Haulla löytyi 193 hakuosumaa:
Oppia ikä kaikki
Blogit 5.4. 06:49 | Tuula Stång
Olin vähän vaille 6-vuotias, kun vuotta vanhempi sisareni aloitti koulun. Koulu oli lähellä meidän kotia, näkyi pahimmoilleen pellolle. Kun kuulin toisten iloiset välituntihuudot ja kellon kilinän, aloin huutaa hirvittävästi ja vaadin päästä mukaan. Pidin sellaista meteliä, että isä lähti kesken perunannoston viemään minua koululle. Vanhempani ajattelivat, etten mahda monta päivää koulussa kuunteluoppilaana kulkea. Mutta mitä vielä! Koulu imaisi mukaansa täysillä.
Intoa riitti oppikoulun alaluokillekin vielä kovasti. Edes ärhäkkänä puhjennut tuhkarokko ei mielestäni muodostanut estettä kouluun menolle. En muista, mitä kotona sanottiin, mutta minä painelin kouluun ja sillä siisti. Suomen kielen tunnilla kävi kuitenkin huonosti. Istuin toiseksi etummaisessa pulpetissa. Tunnin alussa Lue lisää
Intoa riitti oppikoulun alaluokillekin vielä kovasti. Edes ärhäkkänä puhjennut tuhkarokko ei mielestäni muodostanut estettä kouluun menolle. En muista, mitä kotona sanottiin, mutta minä painelin kouluun ja sillä siisti. Suomen kielen tunnilla kävi kuitenkin huonosti. Istuin toiseksi etummaisessa pulpetissa. Tunnin alussa Lue lisää
Kirkon diakoniarahaston yhtenä painopisteenä lapsiperheköyhyyden vähentäminen
Uutiset 21.3. 14:34 | Päivämies-verkkolehti
Kortin täydeltä onnea
Blogit 18.3. 06:56 | Liisa Huusko
Tavaratalon korttihyllyssä on kymmeniä kukkakortteja 50–90-vuotiaille, mutta on yllättävän vaikea löytää kolminumeroista korttia. Tänä keväänä haluan nimittäin onnitella vanhinta tuntemaani ihmistä hänen täyttäessä 100 vuotta! Lopulta korttia löytyy jopa kahta mallia. Toisessa on enemmän, toisessa vähemmän punaisia ruusuja.
Kun onnittelen ja muistan tiettyä henkilöä, saan hänet ainakin tilapäisesti omaan sisäpiiriini. Ajattelen häntä korttia ja onnittelutekstiä valitessani, ja tuntuu, että olen kortin saajan kanssa poikkeuksellisessa vuorovaikutussuhteessa.
Tavallisesti etsin onnittelukorttiin sopivan runon tai laulun säkeistön. Olen lukuisia kertoja todennut, että SRK:n julkaisema kirja Juhlat lähestyvät (1995) ei petä. Siitä on löytynyt runo tai lause hyvin moneen tilanteeseen. Perheen rippilapset, ylioppilaat ja Lue lisää
Kun onnittelen ja muistan tiettyä henkilöä, saan hänet ainakin tilapäisesti omaan sisäpiiriini. Ajattelen häntä korttia ja onnittelutekstiä valitessani, ja tuntuu, että olen kortin saajan kanssa poikkeuksellisessa vuorovaikutussuhteessa.
Tavallisesti etsin onnittelukorttiin sopivan runon tai laulun säkeistön. Olen lukuisia kertoja todennut, että SRK:n julkaisema kirja Juhlat lähestyvät (1995) ei petä. Siitä on löytynyt runo tai lause hyvin moneen tilanteeseen. Perheen rippilapset, ylioppilaat ja Lue lisää
Monimerkityksellinen vuosi kansanopistossa
Usko ja elämä - Pääkirjoitukset 6.3. 06:22 | Päivämies
Oma juttu
Blogit 22.2. 06:31 | Virpi Myllyniemi
Muistan erään myöhäisen illan, kun avauduin miehelleni ajatuksistani: ”Kenenkään rehtorin ei kannata palkata kuuden pienen lapsen äitiä töihin. Perheen kannalta on kaikista paras, että jään nyt pidemmäksi aikaa kotiin.” Taisin olla aika vakuuttava puheissani, sillä miehenikin näytti uskovan minua. Tuossa vaiheessa olin ollut kotona yhtäjaksoisesti noin neljä vuotta, ja sitä ennen tehnyt kolme erimittaista työpätkää luokanopettajana. Kotona olo oli minulle hyvä vaihtoehto, mutta silti muistan eräänlaisen haikeuden tuossa illassa. Omilla uskomuksillani tein työpaikkojen ovista niin paksut ja raskaat, että tuntui kuin minulla ei olisi enää mahdollisuutta niitä avata.
Äitiysloman loputtua aloin kuitenkin seurailla työpaikkailmoituksia. Näytin miehelleni yhtä mielestäni minulle Lue lisää
Äitiysloman loputtua aloin kuitenkin seurailla työpaikkailmoituksia. Näytin miehelleni yhtä mielestäni minulle Lue lisää
Sopiva ammatti ja työ
Usko ja elämä - Pääkirjoitukset 20.2. 07:00 | Päivämies
Arjen enkeleitä
Blogit 14.2. 06:55 | Anne Lindfors
Oletko sinä saanut kohdata enkeleitä?
Ajatukseni kulkevat nyt arkisissa enkeleissä. Rakkaissa ystävissä, jotka ovat kääntäneet keskustelun elämän tärkeimpiin asioihin ja antaneet pyytämättäkin anteeksi. Ajattelen, että sellainen ystävä ei ole itsestäänselvyys, vaan Taivaan Isältä saatu lahja, josta kannattaa kiittää ja iloita.
Yhtenä aamuna kauan sitten eräs ystäväni laittoi kännykällä viestiä. Hän kertoi, miten oli kipuillut tilanteensa kanssa ja saanut aamuhartautta kuunnellessaan kokea, että juuri häntä muistettiin. Tuosta ilosta hän halusi kertoa, ja siitä luottamuksesta, joka hänessä oli herännyt. Muistan yhä, miten se keskustelu kosketti. Aivan arkisena aamuna jaoimme evankeliumia, saimme tuoda valoa toistemme hämärään.
Joskus sain opiskella ystävän kanssa, joka jälkeenpäin Lue lisää
Ajatukseni kulkevat nyt arkisissa enkeleissä. Rakkaissa ystävissä, jotka ovat kääntäneet keskustelun elämän tärkeimpiin asioihin ja antaneet pyytämättäkin anteeksi. Ajattelen, että sellainen ystävä ei ole itsestäänselvyys, vaan Taivaan Isältä saatu lahja, josta kannattaa kiittää ja iloita.
Yhtenä aamuna kauan sitten eräs ystäväni laittoi kännykällä viestiä. Hän kertoi, miten oli kipuillut tilanteensa kanssa ja saanut aamuhartautta kuunnellessaan kokea, että juuri häntä muistettiin. Tuosta ilosta hän halusi kertoa, ja siitä luottamuksesta, joka hänessä oli herännyt. Muistan yhä, miten se keskustelu kosketti. Aivan arkisena aamuna jaoimme evankeliumia, saimme tuoda valoa toistemme hämärään.
Joskus sain opiskella ystävän kanssa, joka jälkeenpäin Lue lisää
Viittomakielen maailma avautui ummikolle
Viittomakieliset 6.2. 13:05 | PäivämiesSyrjästäkatsoja
Blogit 2.2. 06:52 | Aulikki Piirainen
Avaan julkaisumyyntikopin ikkunat. Väkeä saapuu rauhanyhdistyksen eteiseen. Kenkien töminää, katse kiertää aulaa, takin kiskomista päältä. Minulla on suojaisa koppi tarkkailla tulijoita. Jotkut seisovat odottaen, että puoliso saa asetettua takin naulakkoon. Pikkulapsia riisutaan haalareista. Toiset kävelevät määrätietoisesti seurasalin puolelle kohti tuttua istumapaikkaa. Tytöt parveilevat katsellen ulko-ovelle: joko porukka alkaa olla koossa ja valmiina marssimaan peräkanaa seurapenkkiin. Puheensorinaa, tervehdyksiä. Jotkut tervehtivät minuakin nyökäten, kun kulkevat myyntikopin luukun ohi naulakolle tai vessaan. Koen olevani syrjästäkatsoja luukkuni takana.
– Tulithan sinä, kuulen pienen pojan sanovan huojennusta ja iloa äänessään.
Mieleeni syöksyy kirpaiseva yksinäisyyden tunne. Niin, on tärkeää, että meillä on ystäviä, että jaksamme tulla seuroihin Lue lisää
– Tulithan sinä, kuulen pienen pojan sanovan huojennusta ja iloa äänessään.
Mieleeni syöksyy kirpaiseva yksinäisyyden tunne. Niin, on tärkeää, että meillä on ystäviä, että jaksamme tulla seuroihin Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2019