JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Evankeliumin löytäminen on suuri ilo

Hartauskirjoitukset
3.7.2022 6.15

Juttua muokattu:

28.6. 11:25
2022062811251120220703061500

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Tai­vaas­sa iloi­taan jo­kai­ses­ta, joka kään­tyy ja us­koo syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen omal­le koh­dal­leen.

Mo­nel­le on tut­tua hä­tään­ty­mi­sen tun­ne, kun ka­dot­taa tär­ke­än esi­neen. Vaik­ka elä­män tär­keim­mät asi­at ei­vät ole ta­va­roi­ta, niin tär­ke­än ta­va­ran ka­dot­ta­mi­nen voi tun­tua to­del­la pa­hal­ta. Kuin­ka pal­jon pa­hem­mal­ta tun­tuu nä­ky­mät­tö­mien aar­tei­den huk­kaa­mi­nen? Jee­sus ku­vaa ver­tauk­sis­saan, kuin­ka suu­ri ilo on, kun ka­don­nut aar­re löy­tyy.

Fa­ri­seuk­sil­le laki oli tär­kein

Jee­suk­sen luo tul­leet fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat oli­vat kuin haas­kal­le las­keu­tu­neet kor­pit. He ar­vos­te­li­vat Jee­sus­ta sii­tä, et­tä hän hy­väk­syy syn­ti­set seu­raan­sa ja syö hei­dän kans­saan. Jee­suk­sen esit­tä­mät ver­tauk­set ovat vas­taus­ta fa­ri­seuk­sil­le, jot­ka oli­vat pa­has­tu­nei­ta hä­nen toi­min­nas­taan. Mie­li­ku­vis­sa voi näh­dä fa­ri­seus­ten syn­kät il­meet, kun Jee­sus pu­huu ka­don­neis­ta ja jäl­leen löy­de­tyis­tä syn­ti­sis­tä.

Ver­taus ek­sy­nees­tä lam­paas­ta ja ka­don­nees­ta ho­pe­a­ra­has­ta päät­tyy Ju­ma­lan iloon. Fa­ri­seus­ten Ju­ma­la-kuva oli toi­sen­lai­nen. Hei­dän mie­les­tään Ju­ma­lan laki oli tär­kein. Tuo­mio piti lait­taa voi­maan jo ar­mo­nai­ka­na. Jee­suk­sen ja hä­nen seu­raa­jien­sa suh­de tai­vaal­li­seen Isään oli lä­hei­nen ja ar­mol­li­nen. Ju­ma­la osoit­ti kär­si­väl­li­syyt­tä ja lau­peut­ta syn­ti­siä koh­taan sa­noin ja te­oin.

Jee­sus et­sii ek­sy­nei­tä

Ek­sy­neen lam­paan ver­tauk­ses­sa ku­va­taan, kuin­ka yh­dek­sän­kym­men­täyh­dek­sän lam­mas­ta jää vail­le pai­me­nen läs­nä­o­loa, kun tämä käyt­tää ai­kan­sa yh­den lam­paan et­si­mi­seen. Oli­si­ko pa­rem­pi me­net­tää yk­si lam­mas kuin koko lau­ma? Ver­taus pal­jas­taa, et­tä yk­si­kin ek­sy­nyt on pai­me­nen sy­dä­mel­le tär­keä. Hän luot­taa lau­man py­sy­vän koos­sa sen ai­kaa, kun ek­sy­nyt­tä et­si­tään. Pai­men­ta tar­vi­taan nos­ta­maan ja kan­ta­maan ek­sy­nyt lam­mas ta­kai­sin lau­maan, sil­lä ek­sy­neel­lä ei ole sii­hen voi­mia. Sitä työ­tä te­kee Jee­sus vie­lä tä­nään­kin seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä.

Kun ek­sy­nyt pää­see ta­kai­sin lau­maan­sa, tai­vaas­sa iloi­taan. Tie­to evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man vas­taa­not­ta­mi­ses­ta kan­tau­tuu tai­vaa­seen as­ti. Myös maan pääl­lä ko­koon­nu­taan ys­tä­vien kes­ken rie­muit­se­maan. Täl­lai­nen ilo yh­dis­tää seu­ra­kun­taa. Tai­vaan iha­nat nä­ky­mät tu­le­vat vä­hän kirk­kaam­mik­si.

Evan­ke­liu­mia kan­nat­taa tar­jo­ta

Ka­don­neen ra­han ver­tauk­ses­sa on mon­ta yk­si­tyis­koh­taa. Pa­les­tii­nan alu­een asun­not oli­vat usein ik­ku­nat­to­mia, jo­ten ra­han ka­to­a­mi­sel­le oli luon­nol­li­nen syy. Et­si­mi­seen tar­vit­tiin va­loa. Lat­ti­an ra­ko­ja tut­kit­tiin nur­kas­ta nurk­kaan. Lo­pul­ta raha löy­tyi, mut­ta ka­don­neen ra­han ar­vo ei vas­tan­nut löy­ty­mi­sen juh­li­mi­ses­ta koi­tu­via kus­tan­nuk­sia. Oli­ko kym­me­nen ra­han ko­ko­el­ma sel­lai­nen, et­tä ko­ko­nai­suu­teen kuu­lui­vat kaik­ki ko­li­kot? Jos yk­si puut­tui, me­net­ti­vät ar­vo­aan myös toi­set ra­hat. Tuo ko­ko­el­ma oli­si voi­nut ol­la osa nai­sen mor­sius­lah­jaa tai pe­rin­töä.

Ny­ky­ai­ka­na voi us­kon kaut­ta näh­dä iloa esi­mer­kik­si sii­tä, kun su­vi­seu­ra­vie­raat ko­koon­tu­vat jäl­leen Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Su­vi­seu­rois­sa voi kii­riä myös vies­te­jä pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neis­ta kans­sa­ys­tä­vis­tä. Täl­lai­set vies­tit an­ta­vat ai­het­ta iloon. Ek­sy­neen lam­paan ver­tauk­ses­sa­kin isän­tä ke­hot­taa iloit­se­maan kans­saan löy­ty­nees­tä lam­paas­ta. Jee­sus opet­taa, et­tä Ju­ma­la iloit­see enem­män syn­ti­ses­tä, joka kään­tyy, kuin hurs­kaas­ta, joka ei tar­vit­se pa­ran­nus­ta.

Us­ko­mi­sen iloa kan­nat­taa ja­kaa ja tar­jo­ta ys­tä­vil­le roh­ke­as­ti. Pa­rem­paa sa­no­maa ei ole kuin Jee­suk­sen ni­mes­sä saar­nat­tu syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 15:1–10

Raa­mat­tu 1992: Pub­li­kaa­nit ja muut syn­ti­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo kuul­lak­seen hän­tä. Fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat sa­noi­vat pa­hek­su­en: ”Tuo mies hy­väk­syy syn­ti­set seu­raan­sa ja syö hei­dän kans­saan.” Sil­loin Jee­sus esit­ti heil­le ver­tauk­sen: ”Jos jol­la­kin teis­tä on sata lam­mas­ta ja yk­si niis­tä ka­to­aa au­ti­o­maa­han, niin tot­ta kai hän jät­tää ne yh­dek­sän­kym­men­täyh­dek­sän, läh­tee sen ka­don­neen pe­rään ja et­sii, kun­nes löy­tää sen. Kun hän löy­tää lam­paan­sa, hän nos­taa sen iloi­ten har­ti­oil­leen, ja ko­tiin tul­tu­aan hän kut­suu ys­tä­vän­sä ja naa­pu­rin­sa ja sa­noo heil­le: ’Iloit­kaa kans­sa­ni! Minä löy­sin lam­paa­ni, joka oli ka­dok­sis­sa.’ Minä sa­non teil­le: näin on tai­vaas­sa­kin. Yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka kään­tyy, iloi­taan siel­lä enem­män kuin yh­dek­säs­tä­kym­me­nes­täyh­dek­säs­tä hurs­kaas­ta, jot­ka ei­vät ole pa­ran­nuk­sen tar­pees­sa.

Tai jos nai­sel­la on kym­me­nen ho­pe­a­ra­haa ja hän ka­dot­taa niis­tä yh­den, niin tot­ta kai hän sy­tyt­tää lam­pun, la­kai­see huo­neen ja et­sii tar­koin, kun­nes löy­tää sen. Ja ra­han löy­det­ty­ään hän kut­suu ys­tä­vät­tä­ren­sä ja naa­pu­rin nai­set ja sa­noo: ’Iloit­kaa kans­sa­ni! Minä löy­sin ra­han, jon­ka olin ka­dot­ta­nut.’ Yh­tä lail­la, sen sa­non teil­le, iloit­se­vat Ju­ma­lan en­ke­lit yh­des­tä­kin syn­ti­ses­tä, joka te­kee pa­ran­nuk­sen.”

Bib­lia: Mut­ta hä­nen ty­kön­sä tu­li­vat kaik­ki Pub­li­ka­nit ja syn­ti­set, kuu­le­maan hän­tä. Ja Pha­ri­se­a­lai­set ja kir­ja­nop­pi­neet na­pi­si­vat ja sa­noi­vat: tämä syn­ti­siä vas­taan ot­taa ja syö hei­dän kans­san­sa. Niin hän sa­noi heil­le tä­män ver­tauk­sen, sa­no­en: Kuka on teis­tä se ih­mi­nen, jol­la on sata lam­mas­ta, ja jos hän yh­den niis­tä ka­dot­taa, ei­kö hän jätä yh­dek­sän­kym­men­tä ja yh­dek­sän kor­peen, ja mene sen jäl­keen, joka ka­don­nut on, sii­he­nas­ti et­tä hän sen löy­tää? Ja kuin hän sen löy­tää, niin hän pa­nee sen olal­len­sa, iloi­ten. Ja kuin hän tu­lee ko­ti­an­sa, niin hän kut­suu ko­koon ys­tä­vän­sä ja ky­län­sä mie­het, ja sa­noo heil­le: iloit­kaat mi­nun kans­sa­ni: sil­lä minä löy­sin lam­paa­ni, joka ka­don­nut oli. Minä sa­non teil­le: niin pi­tää ilo ole­man tai­vaas­sa yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka it­sen­sä pa­ran­taa, enem­min kuin yh­dek­säs­tä­kym­me­nes­tä ja yh­dek­säs­tä hurs­kaas­ta, jot­ka ei pa­ran­nus­ta tar­vit­se.

Taik­ka kuka vai­mo on, jol­la on kym­me­nen pen­nin­kiä, jos hän yh­den niis­tä ka­dot­taa, ei­kö hän sy­ty­tä kynt­ti­lää, ja la­kai­se huo­net­ta, ja et­si vi­sus­ti niin­kau­van kuin hän sen löy­tää? Ja kuin hän sen löy­tä­nyt on, kut­suu hän ko­koon ys­tä­vän­sä ja ky­län­sä vai­mot, ja sa­noo: iloit­kaat mi­nun kans­sa­ni; sil­lä minä löy­sin pen­nin­ki­ni, jon­ka minä ka­do­tin. Niin myös, sa­non minä teil­le, pi­tää ilo ole­man Ju­ma­lan en­ke­leil­lä yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka it­sen­sä pa­ran­taa.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys