole ihan rauhallista, vaikkei meillä ole nyt sen ikäisiä, jotka lähtisivät juoksentelemaan (muuta kuin vessareissun kehittelevät usein saarnan aikaan saadakseen jaloitella).  

Lapsemme ovat toisinaan seuroissa saattaneet muutenkin meitä vanhempia tukaliin tilanteisiin. Istuimme kerran vuosia sitten seurapenkissä Oulussa ja yritimme keskittyä kuuntelemaan. Sylissäni istui juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttönen. Ympärillämme oli lähinnä vain aikuisia, joten tuntui, että oli hyvin hiljaista. Yhtäkkiä tyttönen katsoi huolestuneena minua ja kysyi: ”Äiti, mikä tuo on? Onko tuo setä vai mörkö?” Kuinka hän oli oppinutkin puhumaan niin nuorena ja niin selvästi, ajattelin, ja koetin työntää tuttia hänen suuhunsa. Sipisin, että se on ihan varmasti setä ja että hän on kiltti. Tyttö jäi vielä tuijottamaan miestä kulmat kurtussa. Minun kasvojani kuumotti.

Seuraavissa seuroissa hän ilmoitti huolettomasti nähneensä pöllön. "Se istuu tuossa", hän osoitti. Siinä istui nuori mies, pyöreine silmälaseineen. Hän on poika, sipisin, mutta tiesin toki, että lapsi näki yhdennäköisyyden Puolen hehtaarin metsän pöllön kanssa. Tyttömme oli vielä niin pieni, että hänelle oli vaikeaa selittää, mitä tavataan sanoa ääneen. Hän ei osannut vielä ajatella arvostelevansa ihmisten ulkonäköä. Hän vain sanoitti näkemäänsä. Nyt tänä keväänä, kun mieheni ensimmäisen saarnansa jälkeen käveli tuskanhikisenä penkkiin, pieni tyttömme kysyi iloisesti: "Iskä, oliko siistiä?" Kehui vielä, että oli hyvä puhe.

Näiden kokemusten jälkeenkin yritin rohkaista tuota nuorta äitiä tulemaan seuroihin koko perheellä. Ei kukaan odotakaan, että ihan pienet pysyisivät penkissä rauhallisina, ja pienten lasten äänet eivät kyllä saa seuroissa häiritä. Kyllä he iän myötä ehtivät oppia, että näinhän täällä on tapana olla. Seuroissa puuhakkainkin vanhempi istuu paikoillaan, joten lapsen on helppo kiivetä syliin ja rauhoittua siinä.

Kuten useimmat vanhemmat, mekin keksimme jotain pientä, mikä auttaa pysymään rauhallisena. Silloin, kun lapset olivat pienempiä, saatoin ottaa pientä evästä seuroihin mukaan. Nykyisin meillä on mukana usein piirustuspaperia ja kyniä. Lapset piirtävät samalla kun kuuntelevat tai vaikkeivat kuuntelisikaan. Toisinaan lapset pyytävät minua piirtämään heille vauvan ja he itse piirtävät sitten hänelle vaatteet ja vauvatarvikkeita. Silloin, kun meillä ei olut vauvaa, houkuttelin toisinaan jonkun muun perheen vauvan hetkeksi syliini. Se rauhoitti huomattavasti meidän lasten härväämistä, kun he keskittyivät ihailemaan vauvaa. Joskus kyllä ihan hämmästyttää, miten tarkasti ovat kuunnelleet, vaikkei ole yhtään näyttäneet siltä, että keskittyisivät.  

Olemme kokeneet tärkeänä ja turvallisena sen, että meidän sunnuntaiohjelmaamme kuuluu seurat koko perheellä. Ajattelemme, että meidän perheen on hyvä käydä seuroissa usein, sillä monesti käy niin, että iso osa saarnasta menee ihan ohi korvien. Toisinaan keskitymme liikaa pitämään lapsia rauhallisina, joskus ajatukset lähtevät harhailemaan ihan muuten vaan. Koen, että kun käymme usein seuroissa, tulemme myös paremmin tutuiksi kotisiionimme väen kanssa. Seurojen jälkeen tulee usein kerrottua omia tai kuunneltua jonkun toisen kuulumisia. Aina on sekin mahdollisuus, että saamme vieraita tai vielä parempaa, joku kutsuu meidät kylään!

Kesän jälkeen on toisinaan haastavaa, kun lapset ovat tottuneet suviseuroissa ja muissa kesäseuroissa, että saa kävellä, leikkiä ja syödä jätskiä samalla, kun on seurat.  Voisimme näin syyskauden alettua tehdä itse kukin lupauksen, omien mahdollisuuksien mukaan, että jeesaamme jotakuta perhettä, jossa on monta pientä lasta. Voimme tarjota syliä tai vaikka jotain mielenkiintoista, hiljaista tekemistä, jotta vanhemmat pystyisivät kuuntelemaan ja jäisi tunne, että heitä rakastetaan. 
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi