Haulla löytyi 996 hakuosumaa:
”Raamattuluokassa saa ja pitää olla mukavaa!”
Usko ja elämä - Artikkelit 10.8. 06:52 | Päivämies
Ajatuksia koulun alkaessa
Blogit 10.8. 06:25 | Maria Hyväri
Kevätjuhlapäivänä meinaan aina pakahtua. Lapsilla on todistukset ja kukat käsissään, ilo ja haikeus aaltoilevat samalla kertaa. Kun vanhin lapseni lopetti aikoinaan eskarivuotensa – ihanan, lempeän, rauhallisen vuoden – ajattelin, ettei mitään sellaista voi enää tulla. Mutta myöhemmin olen onneksi oppinut, että tulee uusia keväitä, uusia syksyjä, uusia iloja, aina uudenlaiset haikeudet. Kesän jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Tulee uusia kasvamisen vuosia, uusia ihmissuhteita, joista osa pysyy mukana ja osa kulkee kultaisina lankoina menneeseen.
Koulu ja aikuiset, jotka välittävät lapsista, ovat tärkeitä. Kohtaamiset opettajien kanssa ovat monesti niin merkityksellisiä, etteivät ne unohdu. Taas vuoden olette pitäneet lastani kädestä, hymyilleet yhdessä, lohduttaneet Lue lisää
Koulu ja aikuiset, jotka välittävät lapsista, ovat tärkeitä. Kohtaamiset opettajien kanssa ovat monesti niin merkityksellisiä, etteivät ne unohdu. Taas vuoden olette pitäneet lastani kädestä, hymyilleet yhdessä, lohduttaneet Lue lisää
Tornion rauhanyhdistykselle ajanmukaisemmat, käytännöllisemmät ja isommat tilat
Uutiset 9.8. 06:46 | Päivämies
Uskoa vahvistavat laulut
Usko ja elämä - Matkaevääksi 8.8. 06:36 | Päivämies
Virtaava vesi kutsuu mukaansa
Blogit 6.8. 06:45 | Aulikki Piirainen
Tämä on tarina eräästä haaveilijasta ja hänen haaveestaan.
Haaveilija on levoton. Hän pitkästyy helposti, jos tunnit ovat liiaksi toistensa kaltaisia. Maisemaa täytyy vaihtaa. Hän etsii kartoista uusia teitä ja haluaa kulkea kaukana valtaväylistä.
Sininen väri kartassa saa hänet innostumaan. Haaveilija on utelias: hän haluaa tutkia saarten sopukat, laskea rantojen kivet. Jäistä vapautuva vesi herättää kaihon kaukaisuuksiin. Musta joki kääntää hänen katseensa sisäänpäin.
Haaveilija unelmoi nukahtamisesta yötuulen suhinaan, heräämisestä auringonpaahteeseen. Hän vaipuu mietteisiinsä veden hiljaisuudessa, keskustelee laineiden liplatuksen kanssa. Hän rakentaisi vaikka itse kanoottinsa, jos ei sitä muuten pysty hankkimaan.
Niin haaveilijan isä teki 1940-luvulla. Kanootti oli tehty kankaasta! Ei hänen Lue lisää
Haaveilija on levoton. Hän pitkästyy helposti, jos tunnit ovat liiaksi toistensa kaltaisia. Maisemaa täytyy vaihtaa. Hän etsii kartoista uusia teitä ja haluaa kulkea kaukana valtaväylistä.
Sininen väri kartassa saa hänet innostumaan. Haaveilija on utelias: hän haluaa tutkia saarten sopukat, laskea rantojen kivet. Jäistä vapautuva vesi herättää kaihon kaukaisuuksiin. Musta joki kääntää hänen katseensa sisäänpäin.
Haaveilija unelmoi nukahtamisesta yötuulen suhinaan, heräämisestä auringonpaahteeseen. Hän vaipuu mietteisiinsä veden hiljaisuudessa, keskustelee laineiden liplatuksen kanssa. Hän rakentaisi vaikka itse kanoottinsa, jos ei sitä muuten pysty hankkimaan.
Niin haaveilijan isä teki 1940-luvulla. Kanootti oli tehty kankaasta! Ei hänen Lue lisää
Äärettömän suon laidalla
Blogit 4.8. 06:54 | Kati Kanto
Suo. Ääretön korpi. Jossain piipittää suosirrin poikanen, joka on juuri oppinut lentämään. Saavun lopulta haavikkoon, josta minun pitäisi lähteä liikkeelle.
Hilla. Suomuurain. Lakka. Ämpärin pohja ei tunnu peittyvän millään. Rämmin läpi kuivuneen korven ja saavun repuille, joiden luona juon kahvin. Vaaleanpunaiset tossut käärin reppuun, niitä ei enää tässä ryteikössä tarvita.
Huudan läpi huudon. Miten se tapahtuu? Kaiku ei vastaa, ehkä sitäkään ei ole enää olemassa. Suuren karvarouskun alle jään makaamaan, suovillojen uni kietoo minut syleilyynsä. Jään siihen, kattona sillä on taivas.
Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa. Koetan rauhoittaa itseäni laululla. Ei kokoa? Mutta minähän kokoan koko ajan. Minä Lue lisää
Hilla. Suomuurain. Lakka. Ämpärin pohja ei tunnu peittyvän millään. Rämmin läpi kuivuneen korven ja saavun repuille, joiden luona juon kahvin. Vaaleanpunaiset tossut käärin reppuun, niitä ei enää tässä ryteikössä tarvita.
Huudan läpi huudon. Miten se tapahtuu? Kaiku ei vastaa, ehkä sitäkään ei ole enää olemassa. Suuren karvarouskun alle jään makaamaan, suovillojen uni kietoo minut syleilyynsä. Jään siihen, kattona sillä on taivas.
Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa. Koetan rauhoittaa itseäni laululla. Ei kokoa? Mutta minähän kokoan koko ajan. Minä Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2018