Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Se oikein loikkii!

31.5.2019 06:24 | Virpi Mäkinen
Kun yksivuotias ääntelee makuuhuoneessa sen merkiksi, että päiväunet saavat riittää, isoveli rientää nappaamaan hänet. Minäkin säntään paikalle, sillä rakastan erityisesti sitä hetkeä, kun pieni herää pitkiltä uniltaan hiushaiven niskasta törröttäen, silmät vielä unisena, mutta suu hymyssä.  Sitä hetkeä, kun hän painaa päänsä olkapäätäni vasten ja tokenee siinä vielä hetkisen uniltaan.

Tällä kertaa hän työntää kuitenkin minut pois ja tarrautuu tiukemmin isoveljeensä. Näen, miten heitä molempia naurattaa. Isoveli oli ehtinyt luvata, että mennään katsomaan mopoa. Se näyttää kiinnostavan enemmän kuin äiti. Minäkin nauran, mutta pyyhin salaa kyyneleen. Näinkö pian hänkin alkaa irrottautua minusta?

Kuluneen vuoden aikana silmäni ovat kostuneet tavallistakin useammin. Kun esikoinen aloitti viimeisen vuotensa lukiossa, huomasin yhä useammin miettiväni, että hän ei asu kotona enää pitkään, ei ainakaan montaa vuotta, vaikkei heti saisikaan opiskelupaikkaa. Mieleni on ollut onnellinen ja haikea, surullinenkin. Etukäteen olin päättänyt muistaa iloita, jos lapsemme näyttäisivät pärjäävän, opiskelisivat ja itsenäistyisivät. Niinhän sen kuuluukin mennä. Ja jos vanhimmat muuttavat, niin jäähän meille vielä monta hoidettavaa.

Montakohan kertaa olen kuullut äitinä ollessani itseäni vanhempien naisten suusta, että se aika, kun lapset ovat pieniä, menee niin äkkiä. No nyt sen tajuan, se oikein loikkii! Näyttää ihan siltä, että olen siirtymässä samaan ajan kulumista päivittelevien laumaan. Voisin kysyä aina nuoren äidin nähtyäni, minkä ikäisiä hänen lapsensa ovat ja sanoa sitten, että on siinä hutakkaa tai että teillä ei taida olla vapaa-ajan ongelmia. Ehkä jatkaisin vielä, että nopeasti se aika menee ja että pienenä ne polkevat syliä ja suurempana sydäntä.

Tänä keväänä juhlia laittaessani olen huomannut huokaavani yhä useammin, että näinkö pian meni hänen lapsuutensa. Hän, jonka synnyttyä opettelimme vanhemmuutta haparoiden, ostelee astioita omaa elämäänsä ajatellen. Me selailemme vanhoja valokuvia ja hämmästelemme sitä aikaa, mikä kerran oli ja mietimme, millaisen lapsuuden hänelle annoimme. Annoimmeko riittävän hyvän? Luulen, että olen tänä keväänä käynyt samalla läpi muidenkin kuin hänen irtautumistaan.

Olemme astumassa uuteen elämäntilanteeseen. Nyt on sopeuduttava siihen, että lapsi toisensa jälkeen kasvaa ja tarvitsee meitä yhä vähemmän. Riippuen toki siitä, miten elämä kenelläkin menee. On onnellista nähdä, miten he suunnittelevat tulevaisuuttaan. Sitä toivoo niin paljon hyvää ja vähän pelkääkin. Aika juoksee, ja minä ymmärrän nauttia siitä, että vielä saan aamulla herätä yksivuotiaan pienten, unesta lämpimien varpaiden potkuihin. Lohdullista on se, että lasten kasvuun saa tottua pikkuhiljaa, ja jos saamme elää, niin se aika, kun olemme kahden, on vasta pitkän ajan päässä. Toivottavasti osaamme silloinkin nauttia elämästä. Nyt on suvivirren, juhlan ja ilon aika!


 

Vanhemmat

Uudemmat

Virpi Mäkinen

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Virpi Mäkinen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi