JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jumala – Luoja

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
16.9.2016 6.25

Juttua muokattu:

1.1. 23:38
2020010123383620160916062500

Apos­to­li­ses­sa us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sa­no­taan: ”Minä us­kon Ju­ma­laan, Kaik­ki­val­ti­aa­seen, tai­vaan ja maan Luo­jaan.” Kuka tämä Ju­ma­la on? Eräs ys­tä­vä­ni toi Ira­kis­ta van­han ko­ti­ju­ma­lan, joka on ol­lut sen alu­een kan­so­jen käy­tös­sä. Se on kän­ny­kän ko­koi­nen, kä­teen so­pi­va ja so­pi­vas­ti mu­ka­na kul­ke­va ju­ma­lan kuva.

Ih­mi­sil­lä on ol­lut ja on edel­leen mo­nia ju­ma­lia. Ne ovat eri­lai­sia, kos­ka kä­si­tyk­set syn­ty­vät ih­mi­sen omil­la kei­noil­la. Je­re­mia ku­vai­lee ai­kan­sa us­kon­nol­li­suut­ta: Niin mon­ta kuin on kau­pun­kia, niin mon­ta on ju­ma­lia (Jer. 2:28).

Käs­kyis­sä ja kaik­ki­al­la Raa­ma­tus­sa mei­tä ope­te­taan, et­tei meil­lä saa ol­la kuin yk­si Ju­ma­la. Voim­me ky­syä, ku­ten Lut­her se­lit­tää Isos­sa ka­te­kis­muk­ses­sa: Mitä Ju­ma­la sit­ten on? Mitä hän te­kee? Mi­ten hän­tä voi­daan ylis­tää? Mi­ten hä­net voi­daan esit­tää ja ku­va­ta, jot­ta hä­net tun­net­tai­siin?

Us­kon­tun­nus­tus on kris­ti­tyn vas­taus ky­sy­myk­siin. Lut­her se­lit­tää, et­tä jos pie­nel­tä lap­sel­ta ky­syt­täi­siin: ra­kas lap­si, ker­ro, mil­lai­nen Ju­ma­la on ja mitä hä­nes­tä tie­dät, lap­si vas­tai­si: ”Mi­nun Ju­ma­la­ni on en­sin­nä­kin Isä, joka on luo­nut tai­vaan ja maan. Vain tätä yh­tä minä pi­dän Ju­ma­la­na, sil­lä ei ole ke­tään muu­ta, joka ky­ke­ni­si luo­maan tai­vaan ja maan.”

Il­man ih­mi­sen omaa an­si­o­ta

Ka­te­kis­muk­ses­sa on pit­kä lu­et­te­lo sii­tä, mitä kaik­kea Ju­ma­lan luo­mi­nen tar­koit­taa. Me olem­me ope­tel­leet sitä rip­pi­kou­lus­sa ja se on hyvä muis­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti: Minä us­kon, et­tä Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut, an­ta­nut mi­nul­le ruu­miin ja sie­lun, sil­mät, kor­vat ja kaik­ki jä­se­net, jär­jen ja kaik­ki ais­tit, ja et­tä hän vie­lä nämä pi­tää voi­mas­sa, an­taa myös vaat­teet ja ken­gät, ruo­an ja juo­man, ko­din ja kon­nun, puo­li­son ja lap­set, pe­lot ja kar­jan ja kai­ken omai­suu­den, lah­joit­taa run­saas­ti ja joka päi­vä ra­vin­non ja kaik­ki tä­män elä­män tar­peet, suo­je­lee kai­kis­sa vaa­rois­sa, var­je­lee ja pe­las­taa kai­kes­ta pa­has­ta, ja et­tä hän te­kee tä­män kai­ken su­las­ta isäl­li­ses­tä, ju­ma­lal­li­ses­ta hy­vyy­des­tän­sä ja lau­peu­des­tan­sa, il­man mi­tään mi­nun an­si­o­ta­ni ja mah­dol­li­suut­ta­ni; mis­tä kai­kes­ta mi­nun tu­lee hän­tä kiit­tää ja ylis­tää, pal­vel­la hän­tä ja ol­la hä­nel­le kuu­li­ai­nen.

Paa­va­li ki­teyt­tää sa­man asi­an näin: ”Hä­nen nä­ky­mät­tö­mät omi­nai­suu­ten­sa, hä­nen ikui­nen voi­man­sa ja ju­ma­luu­ten­sa, ovat maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti ol­leet näh­tä­vis­sä ja ha­vait­ta­vis­sa hä­nen te­ois­saan. Sen vuok­si he ei­vät voi puo­lus­tau­tua. Vaik­ka he ovat tun­te­neet Ju­ma­lan, he ei­vät ole kun­ni­oit­ta­neet ja kiit­tä­neet hän­tä Ju­ma­la­na, vaan hei­dän aja­tuk­sen­sa ovat käy­neet tur­han­päi­väi­sik­si ja hei­dän ym­mär­tä­mä­tön sy­dä­men­sä on pi­men­ty­nyt.” (Room. 1:20–21.)

Kris­tuk­ses­sa on kaik­ki luo­tu

Toi­set nä­ke­vät Luo­jan työt, toi­set ei­vät. Nä­ke­vil­lä­kin se on ra­jal­lis­ta. Luo­mi­seen liit­tyy pal­jon meil­le kä­sit­tä­mät­tö­miä asi­oi­ta. Ju­ma­lan sa­lai­suuk­sien ta­voit­te­lu on vie­nyt kä­si­tyk­siin, jot­ka ei­vät pe­rus­tu Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen.

Kris­tit­ty liik­kuu sen pii­ris­sä, mitä Ju­ma­la on meil­le us­ko­nut. Ju­ma­la on myös lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa, joka on hä­nen kirk­kau­ten­sa sä­tei­ly ja hä­nen ole­muk­sen­sa kuva, ku­ten hep­re­a­lais­kir­je sa­noo. Kris­tuk­ses­ta sa­no­taan luo­mi­seen liit­ty­en: ”Hän on nä­ky­mät­tö­män Ju­ma­lan kuva, esi­koi­nen, en­nen koko luo­ma­kun­taa syn­ty­nyt. Hä­nen vä­li­tyk­sel­lään luo­tiin kaik­ki, kaik­ki mitä on tai­vais­sa ja maan pääl­lä, nä­ky­vä ja nä­ky­mä­tön, val­tais­tui­met, her­ruu­det, kaik­ki val­lat ja voi­mat. Kaik­ki on luo­tu hä­nen kaut­taan ja hän­tä var­ten. Hän on ol­lut ole­mas­sa en­nen kaik­kea muu­ta, ja hän pi­tää kai­ken koos­sa. Hän on myös ruu­miin pää, ja ruu­mis on seu­ra­kun­ta. Hän on al­ku. Hän nou­si esi­koi­se­na kuol­leis­ta, jot­ta hän oli­si kai­kes­sa en­sim­mäi­nen.” (Kol. 1:15–18.)

Us­ko avaa Ju­ma­lan tun­te­mi­sen

Us­ko Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen avaa meil­le ym­mär­ryk­sen luo­mi­seen, lu­nas­tuk­seen ja py­hi­tyk­seen, kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan työ­hön. Täs­tä Paa­va­li pu­hui lä­he­tys­mat­kal­la Atee­nan Are­o­pa­gil­la: Atee­na­lai­set! Kai­kes­ta nä­kee, et­tä te tar­koin pi­dät­te huol­ta ju­ma­lien pal­von­nas­ta. Kun kier­te­lin kau­pun­gil­la ja kat­se­lin tei­dän py­hiä paik­ko­jan­ne, löy­sin sel­lai­sen­kin alt­ta­rin, jos­sa oli kir­joi­tus: Tun­te­mat­to­mal­le ju­ma­lal­le. Juu­ri sitä, mitä te tun­te­mat­tan­ne pal­vot­te, minä teil­le ju­lis­tan. (Ap. t. 17:22–23.)

Vie­lä tä­nään­kin hen­ki­lö­koh­tai­nen pa­ran­nus ja us­ko avaa­vat ym­mär­tä­mään Ju­ma­lan te­ko­ja ja huo­len­pi­toa, ajal­lis­ta ja ian­kaik­kis­ta. Ju­ma­lan rak­kau­den te­ko­jen sy­vin mer­ki­tys on edel­leen­kin se, et­tä me hän­tä pal­ve­lem­me us­kos­sa, olem­me hä­nen kuu­li­ai­set ja kii­täm­me sekä saa­vu­tam­me ian­kaik­ki­sen elä­män. Olen kuul­lut mo­nen syn­tin­sä Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä an­teek­si saa­neen ih­mi­sen sa­no­van: ”Ju­ma­la on hyvä ja lau­pi­as.”

Pek­ka Kin­nu­nen

Ku­vi­tus­ku­va: Han­na Ju­ti­la

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys