Tiistai 14.8.2018
"
Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan. Jes. 2:12

Mörkö ja pöllö seurapenkissä

2.8.2018 06:10 | Virpi Mäkinen
Kerran seuroissa eräs nuori äiti huokaili, miten tuskallista on olla seuroissa pienten lasten kanssa, jotka eivät malta olla hetkeäkään paikallaan. Hän mietti, pitäisikö heidän alkaa käydä seuroissa vanhempina vuorotellen ja jättää kotiin pienimmät menijät. Tunsin myötätuntoa äitiä kohtaan. Meillä oli aika samanlaista vähän aikaa sitten. Eikä edelleenkään ole ihan rauhallista, vaikkei meillä ole nyt sen ikäisiä, jotka lähtisivät juoksentelemaan (muuta kuin vessareissun kehittelevät usein saarnan aikaan saadakseen jaloitella).  

Lapsemme ovat toisinaan seuroissa saattaneet muutenkin meitä vanhempia tukaliin tilanteisiin. Istuimme kerran vuosia sitten seurapenkissä Oulussa ja yritimme keskittyä kuuntelemaan. Sylissäni istui juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttönen. Ympärillämme oli lähinnä vain aikuisia, joten tuntui, että oli hyvin hiljaista. Yhtäkkiä tyttönen katsoi huolestuneena minua ja kysyi: ”Äiti, mikä tuo on? Onko tuo setä vai mörkö?” Kuinka hän oli oppinutkin puhumaan niin nuorena ja niin selvästi, ajattelin, ja koetin työntää tuttia hänen suuhunsa. Sipisin, että se on ihan varmasti setä ja että hän on kiltti. Tyttö jäi vielä tuijottamaan miestä kulmat kurtussa. Minun kasvojani kuumotti.

Seuraavissa seuroissa hän ilmoitti huolettomasti nähneensä pöllön. "Se istuu tuossa", hän osoitti. Siinä istui nuori mies, pyöreine silmälaseineen. Hän on poika, sipisin, mutta tiesin toki, että lapsi näki yhdennäköisyyden Puolen hehtaarin metsän pöllön kanssa. Tyttömme oli vielä niin pieni, että hänelle oli vaikeaa selittää, mitä tavataan sanoa ääneen. Hän ei osannut vielä ajatella arvostelevansa ihmisten ulkonäköä. Hän vain sanoitti näkemäänsä. Nyt tänä keväänä, kun mieheni ensimmäisen saarnansa jälkeen käveli tuskanhikisenä penkkiin, pieni tyttömme kysyi iloisesti: "Iskä, oliko siistiä?" Kehui vielä, että oli hyvä puhe.

Näiden kokemusten jälkeenkin yritin rohkaista tuota nuorta äitiä tulemaan seuroihin koko perheellä. Ei kukaan odotakaan, että ihan pienet pysyisivät penkissä rauhallisina, ja pienten lasten äänet eivät kyllä saa seuroissa häiritä. Kyllä he iän myötä ehtivät oppia, että näinhän täällä on tapana olla. Seuroissa puuhakkainkin vanhempi istuu paikoillaan, joten lapsen on helppo kiivetä syliin ja rauhoittua siinä.

Kuten useimmat vanhemmat, mekin keksimme jotain pientä, mikä auttaa pysymään rauhallisena. Silloin, kun lapset olivat pienempiä, saatoin ottaa pientä evästä seuroihin mukaan. Nykyisin meillä on mukana usein piirustuspaperia ja kyniä. Lapset piirtävät samalla kun kuuntelevat tai vaikkeivat kuuntelisikaan. Toisinaan lapset pyytävät minua piirtämään heille vauvan ja he itse piirtävät sitten hänelle vaatteet ja vauvatarvikkeita. Silloin, kun meillä ei olut vauvaa, houkuttelin toisinaan jonkun muun perheen vauvan hetkeksi syliini. Se rauhoitti huomattavasti meidän lasten härväämistä, kun he keskittyivät ihailemaan vauvaa. Joskus kyllä ihan hämmästyttää, miten tarkasti ovat kuunnelleet, vaikkei ole yhtään näyttäneet siltä, että keskittyisivät.  

Olemme kokeneet tärkeänä ja turvallisena sen, että meidän sunnuntaiohjelmaamme kuuluu seurat koko perheellä. Ajattelemme, että meidän perheen on hyvä käydä seuroissa usein, sillä monesti käy niin, että iso osa saarnasta menee ihan ohi korvien. Toisinaan keskitymme liikaa pitämään lapsia rauhallisina, joskus ajatukset lähtevät harhailemaan ihan muuten vaan. Koen, että kun käymme usein seuroissa, tulemme myös paremmin tutuiksi kotisiionimme väen kanssa. Seurojen jälkeen tulee usein kerrottua omia tai kuunneltua jonkun toisen kuulumisia. Aina on sekin mahdollisuus, että saamme vieraita tai vielä parempaa, joku kutsuu meidät kylään!

Kesän jälkeen on toisinaan haastavaa, kun lapset ovat tottuneet suviseuroissa ja muissa kesäseuroissa, että saa kävellä, leikkiä ja syödä jätskiä samalla, kun on seurat.  Voisimme näin syyskauden alettua tehdä itse kukin lupauksen, omien mahdollisuuksien mukaan, että jeesaamme jotakuta perhettä, jossa on monta pientä lasta. Voimme tarjota syliä tai vaikka jotain mielenkiintoista, hiljaista tekemistä, jotta vanhemmat pystyisivät kuuntelemaan ja jäisi tunne, että heitä rakastetaan. 
 
 

Vanhemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Alkusoittokirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi