JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Ju­ma­lan äi­ti

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
7.5.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:32
2020010123321620140507000000

Raa­ma­tun nais­ten jou­kos­ta tun­ne­tuim­pia ovat neit­syt Ma­ria ja hä­nen su­ku­lai­sen­sa Eli­sa­bet. Tun­ne­tuik­si nämä nai­set ovat tul­leet äi­din roo­leis­saan. äi­dik­si tu­le­mi­nen, uu­den elä­män al­ku, on ai­na ih­me. Eri­tyi­sen ih­meel­lis­tä äi­dik­si tu­le­mi­nen oli näi­den kah­den nai­sen koh­dal­la.

Luuk­kaan evan­ke­liu­min al­kuun on kir­joi­tet­tu, kuin­ka ras­kaa­na ol­leet Ma­ria ja Eli­sa­bet koh­ta­si­vat. Mi­ten he suh­tau­tui­vat omaan ih­meel­li­seen ti­lan­tee­seen­sa? Mi­ten kans­saih­mi­set suh­tau­tui­vat hei­hin? Mikä mer­ki­tys oli hei­dän koh­taa­mi­sel­laan ras­kai­na ol­les­saan? Mi­ten he saat­toi­vat aut­taa toi­si­aan?

”Tä­män on Her­ra mi­nul­le teh­nyt”

Luu­kas ker­too pap­pi Sa­ka­ri­aan ja vai­mon­sa Eli­sa­be­tin ol­leen iä­käs, lap­se­ton pa­ris­kun­ta. He kum­pi­kin oli­vat Ju­ma­lan sil­mis­sä hurs­kai­ta ja eli­vät nuh­teet­to­mas­ti Her­ran käs­ky­jen mu­kaan. Toi­mit­ta­es­saan pal­ve­lus­teh­tä­vään­sä temp­pe­lis­sä Sa­ka­ri­as sai näyn. En­ke­li Gab­riel il­moit­ti Sa­ka­ri­aan ru­kous­ten tul­leen kuul­luik­si. Eli­sa­bet syn­nyt­täi­si po­jan, jos­ta tu­li­si ”Her­ran edel­lä­kä­vi­jä” (Luuk. 1:17). Po­jan ni­mek­si tu­li­si an­taa Jo­han­nes.

Sa­ka­ri­as epäi­li Gab­rie­lin tuo­maa sa­no­maa: ”Mis­tä voin tie­tää, et­tä niin käy?” (Luuk. 1:18). Ky­sy­mys on ym­mär­ret­tä­vä, oli­vat­han Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet jo van­ho­ja. Vas­tauk­sek­si tai mer­kik­si epäi­lys­tään Sa­ka­ri­as me­net­ti pu­he­ky­kyn­sä ai­na sii­hen saak­ka kun­nes Gab­rie­lin tuo­ma il­moi­tus kävi to­teen.

Sa­ka­ri­as jou­tui epäi­le­mään Gab­rie­lin il­moi­tus­ta. Myös Eli­sa­be­til­la oli ti­lan­tees­sa su­lat­te­lua. Kun hän tuli ras­kaak­si, hän py­syt­te­li­kin vii­si kuu­kaut­ta pois ih­mis­ten nä­ky­vis­tä my­kän mie­hen­sä vie­rel­lä. Kii­tol­li­suus uu­den elä­män lah­jas­ta ja suos­tu­mi­nen Her­raan tah­toon nä­kyi kui­ten­kin jo Eli­sa­be­tin sa­nois­sa: ”Tä­män on Her­ra mi­nul­le teh­nyt” (Luuk. 1:25).

”Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit”

Kun Eli­sa­bet oli kuu­den­nel­la kuu­kau­del­la ras­kaa­na, il­mes­tyi en­ke­li Gab­riel neit­syt Ma­ri­al­le. Ma­ria oli kih­lois­sa Daa­vi­din su­kuun kuu­lu­van Joo­se­fin kans­sa. Luu­kas ker­too, kuin­ka myös Ma­ria jou­tui ”häm­men­nyk­siin” Gab­rie­lin koh­da­tes­saan. Gab­rie­lin tuo­ma vies­ti oli vie­lä häm­men­tä­väm­pi: ”Sinä tu­let ras­kaak­si ja syn­ny­tät po­jan, ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jee­sus. Hän on ole­va suu­ri, hän­tä kut­su­taan Kor­keim­man Po­jak­si.” (Luuk. 1:31–32.)

Häm­men­nyk­ses­tä he­rä­si ky­sy­mys: ”Mi­ten se on mah­dol­lis­ta? Mi­nä­hän olen kos­ke­ma­ton.” (Luuk. 1:34.) Gab­riel ker­toi: "Pyhä Hen­ki tu­lee si­nun yl­le­si, Kor­keim­man voi­ma peit­tää si­nut var­jol­laan. Sik­si myös lap­si, joka syn­tyy, on pyhä, ja hän­tä kut­su­taan Ju­ma­lan Po­jak­si. Ja tie­dä tämä: Myös su­ku­lai­se­si Eli­sa­bet kan­taa poi­ka­las­ta, vaik­ka on jo van­ha. – – Ju­ma­lal­le ei mi­kään ole mah­do­ton­ta.” (Luuk. 1:35–37.)

Nuo­ren elä­män­sä ih­meel­li­sim­mäs­sä ti­lan­tees­sa, ih­mis­jär­jel­le kä­sit­tä­mät­tö­män asi­an edes­sä Ma­ria osoit­ti nöy­ryy­ten­sä: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.” (Luuk. 1:38.)

”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin”

Su­ku­lais­nai­set oli­vat jou­tu­neet osak­si Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maa. Suun­ni­tel­maa, joka on ih­meel­li­nen ja häm­men­tä­vä. Tuos­sa ti­lan­tees­sa tuli tar­ve ja­kaa ko­et­tua, viet­tää yh­teis­tä ai­kaa. Gab­rie­lin läh­det­tyä Ma­ria kii­ruh­ti Eli­sa­be­tin luo. Mat­ka Na­sa­re­tis­ta Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­le saat­toi kes­tää nel­jä­kin päi­vää. Eh­kä van­ha Eli­sa­bet osai­si aut­taa, oli­han hä­nen­kin ras­kau­ten­sa ai­van poik­keuk­sel­li­nen.

Kun Ma­ria saa­pui Sa­ka­ri­aan ta­loon, hän ter­veh­ti ta­lon emän­tää, Eli­sa­be­tia. Sil­loin lap­si hy­päh­ti Eli­sa­be­tin koh­dus­sa ja hän täyt­tyi Py­häl­lä Hen­gel­lä ja sa­noi: ”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin, ja siu­nat­tu si­nun koh­tu­si he­del­mä!” (Luuk. 1:42).

Py­hän Hen­gen sa­nat Eli­sa­be­tin suus­ta roh­kai­si­vat Ma­ri­aa. Ma­ria puh­ke­si ylis­tyk­seen, joka tun­ne­taan hä­nen ni­me­ään kan­ta­va­na kii­tos­vir­te­nä. Ma­ria vii­pyi Eli­sa­be­tin luo­na noin kol­me kuu­kaut­ta. Esi­koi­si­aan odot­ta­vat sai­vat tu­kea toi­si­aan.

”Au­tu­as sinä, joka us­koit”

Luu­kas ker­too vie­lä tu­tus­sa toi­ses­sa lu­vus­saan Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ajas­ta. Ta­ka­na oli pit­kä mat­ka Na­sa­re­tis­ta Bet­le­he­miin. Kel­vol­lis­ta syn­ny­tys­paik­kaa ei löy­ty­nyt ma­ja­ta­lois­ta ei­kä su­ku­lais­ten luo­ta, vaik­ka nuo­ri­pa­ri kuu­lui­kin Daa­vi­din su­kuun ja he oli­vat Daa­vi­din kau­pun­gis­sa. Kor­keim­man Poi­ka syn­tyi sei­meen.

Jos Jo­han­nek­sen syn­ty­es­sä naa­pu­rit ja su­ku­lai­set iloit­si­vat yh­des­sä Sa­ka­ri­aan kans­sa, sa­maa ei ko­et­tu Jee­suk­sen su­ku­lais­ten kes­kuu­des­sa hä­nen syn­nyt­ty­ään. Iloa ja voi­maa tuo­hon het­keen toi kui­ten­kin ke­don pai­men­ten vä­lit­tä­mä tai­vaan en­ke­lin ter­veh­dys: tä­nään on teil­le syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.

Eh­kä Ma­ri­an mie­les­sä oli vie­lä myös koh­taa­mi­nen Eli­sa­be­tin kans­sa al­ku­ras­kau­ten­sa ai­ka­na ja ne siu­nauk­sen sa­nat, jot­ka Eli­sa­bet sai sil­loin sa­noa: ”Au­tu­as sinä, joka us­koit! Her­ran si­nul­le an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä!” (Luuk. 1:45.)

Ju­ma­lan lu­pauk­set ovat lu­jat. Ne kan­ta­vat tä­nään­kin.

Tuo­mas Töl­li

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Luuk.1:39–45, 2:1–7

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 5/2014.

Kuva: Jar­mo Määt­tä

30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys