Haulla löytyi 127 hakuosumaa:
Tulvan, kylvön ja sadonkorjuun maassa
Blogit 10.2. 06:42 | Tuula Stång
Vossikoiden kaviot kapsavat, autot kaasuttavat, riikkarit raikuvat. – Madam, come into my shop! – En tule, antaa olla, I am vihainen akka Suomesta, sanoo ystäväni. – Ah, Suomi, Finland, Nokia! mies nauraa ja näyttää kännykkäänsä. Nauramme kaikki sulassa sovussa. Basaarikauppiaat eivät suutu, tyrkyttäminen on osa kulttuuria, seurustelutapakin tavallaan. Tavattoman ystävällisiä egyptiläiset ovat. Talojen ovet ovat vieraille auki vuorokaudet läpeensä.
Kuninkaiden laakson hiekka pölyää, helle on valtava. Mitään muuta ei näy kuin haaleansininen helletaivas, ruskeaa hiekkaa ja kiveä. Joillakin matkailijoilla on maskit. Hautalaakson rinteet kohoavat jyrkästi ylöspäin. Hautojen suuaukot on vahvistettu betonilla.
Tutankhamonin muumio lepää lasivitriinissä. Hänestä näkyy vain pää, hartiat Lue lisää
Kuninkaiden laakson hiekka pölyää, helle on valtava. Mitään muuta ei näy kuin haaleansininen helletaivas, ruskeaa hiekkaa ja kiveä. Joillakin matkailijoilla on maskit. Hautalaakson rinteet kohoavat jyrkästi ylöspäin. Hautojen suuaukot on vahvistettu betonilla.
Tutankhamonin muumio lepää lasivitriinissä. Hänestä näkyy vain pää, hartiat Lue lisää
Piispa Kaisamari Hintikka vihitään virkaansa sunnuntaina
Uutiset 8.2. 13:40 | Päivämies-verkkolehti
Suurin onkin se, joka palvelee
Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 22.1. 06:00 | Siionin Lähetyslehti
Opetuslapset kiistelivät hyvin inhimillisestä asiasta, keskinäisestä arvojärjestyksestään. Luukkaan evankeliumin kuvaus opetuslasten kiistasta (Luuk. 22:24) sijoittuu pääsiäisaterialle, jonka Jeesus vietti yhdessä opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemiseensa johtaneita tapahtumia. Tällaisessa tilanteessa olisi luullut opetuslasten olleen aivan toisenlaisissa mietteissä. Lue lisää
Saanan huiputus onnistuu näkövammaiselta
Usko ja elämä - Artikkelit 8.1. 06:57 | Päivämies
Luotanko, uskallanko?
Blogit 3.1. 06:47 | Anne Lindfors
Lapsi sylissäni kurottaa kädellään, hipaisee kasvojani. Hitaasti hymykuopat kovertuvat syvemmiksi, silmiin herää nauru. Näen rajattoman luottamuksen, valon, joka on. Hiljaa tallennan hetken ja uppoan sen lämpöön.
Kun minua pyydettiin blogistin tehtävään, mietin, miten osaisin kirjoittaa sellaista, joka koskettaa. Uskaltaisinko antaa itsestäni tarpeeksi? Luottaisinko lukijaan, tuntemattomaan ihmiseen siellä jossakin? Voisinko kertoa arastelematta, mitä ajattelen?
Joskus on vaikeaa olla rohkea. Joskus on vaikeaa luottaa.
Kun olin lapsi, isäni kuoli. Menetin lapsuudestani korvaamattoman osan, jykevän kallion, ihmisen jota rakastin. Joka rakasti. Menetin turvallisuudentunnetta. Aloin tajuta, että kaikki ei ole pysyvää, eikä helppoa.
Koulukiusaamisvuosina menetin lisää luottamusta, itsekunnioitustakin. Lunttasin koulussa Lue lisää
Kun minua pyydettiin blogistin tehtävään, mietin, miten osaisin kirjoittaa sellaista, joka koskettaa. Uskaltaisinko antaa itsestäni tarpeeksi? Luottaisinko lukijaan, tuntemattomaan ihmiseen siellä jossakin? Voisinko kertoa arastelematta, mitä ajattelen?
Joskus on vaikeaa olla rohkea. Joskus on vaikeaa luottaa.
Kun olin lapsi, isäni kuoli. Menetin lapsuudestani korvaamattoman osan, jykevän kallion, ihmisen jota rakastin. Joka rakasti. Menetin turvallisuudentunnetta. Aloin tajuta, että kaikki ei ole pysyvää, eikä helppoa.
Koulukiusaamisvuosina menetin lisää luottamusta, itsekunnioitustakin. Lunttasin koulussa Lue lisää
Voimavarahetkiä
Blogit 25.11. 06:46 | Päivämiehen verkkolehden vierasblogi
Missä sinä lataat akkusi? Mistä keräät arkeesi iloa?
Minulle luonto on tärkeä latauspaikka. Monet kerrat se on pysäyttänyt hetkeksi ja keventänyt taakkaa – ja usein se on lähentänyt välejä niiden kanssa, jotka ovat samalle polulle lähteneet.
Vuosia sitten vaelsin Utsjoki-Kevolla. Siellä luonnon kauneus säväytti niin, etten tajunnut edes rinkan painoa, en jalkojen väsymystä. Ihmettelin maaruskan sävyjä, matalaa puustoa, taivaan suunnatonta avaruutta. Tuntui kuin olisin ollut pienenpienenä suurella kämmenellä. Olin valtavan kiitollinen ystävälleni, joka oli houkutellut mukaansa, antanut mahdollisuuden sen kaiken kokemiseen. Se reissu jätti myös kaipauksen tuntureille. Sinne tahtoisin palata yhä uudelleen. Kuuntelemaan. Katsomaan. Ajattelemaan.
Onneksi pienemmälläkin retkellä voi tavoittaa jotain samaa. Joskus lähdimme Lue lisää
Minulle luonto on tärkeä latauspaikka. Monet kerrat se on pysäyttänyt hetkeksi ja keventänyt taakkaa – ja usein se on lähentänyt välejä niiden kanssa, jotka ovat samalle polulle lähteneet.
Vuosia sitten vaelsin Utsjoki-Kevolla. Siellä luonnon kauneus säväytti niin, etten tajunnut edes rinkan painoa, en jalkojen väsymystä. Ihmettelin maaruskan sävyjä, matalaa puustoa, taivaan suunnatonta avaruutta. Tuntui kuin olisin ollut pienenpienenä suurella kämmenellä. Olin valtavan kiitollinen ystävälleni, joka oli houkutellut mukaansa, antanut mahdollisuuden sen kaiken kokemiseen. Se reissu jätti myös kaipauksen tuntureille. Sinne tahtoisin palata yhä uudelleen. Kuuntelemaan. Katsomaan. Ajattelemaan.
Onneksi pienemmälläkin retkellä voi tavoittaa jotain samaa. Joskus lähdimme Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2019