JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ikuisen elämän salaisuus

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
27.11.2017 6.48

Juttua muokattu:

1.1. 12:22
2020010112223120171127064800

Mie­lee­ni ovat jää­neet läh­te­mät­tö­mäs­ti sa­nat, jot­ka isä­ni lau­sui kuo­lin­vuo­teel­laan mi­nul­le, 12-vuo­ti­aal­le po­jal­le.

– Mark­ku, pysy us­ko­mas­sa, niin tai­vaas­sa me nä­em­me.

Nämä muu­ta­mat sa­nat ovat roh­kais­seet mi­nua elä­män eri vai­heis­sa pi­tä­mään kiin­ni us­kon lah­jas­ta.

Ei isä­ni sitä tar­koit­ta­nut, et­tä minä omil­la voi­mil­la­ni voi­sin py­syä us­ko­mas­sa. Hän hy­vin tie­si, et­tä us­kon lah­jan säi­lyt­tä­mi­sek­si tar­vi­taan pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta, Ju­ma­lan siu­naus­ta ja var­je­lus­ta.

Isä opet­ti kuin Paa­va­li Ti­mo­teus­ta

Isä­ni tar­koit­ti sa­maa kuin apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ta­es­saan elä­män­sä lo­pul­la läm­pi­mäs­ti nuo­rel­le Ti­mo­teuk­sel­le. Paa­va­li ke­hot­ti Ti­mo­teus­ta pi­tä­mään kiin­ni py­his­tä kir­joi­tuk­sis­ta, jot­ka hän oli op­pi­nut jo lap­se­na.

Hän myös roh­kai­si Ti­mo­teus­ta kär­si­mään vai­vaa, kil­voit­te­le­maan us­kos­sa ja voit­ta­maan omak­seen ikui­sen elä­män. Paa­va­li iloit­si Ti­mo­teuk­sen vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta, jol­lai­nen oli ol­lut myös hä­nen äi­dil­lään ja iso­äi­dil­lään.

Vas­tas­sa vii­si en­ke­liä

En­nen elä­män päät­ty­mis­tä isä­ni näki jo tai­vaan avoi­me­na. Se ei ole ou­toa elä­vän us­kon kä­sit­tä­neen elä­mäs­sä, ker­too­han Raa­mat­tu­kin täl­lai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta.

Isä­ni sa­noi läh­te­vän­sä tai­vaan ko­tiin, ko­hot­ti kä­si­var­ten­sa ja sa­noi, et­tä vii­si en­ke­liä on hän­tä vas­tas­sa. Sit­ten hän het­ken tais­tel­tu­aan nuk­kui van­hurs­kas­ten le­poon.

Hän siir­tyi niin kuin Jee­suk­sen ker­to­muk­ses­sa köy­hä La­sa­rus Aab­ra­ha­min hel­maan odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen aa­mua.

En voi­nut pit­kään ai­kaan ker­toa täs­tä miel­tä lii­kut­ta­vas­ta ko­ke­muk­ses­ta ke­nel­le­kään. Myö­hem­min, kun ajat­te­lin isä­ni kuo­le­maa, hok­sa­sin, et­tä mei­dän ko­dis­ta­han oli vii­si si­sa­rus­ta­ni, kol­me sis­koa ja kak­si vel­jeä, kut­sut­tu jo en­nen isää tai­vaan ko­tiin. Vii­si en­ke­liä.

Us­ko ylös­nou­se­muk­seen

Jee­sus on en­sim­mäi­se­nä nous­sut kuol­leis­ta. Ylös­nou­se­mi­sen jäl­keen hän il­mes­tyi seu­raa­jil­leen. Niin teh­des­sään Jee­sus il­mai­si it­sen­sä kai­kil­la ais­teil­la to­det­ta­vak­si: Hän pu­hui ope­tus­las­ten kuul­len, näyt­ti haa­van­sa ja pyy­si hei­tä tun­nus­te­le­maan nii­tä. Hän myös ate­ri­oi hei­dän kans­saan.

Kun Jee­sus muis­tut­ti heil­le ai­kai­sem­mis­ta pu­heis­taan, avau­tui ope­tus­las­ten us­ko­nym­mär­rys. Hei­dän mie­liin­sä pa­lau­tui­vat var­mas­ti La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta he­rät­tä­mi­nen ja sitä edel­tä­vät Jee­suk­sen sa­nat Mar­tal­le: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin. Ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le. Us­kot­ko tä­män?” (Joh. 11:25–26). Us­kon­tun­nus­tuk­sen kol­man­nes­sa pää­kap­pa­lees­sa lu­em­me: Minä us­kon Py­hään Hen­keen, py­hän yh­tei­sen seu­ra­kun­nan, py- häin yh­tey­den, syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sen, ruu­miin ylös nou­se­mi­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män.

Vii­mei­nen tuo­mio

Us­kon sa­lai­suu­teen kuu­luu jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön us­ko ruu­miin ylös­nou­se­mi­seen ja kuo­le­man jäl­kei­seen elä­mään.

Elä­vä us­ko on ko­ko­naan Py­hän Hen­gen työ­tä, niin kuin Mart­ti Lut­her osoit­taa Vähä ka­te­kis­muk­ses­saan kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä. Tä­män ko­ki­vat oma­koh­tai­ses­ti myös kor­ke­as­ti op­pi­neet uu­den lii­ton Ju­ma­lan työ­a­seet, apos­to­li Paa­va­li, Mart­ti Lut­her ja Lars Levi La­es­ta­dius.

En­nen tai­vaa­see­nas­tu­mis­taan Jee­sus öl­jy­mä­en seu­rois­sa lä­het­ti seu­raa­jan­sa saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­san­ta­mus­ta. Hän lu­pa­si ope­tus­lap­sil­le avuk­si py­hän Hen­gen lah­jan ja siu­na­si hei­tä.

Us­ko­vai­set elä­vät Kris­tuk­sen so­vin­to­ve­ren siu­nauk­sen kan­ta­ma­na. Vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la Kris­tuk­sen an­si­os­ta us­ko­vai­set kut­su­taan ikui­seen elä­mään: ”Tul­kaa, mi­nun Isä­ni siu­na­tut, ja omis­ta­kaa se val­ta­kun­ta, joka on ol­lut val­mis­tet­tu­na tei­tä var­ten maa­il­man pe­rus­ta­mi­ses­ta as­ti” (Matt. 25:34).

Teks­ti: Mark­ku Sep­pä­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys