Keskiviikko 22.5.2019
"
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak. 1:19-20

Toteutuneita ja toteutumattomia toiveita

23.11.2018 06:57 | Virpi Mäkinen
– Jos jotain toivoo oikein kovasti, niin toteutuuko se? lapsi kysyy.
– Ei välttämättä, minä vastaan. – Mutta aika usein toteutuu, jos jotain haluaa tosi paljon ja on valmis käyttämään aikaa ja tekemään työtä sen unelman eteen. Kun jotakin oikein toivoo, sitä voi pyytää myös Taivaan Isältä.

Vastatessani ajattelen itseäni, sitä, miten minä toivon, että saisin tehdä taidetta työkseni vielä vuosikymmenienkin päästä. Ja toivetta, että minun ja puolisoni välinen rakkaus säilyisi ja että oppisimme paremmin ymmärtämään toistemme luonteiden erilaisuutta.

Minä toivon, että osaisin olla ymmärtäväinen äiti. Toivon lapsillemme hyvää, turvallista tulevaisuutta. Toivon myös, ettei minulle ja lähipiirillemme tulisi pahoja sairauksia tai muita koettelemuksia. Eniten toivon, että meillä kaikilla säilyisi taivastoivo.

Lapsi toivoo kissan- tai koiranpentua ja tietää, että minä saatan vielä joskus heltyäkin ainakin kissan suhteen. Osa perheenjäsenistä vastustaa ajatusta uudesta lemmikistä. Jos et saa kissaa lapsena, voit saada sen aikuisena, yritän valostuttaa. Lapsi toivoo myös Turkin-matkaa, sillä hän on sisarustensa kuvista nähnyt, miten siellä vilisee kissoja kadulla ja jonkun ravintolan terassilla on pikkuruisia koiranpentuja. Minäkin haaveilen matkoista, mutten katukissojen tai -koirien vuoksi.

Lapsena toivoin omaa linnunpoikasta. Voi, miten kovasti siitä haaveilin. Yritin usein lähestyä pikkulintua hiipien, että olisin saanut sen syliini. En ollut kyllin nopea. Aloin sitten haaveilla täytetystä linnusta. Ajattelin, että jos löydän kuolleen linnun, niin nostan sen oksalle koristamaan sänkyni päätyä. Rukoilin illalla, että löytäisin.

Miten iloiseksi tulinkaan, kun seuraavana päivänä haistoin mädän tuoksun kanavan reunalla. Tiesin, että sieltä löytyisi kuollut lintu, kuten löytyikin. Minä kiikutin sen välittömästi äitini luokse ja pyysin saada sen huoneeseeni. Äitini ei ilahtunut ajatuksesta, ja kyllä se minustakin haisi pahalle. Tämä lintutoive jäi toteutumatta. Koiranpentuakaan en saanut, enkä hanhia, vaikka niistä haaveilin, mutta kissanpennun sain ja hamsterin.

Kerran, noin kymmenen vuotta sitten, otin kaksi vanhinta lasta lähelleni, ja kerroin, että meille on tulossa vauva. Jes! He huudahtivat yhteen ääneen. Vanhempi hihkaisi:

– Toivottavasti tulis kaksoset!

Nuorempi huudahti:

– Toivottavasti tulis kehitysvammainen!

Hän oli seuroissa nähnyt söpön ja hymysuisen down-pojan. Ihmeeksemme vanhimman tyttären toive toteutui, meille syntyi suloiset kaksostytöt.

Kun kaksosten jälkeen oli taas aika kertoa lapsille, että meille on tulossa vauva, kaksosia aiemmin toivonut esikoinen alkoi uskoa tuuriinsa: ehkä hänen toiveensa toteutuisivat jatkossakin. Hän alkoi miettiä:

– Hmmm… Seuraavaksi mää toivon meille tummaihoista vauvaa, hän sanoi pilke silmäkulmassaan.

Sillä kertaa toive ei toteutunut. Saimme maidonvaalean tyttövauvan.

Jokin aika sitten silloinen 4-vuotias kuopuksemme toivoi vauvaa niin hartaasti, että hän joskus ihan itki. Minäkin itkin, sillä hänen surunsa satutti minuakin. Hän harkitsi jopa muuttamista Kosolaan, kun heillä on niin hyvä äiti. Niin hyvä, että synnytti heille vauvan, vaikka heillä oli jo 1-vuotias vauva.

– Miksi Taivaan Isä antaa toisille vauvoja, muttei meille, kyselivät kuopuksen lisäksi muutkin lapsemme.

En osannut vastata, mutta muistutin, että aika monta hän on meillekin antanut, kerran jopa kaksi vauvaa kerralla. Kyllä meitäkin silloin kadehdittiin (jos säälittiinkin), tiesin. Silloin, kun olin vauvojen kanssa vielä sairaalassa, hoitotätimme huokasi, että oispa meilläkin vauva. Tuolloin meidän 3-vuotias tyttösemme lupasi välittömästi, että saatte sen villimmän kaksosvauvoista. Hän tarkoitti sitä vähän pienempää vauvaa, joka oli potkinut vatsassa rivakammin. Omaksi emme kumminkaan raaskineet häntä antaa, kummilapseksi kylläkin.

Tuosta vauvaa toivoneesta kuopuksesta tuli isosisko, kun saimme vauvan viime maaliskuussa. Kylläpä tuo nykyinen isosisko onkin ihmetellyt, että miten Taivaan Isä kuuli hänen toiveensa ja antoi meille Aatoksen. Antoi sellaisen pienen pojan, joka ilahduttaa meitä joka hetki. Vauva ei itse voi ymmärtääkään, mikä merkkihenkilö hän on. Hän on päätynyt muun muassa yhdentoista ihmisen kännykän taustakuvaksi. 

Vanhemmat

Uudemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi