Haulla löytyi 537 hakuosumaa:
Äijäreissu lataa akut arkeen
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 24.3. 06:07 | Päivämies
Muhoslainen ison perheen isä Antti Tuomikoski virkistyy jääkiekkoa pelatessa ja rautureissuilla. Tuomikosken perheessä on 12 lasta, joista kuopus on vuoden vanha ja esikoinen parikymppinen. Kun päivätyö tietoliikennealan suunnitteluhommissa on ohi, isällä riittää kysyntää kotona perheen luona. Lue lisää
SRK uudisti verkkosivunsa
Uutiset 23.3. 11:57 | Päivämies-verkkolehti
Puolisostaniko puhuja?
Blogit 21.3. 06:57 | Virpi Mäkinen
”Ei mitään hätää, en todellakaan aio suostua. Nyt sinun tehtävänä on vain puhua minut tästä ulos”, selitti mieheni, kun ajelimme seuroista kotiin ja minä itkin. Jussi oli kysynyt, että voisivatko he tulla meille illalla kylään. Olin iloisesti toivottanut heidät tervetulleeksi, kunnes hän oli jatkanut, että olette varmasti kuulleet, että Seinäjoen rauhanyhdistyksellä on etsitty uusia puhujia ja olisivat sillä asialla tulossa meille.
Minusta oli heti tuntunut, että ehkä meillä onkin joku este heidän vierailulleen. En kuitenkaan osannut sanoa siihen mitään. Olin järkyttynyt. Olimme tietysti kuulleet, että siionissamme etsitään puhujia. Mekin olimme sanoneet myös mielipiteemme sopivista ehdokkaista. Mieheni oli itse ollut aivan varma, että on turvassa tältä Lue lisää
Minusta oli heti tuntunut, että ehkä meillä onkin joku este heidän vierailulleen. En kuitenkaan osannut sanoa siihen mitään. Olin järkyttynyt. Olimme tietysti kuulleet, että siionissamme etsitään puhujia. Mekin olimme sanoneet myös mielipiteemme sopivista ehdokkaista. Mieheni oli itse ollut aivan varma, että on turvassa tältä Lue lisää
Kirjoittaminen jäsentää itseä ja maailmaa
Blogit 19.3. 06:27 | Maria Hyväri
Kirjoittamisen iloni alkoi 6-vuotiaana, kun sain punakantisen muistikirjan. Sen sivuille raapustin juuri lukemaan oppineen taidoillani pieniä kertomuksia ja päiväkirjatyyppistä kerrontaa. Sen jälkeen on tullut monia muitakin vihkoja, mutta tuo punakantinen on jäänyt erityisesti mieleeni. Olen tyytyväinen, että jouduin kirjoittamaan käsin; vanhoista vihkoista voin seurata myös kasvamistani. Kakkosluokkalaisena kirjoitin täsmällisesti, jokainen kirjain törötti viivoilla juuri omalla paikallaan. Kolmasluokkalaisena tein y-kirjaimista erityisen pulleita, ja kun olin 12-vuotias, näytti olevan muotia tavoitella käsialaan tietynlaista lennokkuutta.
11-vuotiaana kirjoitin pitkän kertomuksen. Se sijoittui Lontooseen ja kertoi venäläisestä säveltäjästä ja hänen tuttavaperheestään. Onneksi vasta myöhemmin kuulin kirjoittamisohjeen, että kannattaa kirjoittaa asioista, joista tietää. En ole koskaan Lue lisää
11-vuotiaana kirjoitin pitkän kertomuksen. Se sijoittui Lontooseen ja kertoi venäläisestä säveltäjästä ja hänen tuttavaperheestään. Onneksi vasta myöhemmin kuulin kirjoittamisohjeen, että kannattaa kirjoittaa asioista, joista tietää. En ole koskaan Lue lisää
Toiveikkaita lausahduksia
Blogit 17.3. 06:39 | Elja Maaninka
Huomenta. Tuo toivotus, joka usein lausutaan unihiekkaa silmistä varistellen, tuntuu valoisalta ja auringolta, vaikka ulkona sataisi vettä. Päivä on alussa, ja taas on tarkoitus kerätä itsensä sängyn pohjalta tämän päivän haasteita ja mahdollisuuksia etsimään. On mukavaa sanoa tuo lyhyt huomionosoitus, vaikka muuten aamuinen olo olisi hyvinkin puhumaton.
On ainakin yksi paikka, jossa tuo toivotus pienen lisäyksen kera tuo aamuuni vielä tärkeämmän merkityksen. Suviseuroissa olen monesti herännyt kuulutukseen, jossa uuden päivän tuloa tervehditään ilolla: ”Hyvää huomenta, Jumalan terve. Olemme saaneet herätä uuteen aamuun.”
Tuo meille monille tuttu lausahdus tuo itselleni pelkkänä mielikuvana tunteen turvallisuudesta, ruohosta, tuulesta, auringosta, sateesta ja toiveikkuudesta. Lisäksi lausahdus sisältää syvemmän sanoman siitä Lue lisää
On ainakin yksi paikka, jossa tuo toivotus pienen lisäyksen kera tuo aamuuni vielä tärkeämmän merkityksen. Suviseuroissa olen monesti herännyt kuulutukseen, jossa uuden päivän tuloa tervehditään ilolla: ”Hyvää huomenta, Jumalan terve. Olemme saaneet herätä uuteen aamuun.”
Tuo meille monille tuttu lausahdus tuo itselleni pelkkänä mielikuvana tunteen turvallisuudesta, ruohosta, tuulesta, auringosta, sateesta ja toiveikkuudesta. Lisäksi lausahdus sisältää syvemmän sanoman siitä Lue lisää
Kokemuksiani aikuislinjalta
Blogit 11.3. 08:50 | Opistoblogi
Ihanaa, että tämä aika menee hitaasti, ajattelin joskus syksyllä, kun opistoa oli kulunut vasta pari kuukautta. Ihanaa, kun ei tarvi vielä pitkään aikaan lähteä pois täältä!
Vaan onpas aika sittenkin juossut. Alkuvuosi on hurahtanut yhdessä silmänräpäyksessä. Tajusin vasta sitten, että oikeasti, opistoa on enää pari kuukautta jäljellä, kun yksi meistä aikuislinjalaisista sanoi: “Miettikää, ku tullaan hiihtoloman jälkeen, menee kuukausi niin mennään Roomaan ja sitte ihan kohta loppuu opisto.”
Opiskelut ja elämä täällä aikuislinjalla ovat sujuneet normaalisti rennoissa merkeissä. Fysioterapian, monikulttuurisuusopintojen, liikunnanohjauksen, viestinnän ja valinnaisaineiden tunnit ovat tulleet tutuiksi ja luonnolliseksi osaksi opistoelämää jo aikoja sitten. Arki ja koulu se Lue lisää
Vaan onpas aika sittenkin juossut. Alkuvuosi on hurahtanut yhdessä silmänräpäyksessä. Tajusin vasta sitten, että oikeasti, opistoa on enää pari kuukautta jäljellä, kun yksi meistä aikuislinjalaisista sanoi: “Miettikää, ku tullaan hiihtoloman jälkeen, menee kuukausi niin mennään Roomaan ja sitte ihan kohta loppuu opisto.”
Opiskelut ja elämä täällä aikuislinjalla ovat sujuneet normaalisti rennoissa merkeissä. Fysioterapian, monikulttuurisuusopintojen, liikunnanohjauksen, viestinnän ja valinnaisaineiden tunnit ovat tulleet tutuiksi ja luonnolliseksi osaksi opistoelämää jo aikoja sitten. Arki ja koulu se Lue lisää
Suomalainen satu sopeutuu
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 10.3. 06:19 | Juhani Ojalehto
Kehykset ja kuvat
Blogit 9.3. 06:24 | Mirja Heikkilä
Muistan, kuinka pidin valokuvaa opiskelijahuoneeni työpöydän takareunalla messinkikehyksissä. Yksinkertainen kehys sopi hyvin nuoren miehen kasvojen ympärille. Katson valokuvissa usein samaan suuntaan kuin hän, oikealle. Eikö siellä ole tulevaisuus.
Kehys lojuu nyt tyhjänä kirja- ja paperipinon takana kaapin päällä. Menikö lasi rikki muutoissa? Mihin kuva katosi? Onneksi kuva on tallessa laatikossa, jossa arkistoituvat muutkin paperiset valokuvat. Pengoin kuvia muutama kuukausi sitten ja törmäsin tuttuun lippalakkinuorukaiseen. Miten tuntuikin kumma muljaus jossakin mahan ja kaulan välillä.
Tänään voisin vaihtaa kehyksiin kuvan pojastani, joka muuttuu yhä enemmän isänsä näköiseksi. Erottaisinko heidät sitten vanhana? Hymyilyttää. Mitä oikeastaan haluan kehystää?
Vai laittaisinko kehyksiin oman kuvani Lue lisää
Kehys lojuu nyt tyhjänä kirja- ja paperipinon takana kaapin päällä. Menikö lasi rikki muutoissa? Mihin kuva katosi? Onneksi kuva on tallessa laatikossa, jossa arkistoituvat muutkin paperiset valokuvat. Pengoin kuvia muutama kuukausi sitten ja törmäsin tuttuun lippalakkinuorukaiseen. Miten tuntuikin kumma muljaus jossakin mahan ja kaulan välillä.
Tänään voisin vaihtaa kehyksiin kuvan pojastani, joka muuttuu yhä enemmän isänsä näköiseksi. Erottaisinko heidät sitten vanhana? Hymyilyttää. Mitä oikeastaan haluan kehystää?
Vai laittaisinko kehyksiin oman kuvani Lue lisää
Osaanko kuunnella?
Blogit 5.3. 06:41 | Olavi Vallivaara
Olen usein ajatellut, että puhuminen on tärkeämpi asia kuin kuunteleminen. Siksi olen monesti vihkipuheessa lainannut ajatusta: ”Puhukaa toisillenne, se on avioliiton punainen lanka.” Samalla olen yrittänyt muistuttaa, että kuunnellakin tulisi. Muutenhan puhumisella ei ole mitään merkitystä. Olen ajatellut virheellisesti, että kuunteleminen hoituu itsestään niin kuin hengitys.
Tapasin kerran sairaalassa henkilön, joka halusi puhua minulle. Kun hän huomasi, etten kuuntele häntä tarkasti, hän nousi sängystä, istui pöydän ääreen ja pyysi minua istumaan toiselle puolelle pöytää. Katsoimme toisiamme silmiin ja hän puhui ja puhui. Minä kuuntelin, joskus nyökkäsin ja kysyttäessä vastasin, mitä asiasta ymmärsin. En paljoakaan osannut vastata. Kun hän lopetti Lue lisää
Tapasin kerran sairaalassa henkilön, joka halusi puhua minulle. Kun hän huomasi, etten kuuntele häntä tarkasti, hän nousi sängystä, istui pöydän ääreen ja pyysi minua istumaan toiselle puolelle pöytää. Katsoimme toisiamme silmiin ja hän puhui ja puhui. Minä kuuntelin, joskus nyökkäsin ja kysyttäessä vastasin, mitä asiasta ymmärsin. En paljoakaan osannut vastata. Kun hän lopetti Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2018