Haulla löytyi 55 hakuosumaa:
”Miul ei muuta jäänt ko murre”
Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 21.6. 09:06 | Päivämies
Hautausmaa
Blogit 26.5. 07:09 | Arttu H.
– Iskä, katso miten valtavasti kuolleita ihmisiä!
He eivät ole aikaisemmin juuri käyneet täällä. Kaikki nämä hiekkakäytävät ovat heille tuntemattomia. Sypressiaidat suorissa riveissään, suuret hiljaiset kuuset ja hohtavan valkoiset riippakoivut – ja kaikkialla on uskomattoman siistiä. Luonto on puhkeamassa kukkaan. Ympärillämme leijuu kevät kaikessa runsaudessaan. Silmut ovat paksuja ja vahvoja, oksat karuudessaan hätkähdyttävän kauniita. Luonnon elämänjano on käsinkosketeltavaa. Vain muutama yö, ja kaikki nuo nupuissaan odottavat lehdet puhkeavat esiin räväyttäen maiseman vihreydestä raskaaksi.
Toukokuun toinen sunnuntai liittää sukupolvien ketjuja yhteen. Me, äidittömät, täytämme hautausmaan tilausajobussit ja parkkipaikat. Ostamme taimimyymälästä orvokkeja, ruukkuruusuja ja kevään valossa epätoivoisilta näyttäviä kynttilöitä. Nypimme Lue lisää
He eivät ole aikaisemmin juuri käyneet täällä. Kaikki nämä hiekkakäytävät ovat heille tuntemattomia. Sypressiaidat suorissa riveissään, suuret hiljaiset kuuset ja hohtavan valkoiset riippakoivut – ja kaikkialla on uskomattoman siistiä. Luonto on puhkeamassa kukkaan. Ympärillämme leijuu kevät kaikessa runsaudessaan. Silmut ovat paksuja ja vahvoja, oksat karuudessaan hätkähdyttävän kauniita. Luonnon elämänjano on käsinkosketeltavaa. Vain muutama yö, ja kaikki nuo nupuissaan odottavat lehdet puhkeavat esiin räväyttäen maiseman vihreydestä raskaaksi.
Toukokuun toinen sunnuntai liittää sukupolvien ketjuja yhteen. Me, äidittömät, täytämme hautausmaan tilausajobussit ja parkkipaikat. Ostamme taimimyymälästä orvokkeja, ruukkuruusuja ja kevään valossa epätoivoisilta näyttäviä kynttilöitä. Nypimme Lue lisää
Muuttolaatikoihin pakatut mietteet
Blogit 20.3. 07:00 | Sarianna Suominen
Minä kuuntelen heitä, enkä kuitenkaan kuule. Kuuntelen tarinaa, joka on johdattanut pois lähteeltä. Polulta, joka polveili. Jonka juurakoihin kompastui, jonka kapeus ahdisti. Minä kuuntelen, enkä ymmärrä. Ja kuitenkin välähdyksenomaisesti käsitän. Eksyminen on mahdollista jokaiselle. Tässä kohdin elämää on oma polkuni tuntematon mutta turvallinen, Taivaan Isän johdatuksella valaistu sillä uskon ymmärryksellä, jota omalle kohdalleni koen.
* * *
Muutamia muuttolaatikoita on yhä purkamatta. En osaa päättää, mitä niiden sisällölle tekisin. Miten muutossa matkanneet vuosikymmenten takaiset valokuvat kokisin. Kuopus niitä on käynyt salaa penkomassa. Ilahtuneena kiikuttaa valkolakkikuvaani. Katso äiti! En niin välittäisi katsoa. Esikoinenkin sitä kuvaa syventyy analysoimaan. Vilkaisen vaivihkaa. Vähän meinaa ahdistaa. En Lue lisää
* * *
Muutamia muuttolaatikoita on yhä purkamatta. En osaa päättää, mitä niiden sisällölle tekisin. Miten muutossa matkanneet vuosikymmenten takaiset valokuvat kokisin. Kuopus niitä on käynyt salaa penkomassa. Ilahtuneena kiikuttaa valkolakkikuvaani. Katso äiti! En niin välittäisi katsoa. Esikoinenkin sitä kuvaa syventyy analysoimaan. Vilkaisen vaivihkaa. Vähän meinaa ahdistaa. En Lue lisää
Herkkiä kokemuksia luonnosta
Blogit 18.3. 07:00 | Erkki Alasaarela
Luontoon liittyvät kokemukset ja muistot voivat jäädä lähtemättömästi mieleen. Muistan kun lapsena löysin kiurun, joka oli tarttunut varpaastaan piikkilankaan. Se oli aivan väsynyt. Kun päästin sen irti, se pyrähti lentoon ja lauloi lähtiessään. Minusta tuntui, että siihen lauluun sisältyi kiitos. Sama tunne on tullut, kun olen aamulla vienyt linnuille ruokaa. Talitiaisen titityy on muuttunut sanaksi: ”Ki-kii-tos”.
Vein lintujen ruokintapaikalle pääsiäistipuja. Talitiainen ihastui pieniin tipuihin. Se kosketteli niitä hellyttävästi nokallaan ja jalallaan. Erityisesti sitä kiinnostivat tipujen oranssit nokat, joita se tunnusteli nokallaan ikään kuin saadakseen selville, onko tipuilla nälkä. Otin tapahtumasta valokuvia ja yksi niistä on tämän blogin yhteydessä.
Talitiaisen kuvia Lue lisää
Vein lintujen ruokintapaikalle pääsiäistipuja. Talitiainen ihastui pieniin tipuihin. Se kosketteli niitä hellyttävästi nokallaan ja jalallaan. Erityisesti sitä kiinnostivat tipujen oranssit nokat, joita se tunnusteli nokallaan ikään kuin saadakseen selville, onko tipuilla nälkä. Otin tapahtumasta valokuvia ja yksi niistä on tämän blogin yhteydessä.
Talitiaisen kuvia Lue lisää
Onko värillä väliä?
Blogit 16.2. 06:30 | Erkki Alasaarela
Kansakoulussa käytettiin vielä 1960-luvulla kirjaa Isänmaan ja Maailman maantieto. Siinä oli kuva, jossa oli eurooppalainen kiväärin kanssa, alkuasukas seipään kanssa ja gorilla voimakkaat kädet ylös ojennettuina. Kuvatekstissä luki: ”Tässäpä on melkein ihmisen sukupuu! Sukulaisia kaikki!”
Tekstissä kerrottiin, että eurooppalaiset luulivat ensiksi, että alkuasukkaiden lapset eivät oppisi lukemaan ja kirjoittamaan, ja tämän jälkeen todettiin, että vaikeata se onkin. Kuva ei tuntunut pikkupojasta hyvältä. Onneksi äiti sanoi, että se ei ole totta.
Kirjan kuvauksen eräänä tarkoituksena oli osoittaa lapsille, kuinka hyvässä maassa me suomalaiset saamme asua. Tämän päivän valossa kuvauksen informaatio on rasistinen. Rotujen välistä yhdenvertaisuutta ei ollut vielä 1960-luvun alussa Lue lisää
Tekstissä kerrottiin, että eurooppalaiset luulivat ensiksi, että alkuasukkaiden lapset eivät oppisi lukemaan ja kirjoittamaan, ja tämän jälkeen todettiin, että vaikeata se onkin. Kuva ei tuntunut pikkupojasta hyvältä. Onneksi äiti sanoi, että se ei ole totta.
Kirjan kuvauksen eräänä tarkoituksena oli osoittaa lapsille, kuinka hyvässä maassa me suomalaiset saamme asua. Tämän päivän valossa kuvauksen informaatio on rasistinen. Rotujen välistä yhdenvertaisuutta ei ollut vielä 1960-luvun alussa Lue lisää
Sanoja ja kuvia Jumalan luomasta luonnosta
Uutiset 23.1. 06:30 | Kyllikki Tuomela
KUVA: TUOMO TUOMIKOSKI
”Ihmettelen lapsenmielin Abrahamin uskoa, kun hän alla tähtitaivaan luotti sanaan Herransa.” Siionin laulun 278 sanat kuvaavat pakkaspäivän iltaa Oulunsalossa. Kokoonnuimme rauhanyhdistykselle kuuntelemaan ja katselemaan Erkki Alasaarelan kokemuksia Jumalan luomasta luonnosta. Lue lisää
Aloittavan blogistin mietteitä
Blogit 16.1. 06:37 | Erkki Alasaarela
Kävelin Helsingin kadulla. Ihmisvilinän keskellä huomasin, että eräs minulle tuntematon vastaantulija katsoi minua tutkivasti. Hän pysähtyi ja kysyi:
– Olemmeko tavanneet jossakin?
Kun kerroin nimeni, hän totesi:
– Ai, sinä olet se Päivämiehen kolumnisti.
Tämän sanottuaan hän jatkoi matkaansa.
Kolumnistin tehtäväni on jo vuosia sitten jäänyt taakse. Nyt pohdiskelen, mikä ero on kolumnilla ja blogilla. Molemmissa kirjoittaja esittää mielipiteitään erilaisista asioista. Perinteinen ero on se, että kolumni on paperilehdessä ja blogi verkkosivuilla. Niiden rajat ovat kuitenkin viime aikoina hämärtyneet. Blogissa painotetaan yleensä keskustelumahdollisuutta, ja siinä voi sisältöä julkaista tekstin lisäksi myös kuvien muodossa.
Kirjoittamiseen Lue lisää
– Olemmeko tavanneet jossakin?
Kun kerroin nimeni, hän totesi:
– Ai, sinä olet se Päivämiehen kolumnisti.
Tämän sanottuaan hän jatkoi matkaansa.
Kolumnistin tehtäväni on jo vuosia sitten jäänyt taakse. Nyt pohdiskelen, mikä ero on kolumnilla ja blogilla. Molemmissa kirjoittaja esittää mielipiteitään erilaisista asioista. Perinteinen ero on se, että kolumni on paperilehdessä ja blogi verkkosivuilla. Niiden rajat ovat kuitenkin viime aikoina hämärtyneet. Blogissa painotetaan yleensä keskustelumahdollisuutta, ja siinä voi sisältöä julkaista tekstin lisäksi myös kuvien muodossa.
Kirjoittamiseen Lue lisää
Taidetta seitsemän naisen voimin
Uutiset 28.8. 09:00 | Päivi Martikainen
Suurin lahja annetaan savisiin astioihin
Usko ja elämä - Matkaevääksi 19.8. 00:00 | PäivämiesKohtaamisia
Blogit 4.7. 06:46 | Kaisu Tuomaala
Näen kasvoja. Aurinko häikäisee, täytyy siristää, enkä näe tarkasti. Katson alas, kaksi päivää sitten vielä korkea heinä laonnut kulkemisesta, maa alkanut kuivua sateen jälkeen. Tuli hyvä päivä. Aurinko on lämmin, tuuli lauha. Kuulen laulua, kuulen puhetta.
Olen tullut tänne. Olen ajatellut tänne tulemista, että on paikka minne mennä. Kuulemista. Muutamia kasvoja noussut mieleen, jospa näkisi.
Tapaan ihmisiä satunnaisesti, ja ei kuitenkaan sattumaa. Vuosien takaa, ja kuin olisi hetki sitten nähty.
– Mitä sinä, mitä kuuluu?
– Ei yhteen lauseeseen mahdu. Moninaista, aivan hyvää. Tähän on tultu. Täyttä. Ollaan selvitty.
Viimeksi tavatessa puhuimme siitä paljoudesta, jota elämässä saanut. Nainen puheli, että Lue lisää
Olen tullut tänne. Olen ajatellut tänne tulemista, että on paikka minne mennä. Kuulemista. Muutamia kasvoja noussut mieleen, jospa näkisi.
Tapaan ihmisiä satunnaisesti, ja ei kuitenkaan sattumaa. Vuosien takaa, ja kuin olisi hetki sitten nähty.
– Mitä sinä, mitä kuuluu?
– Ei yhteen lauseeseen mahdu. Moninaista, aivan hyvää. Tähän on tultu. Täyttä. Ollaan selvitty.
Viimeksi tavatessa puhuimme siitä paljoudesta, jota elämässä saanut. Nainen puheli, että Lue lisää
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry © 2014 - 2018