Maanantai 25.3.2019
"
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Yksin ei tarvitse pärjätä

13.1.2019 06:06 | Virpi Myllyniemi
Oli sangen mielenkiintoista miettiä, mitä kirjoittaisin itsestäni tämän blogini esittelytekstiin. Kysyin parilta ystävältäni vinkkejä, mutta en huolinut heidän ehdotuksiaan, koska ne olivat hyvin erityyppisiä omien ajatusteni kanssa. Tähän on hyvin luonnollinen syy. Kirjoittajapuoleni ei ole mikään näkyvä osa minua, vaan se on ollut tähän asti hyvin yksityinen juttuni. Määrällisesti en ole kirjoittanut paljoa, mutta silti minussa on aina asunut kirjoittaja. Tämän blogin myötä minulla on hyvä syy antaa enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni.
 
Niin kuin esittelytekstiini kirjoitin, minua kiinnostavat asiat, jotka auttavat ihmisiä voimaan paremmin. Ajattelinkin tässä ensimmäisessä tekstissäni avata yhtä asiaa, joka on auttanut minua jaksamaan perheen kasvaessa.
 
Viime huhtikuussa saimme kahdeksannen lapsemme. Tämä kahdeksas vauvavaihe on ollut minulle hieman erilainen aikaisempiin vauvavaiheisiin verrattuna, sillä olen nyt myös aikuisopiskelija. Mutta yksi asia toistui jo viidennen kerran: hoitajan palkkaaminen kotiin.
 
Kolmannen lapsen syntymän jälkeen kuulimme yksityisen hoidon tuesta ja siihen saatavasta kaupunkilisästä. Silloin teimme mieheni kanssa päätöksen, että jos saamme lisää lapsia, palkkaamme ainakin vauva-ajan alkuun kotiimme osa-aikaisen hoitajan. Tämä päätös on ollut sangen hyvä.
 
Olen kiitollinen siitä ilmapiiristä, mikä tuolloin vallitsi paikkakuntamme nuorten perheiden keskuudessa: Kannustimme toisiamme hankkimaan hoitoapua pikkuvauvavaiheeseen. Emme ajatelleet, että olisimme olleet jotenkin huonoja tai ettemme pärjäisi omillamme. Olisimme varmasti pärjänneetkin, mutta kysymys oli ja on edelleen, että miksi tarvitsisi pärjätä yksin.
 
Mitä hoitajan palkkaaminen kotiin on mahdollistanut minulle ja perheelle? Vauvan odotuksen loppuvaiheisiin se on tuonut eräänlaista turvaa liittyen siihen, että jos minulle sattuu jotakin tai saamme lapsen, joka vaatii erityistä hoitoa, niin arjessamme on jo valmiiksi auttavat kädet. Se on merkinnyt sitä, että isyysloman loputtua pienet isosisarukset ovat päässeet puistoihin ja metsiin. Heillä on ollut läsnä aikuinen, joka on voinut lukea kirjan loppuun ilman lukuisia keskeytyksiä. Minulla on ollut enemmän aikaa myös isommille lapsille, kun hoitajan kanssa on voitu vuorotella kotitöiden tekemisessä.
 
Viime kevättä ihanampaa vauvan syntymäaikaa en olisi voinut kuvitella. Aurinko helli meitä heti alusta saakka, ja siihen päälle saatiin vielä pitkä kuuma kesä. Kun hoitaja tuli, oli uskomaton tunne saada lähteä vaunuilemaan välillä hyvinkin rankkojen aamujen jälkeen. Mukaan vain tarpeeksi vettä, aurinkorasvaa ja opiskelukirjoja.
 
Miten paljon nautinkaan kävellessäni Hämeenlinnan kaduilla ja kujilla. Välillä pulahdin nopsasti vedessä tai laitoin vauvan kantoreppuun ja painelin metsään. Huoltoasemalta tai kaupasta hain itselleni evästä. Ja sitten etsin mukavan puistonpenkin ja nautin hyvistä syömisistä. Sen jälkeen kaivoin opiskelukirjan esille ja luin, jos vauva halusi nukkua. Muita tulospaineita ei ollut kuin nauttia olostani ja voimaantua.
 
Hoitoapu on helpottanut vauva-aikaa paljon. Se on auttanut minua jaksamaan usein hyvin intensiivisessä ison perheen pyörityksessä. Elämässä, jossa päivät ovat monesti hyvin täysiä, ja minua tarvitaan paljon. Kun hoitaja on ollut toisten lasten kanssa pihalla, minä olen saanut aivan rauhassa keskittyä ja tutustua uuteen pieneen ihmeeseen. Olen saanut loikoilla pikkuisen kanssa sängyssä ja nukahtaa, jos nukuttaa. Ja jos vauvaa on itkettänyt, niin olen saanut täysin keskittyä häneen. Tuo vaihe ei kuitenkaan kestä yleensä meillä kovin pitkään. Kohta vauva nukkuukin jo pätkiä ja minulla riittää aikaa muuhunkin. 
 
Vaikka hoitajasta on aina apua, niin isoksi kysymykseksi minun kohdallani on noussut se, miten käytän mahdollisimman hyvin ne hetket, jos olen yksin kotona vauvan nukkuessa. Eri juttuja olen kokeillut, mutta vuosien myötä olen tullut yhteen johtopäätökseen: silloin minulta on kotitöiden tekeminen kielletty. Syynä on se, että en voimaannu kotitöiden tekemisestä. Minulle tehokasta latautumista on tämä, mitä juuri nyt teen: kirjoittaminen. Ehkäpä siksi, kun tämä on kaikkea muuta kuin hyödyllistä arjen pyörityksen kannalta. Mutta tämä on jotakin niin minun omaani, ja sen vuoksi hyvin arvokasta.     
 

Uudemmat

Virpi Myllyniemi

Meidän pihan reunasta alkaa pelto. Kesäisin vien siihen rajalle koivun alle tuolin. Se on minun kahvilani, toimistoni ja vauvan syöttöpaikkani. Saan seurata siinä läheltä viljan kasvua. Monesti siihen tulee pian muitakin tuoleja ympärille.
 
Olen vaimo miehelleni, kahdeksan lapsen äiti, opettaja ja opiskelija.
 
Tykkään kirjoittaa. Elämäni tarjoilee minulle paljon kirjoitusaiheita. Läheskään kaikki ajatukset eivät ehdi tekstiksi asti. Ei se haittaa, sillä aina tulee uusia aiheita.
 
Rakastan kevättä, sen lämpöä ja sitä, kun kaikki on puhkeamaisillaan.
 
Minua kiinnostavat asiat ja ajattelutavat, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan paremmin: vaikkapa tuoli pellon laidalla.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: virpi.myllyniemi(at)gmail.com

Virpi Myllyniemi

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi