Haulla löytyi 1113 hakuosumaa:
Oma juttu
Blogit 06:31 | Virpi Myllyniemi
Muistan erään myöhäisen illan, kun avauduin miehelleni ajatuksistani: ”Kenenkään rehtorin ei kannata palkata kuuden pienen lapsen äitiä töihin. Perheen kannalta on kaikista paras, että jään nyt pidemmäksi aikaa kotiin.” Taisin olla aika vakuuttava puheissani, sillä miehenikin näytti uskovan minua. Tuossa vaiheessa olin ollut kotona yhtäjaksoisesti noin neljä vuotta, ja sitä ennen tehnyt kolme erimittaista työpätkää luokanopettajana. Kotona olo oli minulle hyvä vaihtoehto, mutta silti muistan eräänlaisen haikeuden tuossa illassa. Omilla uskomuksillani tein työpaikkojen ovista niin paksut ja raskaat, että tuntui kuin minulla ei olisi enää mahdollisuutta niitä avata.
Äitiysloman loputtua aloin kuitenkin seurailla työpaikkailmoituksia. Näytin miehelleni yhtä mielestäni minulle Lue lisää
Äitiysloman loputtua aloin kuitenkin seurailla työpaikkailmoituksia. Näytin miehelleni yhtä mielestäni minulle Lue lisää
Antti Viljamaalla on paljon haaveita
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 06:18 | Päivämies
Mukavaa päivää, mitä teetkään
Blogit 06:11 | Liisa Huusko
Hyvin kylmänä pakkasaamuna kännykkään ilmestyy hyväenteinen viesti. Tiedän, että lapsenlapseni istuu tuohon aikaan taksissa matkalla kouluun. Vaihdamme säätiedot ja lyhyet kuulumiset. Toivotan pojalle mukavaa koulupäivää. Hän vastaa: “Mukavaa päivää sinulle, mitä teetkään.”
Lapsen toivotus tuntuu vapauttavan jostakin. Saan oivallisen tilaisuuden pohtia, miksi koen tekemisten kyselyn ja arvioinnin niin vaikeana. Mieli alkaa tehdä monitahoista analyysia vaatimuksista, paineista ja mittauksista. Tunnen, että niitä on ollut tarjolla kaikilla elämän osa-alueilla. En moiti yhteiskunnan tarjoamia arvokkaita mekanismeja, joilla lasteni pituudet, painot ja kariekset on kirjattu muistiin. Pohdin kokemuksiani siitä, miten minua ja tekemisiäni on punnittu ja mitattu erilaisilla asteikoilla ja äänenpainoilla.
Usein vaatimukset Lue lisää
Lapsen toivotus tuntuu vapauttavan jostakin. Saan oivallisen tilaisuuden pohtia, miksi koen tekemisten kyselyn ja arvioinnin niin vaikeana. Mieli alkaa tehdä monitahoista analyysia vaatimuksista, paineista ja mittauksista. Tunnen, että niitä on ollut tarjolla kaikilla elämän osa-alueilla. En moiti yhteiskunnan tarjoamia arvokkaita mekanismeja, joilla lasteni pituudet, painot ja kariekset on kirjattu muistiin. Pohdin kokemuksiani siitä, miten minua ja tekemisiäni on punnittu ja mitattu erilaisilla asteikoilla ja äänenpainoilla.
Usein vaatimukset Lue lisää
Jumala on vielä löydettävissä
Usko ja elämä - Matkaevääksi 20.2. 07:00 | Päivämies
Lapsena minusta oli mukavaa kuljeskella ja leikkiä kotimme lähistöllä kulkevilla yleisillä ulkoilureiteillä ja rannoilla. Joskus noilla reissuilla tein löydön. Sydämessäni sykähti ja tuntui mukavalta. Löytäjän iloa voi tuntea myös Jumalan kadottanut ja jälleen löytänyt. On hienoa, että Jumala on vielä löydettävissä. Lue lisää
Kotisuviseurat kiikkutuolissa
Blogit 20.2. 06:21 | Kohti Muhoksen Suviseuroja
Minulla on radio omassa makuuhuoneessani. Laitan sen päälle heti, kun herään. Sieltä kuuluu suviseurakansan laulu, tuttu turvallinen laulu. Kuuntelen hetken, nousen ja alan laittamaan kahvetta tulelle. Poikani anoppi herää toisessa huoneessa. Hän on tullut meille viettämään kanssani radiosuviseuroja. Syömme aamupalan. Sitten laitamme kiikkutuolit vastatusten ja radion pöydälle. Istumme paikoillamme jo hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäinen seurapuhe alkaa.
Muistan hyvin ensimmäiset Suviseurani vuonna 1945 Nivalassa. Olin silloin 18-vuotias. Menimme sinne junan härkävaunussa. Meitä oli vajaa kymmenen nuorta Kuivaniemeltä. Rovaniemeltä tuli saman verran nuoria samaan vaunuun. Nukuimme Suviseuroissa olkipatjoilla vintillä siskonpedissä. Ei silloin ollut telttoja ja asuntovaunuja niin kuin nykyään. Ei ollut Lue lisää
Muistan hyvin ensimmäiset Suviseurani vuonna 1945 Nivalassa. Olin silloin 18-vuotias. Menimme sinne junan härkävaunussa. Meitä oli vajaa kymmenen nuorta Kuivaniemeltä. Rovaniemeltä tuli saman verran nuoria samaan vaunuun. Nukuimme Suviseuroissa olkipatjoilla vintillä siskonpedissä. Ei silloin ollut telttoja ja asuntovaunuja niin kuin nykyään. Ei ollut Lue lisää
Ryhmätyöntekijöitä
Blogit 18.2. 06:46 | Virpi Mäkinen
Minä lapan aamupuuroa kuopukseni suuhun. Tai yritän lappaa, mutta hän kääntelee päätä, venyttää selkää, yrittää kääntyä, kurkottelee tavaroita, pitää huuliaan tiukasti yhdessä. Hän ei hätkähdä, vaikka uhkaan, ettei pysy neuvolan käyrillä, jollei syö. Tarjoan keitettyjä kasviksen palasia, jotta hän saisi itse syödä. Niistäkin hän vain haukkaa pari palasta, ja lopettaa. Kysyn turhautuneena, että miksi ihmeessä tämän syömisen pitää olla niin vaikeaa. Muistan samalla erään hetken lapsuudestani. Olin ehkä 6-vuotias, kun istuimme siskoni kanssa huoneemme lattialla. Ympärillämme lojui nukkeja ja niiden vaatteita, meidän omia vaatteita, piirustuspaperia, kyniä ja kiiltokuvia. Edellispäivänä kerätyt (hillopurkillinen) leppäkertut olimme joutuneet viemään ulos jo aiemmin, vaikka
Lue lisää
Matkalla tyytyväisyyteen
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 15.2. 06:03 | Päivämies
Tarinoita ystävyydestä
Blogit 12.2. 06:32 | Aili Pasanen
Mikä rikkaus onkaan omistaa monenlaisia ystäviä. Miten joku ihmissuhde kehittyy ystävyydeksi? Jotain yhdessä koettua siihen tarvitaan. Se kokemus voi olla vaikeakin. Ystävystyminen voi tapahtua pikkuhiljaa tai nopeasti. Joistakin ystävistä voidaan sanoa: hän on sydänystäväni. Omilla ystävyyssuhteillani on kullakin tarinansa.
Yksi ystävyyssuhde on minua puhutellut, vaikka toista ystävyksistä en koskaan tavannut. Äitimme ja isämme kuolemasta oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta, kun siskoni löysi monenlaisten asiapapereiden joukosta erään kirjeen. Oli se aikanaan luettu, mutta sitten jäänyt laatikkoon. Sisarussarjallemme osoitettu kirje oli tullut kohta äidin ja isän poismenon jälkeen. Sen oli kirjoittanut äidin nuoruudenystävä. Tuosta ystävästä meillä ei ollut muistikuvaa, joten päättelimme, että Lue lisää
Yksi ystävyyssuhde on minua puhutellut, vaikka toista ystävyksistä en koskaan tavannut. Äitimme ja isämme kuolemasta oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta, kun siskoni löysi monenlaisten asiapapereiden joukosta erään kirjeen. Oli se aikanaan luettu, mutta sitten jäänyt laatikkoon. Sisarussarjallemme osoitettu kirje oli tullut kohta äidin ja isän poismenon jälkeen. Sen oli kirjoittanut äidin nuoruudenystävä. Tuosta ystävästä meillä ei ollut muistikuvaa, joten päättelimme, että Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2019