JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ihana vapaus

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
22.1.2014 14.51

Juttua muokattu:

1.1. 23:44
2020010123444620140122145100

Fi­le­mo­nil­ta oli ka­ran­nut or­ja, One­si­mus. Pako ei kui­ten­kaan tuo­nut One­si­muk­sel­le täyt­tä va­paut­ta ja tur­vaa. Hä­nen elä­mäs­sään oli koko ajan läs­nä kiin­ni jää­mi­sen pel­ko. Va­paus oli otet­tu il­man lu­paa – eh­kä hän oli pa­en­nut isän­tän­sä vi­haa. Jot­ta One­si­mus voi­si pa­la­ta isän­tän­sä luok­se ja vält­täi­si pa­ke­ne­mi­ses­ta ai­heu­tu­van ran­gais­tuk­sen – pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa kuo­le­man – hä­nen pi­täi­si saa­da suo­si­tus­kir­je, joka le­pyt­täi­si isän­nän vi­han.

One­si­mus kai tie­si, et­tä Paa­va­li oli isän­nän ys­tä­vä, ja niin­pä hän ha­keu­tui Paa­va­lin pu­heil­le. Paa­va­li, joka puo­les­taan oli va­paa mies, oli yl­lät­tä­en van­git­tu, kos­ka oli ju­lis­ta­nut evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta. Osat oli­vat vaih­tu­neet. Lu­vat­to­mal­la va­paal­la ol­lut or­ja tu­li­kin van­gi­tun saar­na­mie­hen pu­heil­le.

Kään­ne One­si­muk­sen elä­mäs­sä

Kes­kus­te­lun ai­ka­na One­si­muk­sen elä­mäs­sä ta­pah­tui kään­ne. One­si­mus sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. Syn­nin or­jas­ta tuli Ju­ma­lan edes­sä va­paa. Ajal­li­nen or­jan ase­ma ei kui­ten­kaan muut­tu­nut. Vä­lit Fi­le­mo­nin kans­sa piti sel­vit­tää. Sii­nä­kin asi­as­sa Paa­va­li tuli One­si­muk­sen avuk­si. Hän laa­ti suo­si­tus­kir­jeen, et­tä Fi­le­mon ot­tai­si One­si­muk­sen vas­taan us­kon­vel­je­nä, oli­han Fi­le­mon us­ko­vai­nen mies. Paa­va­li ve­to­si Fi­le­mo­nin kris­til­li­seen mie­leen ja rak­kau­teen. Hän lu­pa­si jopa mak­saa One­si­muk­sen mah­dol­li­ses­ti ai­heut­ta­mat va­hin­got tai ve­lat.

Ker­to­muk­ses­ta, Paa­va­lin kir­jees­tä Fi­le­mo­nil­le, ei sel­viä se, jäi­kö One­si­mus or­jan ase­maan edel­leen. Se ei oi­ke­as­taan ole edes tär­kein­tä. Kes­keis­tä on se, et­tä syn­tien an­teek­si­an­ta­mus syn­nyt­ti va­pau­den Ju­ma­lan edes­sä, us­kon he­del­mä­nä ajal­li­set rik­ko­muk­set so­vit­tiin ja Fi­le­mo­nin ja One­si­muk­sen vä­lit kor­jau­tui­vat.

Or­juu­den tra­ge­dia

Or­juus oli ta­val­lis­ta Raa­ma­tun ai­kaan. Se oli tra­ge­dia niil­le ih­mi­sil­le, jot­ka sen jou­tui­vat ko­ke­maan. Or­juus on ny­kyi­sin kan­sain­vä­li­sil­lä so­pi­muk­sil­la kiel­let­ty, mut­ta sil­ti sitä edel­leen esiin­tyy. On ar­vi­oi­tu et­tä maa­il­mas­sa oli­si vie­lä­kin 27 mil­joo­naa or­jaa. Or­juus il­me­nee ny­kyi­sin ih­mis­kau­pan eri muo­dois­sa. Or­juu­des­sa ih­mi­nen on alis­tet­tu toi­sen ih­mi­sen val­lan al­le. Or­juus pol­kee ih­mi­soi­keuk­sia ja on kai­kin ta­voin vää­rin. Jos sel­lais­ta tu­lee tie­toom­me, vel­vol­li­suu­tem­me on il­moit­taa asi­as­ta vi­ra­no­mai­sil­le.

Or­juu­den kä­si­tet­tä käy­te­tään myös ver­taus­ku­val­li­ses­ti: voi­daan pu­hua, et­tä ih­mi­nen on vaik­ka­pa päih­tei­den or­ja, jos hän on niis­tä riip­pu­vai­nen. Pu­hu­taan tu­pa­kan ja vii­nan or­jis­ta. Kil­pai­lu­yh­teis­kun­nas­sa mei­tä vaa­nii me­nes­ty­mi­sen or­juus, jos­ta voi ol­la yl­lät­tä­vän vai­kea pääs­tä va­paak­si.

Syn­nin or­juu­des­ta

Roo­ma­lais­kir­jeen teks­tim­me pu­huu syn­nin or­juut­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta, mikä es­tää ih­mis­tä pal­ve­le­mas­ta Ju­ma­laa (Room. 6:20–21). Ih­mi­nen voi mo­nin eri ta­voin an­tau­tua tai jou­tua syn­nin or­jak­si. Jos an­nam­me ruu­miim­me hi­mo­jen ja ha­lu­jen val­taan, syn­tim­me on ais­til­li­suut­ta. Jos ra­kas­tam­me maa­il­maa ja sen aar­tei­ta enem­män kuin Ju­ma­laa, on syn­tim­me maa­il­mal­li­suut­ta. Jos koh­te­lem­me lä­him­mäi­si­äm­me huo­nos­ti ja ajam­me vain omaa etu­am­me, on syn­tim­me it­sek­kyyt­tä. Jos ko­ro­tam­me it­sem­me tois­ten ylä­puo­lel­le ja ha­lu­am­me tul­la toi­meen vain oman it­sem­me va­ras­sa – tai jos ko­ro­tam­me it­sem­me pe­rä­ti Ju­ma­lan ylä­puo­lel­le – on syn­tim­me yl­peyt­tä. Meis­sä jo­kai­ses­sa on täl­lai­sia tai­pu­muk­sia. Jou­dum­me sik­si tais­te­le­maan syn­tiä vas­taan.

On poh­dit­tu, voi­daan­ko myös us­kon­non ni­mis­sä or­juut­taa ih­mis­tä. Kyl­lä se­kin on mah­dol­lis­ta. On yk­si taho, jon­ka tah­don al­le kaik­kien tu­lee nöyr­tyä. Pie­ta­ri il­mai­see sen näin: ”Nöyr­ty­kää siis Ju­ma­lan vä­ke­vän kä­den al­le, niin hän ajan tul­len ko­rot­taa tei­dät” (1. Piet. 5:6). Ju­ma­la ei pidä mei­tä kä­ten­sä al­la nöy­ryyt­tääk­seen mei­tä vaan va­paut­taak­seen mei­dät sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan al­ta ja an­taak­seen meil­le ian­kaik­ki­sen elä­män.

Mi­ten va­pau­tua or­juu­des­ta?

One­si­mus-or­ja yrit­ti rat­kais­ta on­gel­man­sa kar­kaa­mal­la. Se ei tuot­ta­nut tu­los­ta. Hän ajau­tui vain mo­ni­mut­kai­sem­piin on­gel­miin. Or­jan elä­mä hel­pot­ti vain het­kek­si, mut­ta koko ajan mu­ka­na oli pel­ko, et­tä joku il­mi­an­taa ja hän jou­tuu en­tis­tä tu­ka­lam­paan ti­lan­tee­seen. Päih­tei­den ja tu­pa­kan or­jil­le tar­jo­taan hoi­to­ja ja te­ra­pi­oi­ta, joil­la riip­pu­vuu­des­ta va­pau­tu­mis­ta tu­e­taan. Jos­kus hoi­dot on­nis­tu­vat, toi­si­naan ei­vät.

Syn­nin or­juu­des­ta va­pau­tu­mi­nen tar­koit­taa to­del­lis­ta suun­nan­vaih­toa, mie­len­muu­tos­ta. Tämä mie­len­muu­tos syn­tyy pa­ran­nuk­sen kaut­ta. Pa­ran­nuk­ses­sa syn­te­jään ja epä­us­ko­aan ka­tu­va ih­mi­nen ha­lu­aa ot­taa vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min ja hä­nel­le ju­lis­te­taan an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen täh­den. Ju­ma­lan ar­mon voi­ma syn­nyt­tää ih­mi­sen sy­dä­meen us­kon Jee­suk­seen ja ha­lun teh­dä mat­kaa hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la.

Pa­ran­nuk­sen kaut­ta sy­dän puh­dis­tuu ja sin­ne as­tuu uu­si isän­tä, Her­ra Jee­sus Kris­tus ja hä­nen Pyhä Hen­ken­sä. Täl­lai­sen mie­len­muu­tok­sen saa ai­kaan Ju­ma­la voi­mal­laan. ”Kun nyt olet­te pääs­seet va­paik­si syn­nis­tä ja tul­leet Ju­ma­lan pal­ve­li­joik­si, te kor­jaat­te sa­to­na py­hi­tyk­sen ja saat­te lo­puk­si ikui­sen elä­män” (Room. 6:22). Py­hi­tys ei tar­koi­ta sitä, et­tä ih­mi­ses­tä ka­to­ai­si­vat syn­nil­li­set tai­pu­muk­set, mut­ta fi­lip­pi­läis­kir­jeen mu­kaan ”Ju­ma­la saa teis­sä ai­kaan sen, et­tä tah­dot­te teh­dä ja myös teet­te niin kuin on hä­nen hyvä tar­koi­tuk­sen­sa” (Fil. 2:13).

Us­ko­vai­ses­sa­kin asuu kyl­lä syn­ti, mut­ta us­kon täh­den se ei enää val­lit­se sy­dän­tä. Paa­va­li tun­si syn­nin pis­ti­men li­has­saan ja ru­koi­li, et­tä Ju­ma­la ot­tai­si sen pois. Hä­nel­le sa­not­tiin: ”Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni, sil­lä mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä” (2. Kor. 12:9). Ar­mon kaut­ta saam­me iloi­ta Ju­ma­lan lap­sen va­pau­des­ta.

Mik­ko Ul­jas

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Room. 6:22–23

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1/2014

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys