JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Kestävälle perustukselle

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
12.11.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:47
2020010123475520141112000000

Ke­vääl­lä 2013 oli Py­hä­jo­el­la poik­keuk­sel­li­set tul­vat. Va­hin­ko­jen suu­ruu­dek­si ar­vi­oi­tiin yli mil­joo­na eu­roa, tois­ta­kym­men­tä ta­loa vau­ri­oi­tui ja vii­si ta­loa piti pur­kaa. Rei­lua vuot­ta myö­hem­min Py­hä­jo­en Yp­pä­ris­sä vie­tet­tiin su­vi­seu­ro­ja. En muis­ta, saar­nat­tiin­ko siel­lä kah­den ra­ken­ta­jan ver­tauk­ses­ta, jos­sa va­roi­te­taan huo­nos­ti va­li­tus­ta ra­ken­nus­pai­kas­ta ja hu­te­ras­ta pe­rus­tuk­ses­ta.

Ha­vain­nol­lis­ta ope­tus­ta

Jee­suk­sen jul­ki­nen toi­min­ta al­koi, kun Jo­han­nes Kas­ta­ja kas­toi hä­net Jor­dan­vir­ral­la. Ju­ma­la tai­vaas­ta to­dis­ti tätä ta­pah­tu­maa: ”Tämä on mi­nun ra­kas poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä" (Mark. 9:7). Sii­tä Jee­sus siir­tyi kor­peen val­mis­tau­tu­maan teh­tä­vään­sä. Hän paas­to­si 40 päi­vää, ja päät­teek­si kiu­saa­ja ko­et­te­li näl­käis­tä Jee­sus­ta mo­nin ta­voin. Jee­sus tor­jui kiu­sauk­set vii­ta­ten kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan Sa­naan. Lo­puk­si hän ajoi Pa­ho­lai­sen pois ja en­ke­lit tu­li­vat pal­ve­le­maan hän­tä.

Pian Jee­sus sai kuul­la, et­tä hä­nen edel­lä­kä­vi­jän­sä Jo­han­nes oli ta­pet­tu. Hän kut­sui ym­pä­ril­leen ope­tus­lap­sia ja aloit­ti ju­lis­tus­toi­min­tan­sa. Hä­nen ope­tuk­sen­sa ja toi­min­tan­sa he­rät­ti­vät pal­jon huo­mi­o­ta, ja kuu­li­joi­ta vir­ta­si hä­nen ym­pä­ril­leen. Vuo­ri­saar­na on hä­nen en­sim­mäi­nen ja sa­mal­la hä­nen tun­ne­tuin jul­ki­nen pu­heen­sa.

Jee­suk­sen ope­tus­tyy­li pe­rus­tui alus­ta al­ka­en ver­taus­ten ja kie­li­ku­vien käyt­töön. Ver­taus­ten ku­vat hän va­lit­si jo­ka­päi­väi­sis­tä asi­ois­ta, jo­ten ne oli­vat har­vi­nai­sen ha­vain­nol­li­sia. Toi­nen oleel­li­nen te­ki­jä Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa oli se, et­tä hän tun­si py­hät kir­joi­tuk­set ja se­lit­ti ja tul­kit­si nii­tä "niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta " (Matt. 7:29).

Talo teh­dään tur­van vuok­si

Vuo­ri­saar­na hui­pen­tuu ver­tauk­seen kah­den­lai­ses­ta ra­ken­ta­jas­ta. Se ko­ko­aa koko ope­tus­pu­heen ja koh­dis­taa sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kuu­li­jaan. "Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le."

Ver­tauk­sen ku­vas­sa nä­em­me kak­si ta­lon­ra­ken­ta­jaa. Toi­nen mie­his­tä on jär­ke­vä ja toi­nen tyh­mä. Kuu­li­jan on help­po va­li­ta, kum­paan sa­mais­tua. Sa­mais­tu­mi­nen tuo ker­to­muk­sen lä­hel­le kuu­li­jaa, oi­ke­as­taan hän tu­lee osak­si ker­to­mus­ta. Jär­ke­vä ra­ken­ta­ja ra­ken­taa ta­lon­sa kal­li­ol­le ja tyh­mä hie­kal­le. Pian on mo­lem­mil­la talo val­mii­na, ja kaik­ki näyt­tää ole­van hy­vin.

Sää­ti­la muut­tuu. Nou­see myrs­ky. Sade, tul­vat ja tuu­li piis­kaa­vat ta­lo­ja ja maa­ta ja al­ka­vat kul­jet­taa hiek­kaa mu­ka­naan. Tyh­män mie­hen talo sor­tuu ja asuk­kaat jou­tu­vat tai­va­sal­le. Va­hin­ko on suu­ri. Jär­ke­vän ra­ken­ta­jan talo kes­tää, sil­lä sen pe­rus­tus on luja.

Pelk­kä ra­ken­nus ei rii­tä

Ver­tauk­sen mu­kaan us­kon tu­lee ra­ken­tua sel­lai­sel­le pe­rus­tal­le, joka kes­tää myös ko­et­te­le­muk­sis­sa. Kaik­ki­na ai­koi­na ih­mi­sil­lä on ol­lut mo­nen­lai­sia kä­si­tyk­siä sii­tä, mikä on oi­ke­aa us­koa. Var­sin ylei­nen kä­si­tys on, et­tä ei ole niin vä­liä mi­ten us­koo, kun­han us­koo ja tun­nus­taa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lon. Jos tämä oli­si tot­ta, mik­si Jee­sus va­roit­ti vuo­ri­saar­nas­sa niin voi­mak­kaas­ti ra­ken­ta­mas­ta hau­raal­le pe­rus­tuk­sel­le?

Paa­va­li pai­not­taa hy­vän pe­rus­tuk­sen mer­ki­tys­tä myö­hem­min sa­maan ta­paan kuin Jee­sus. "Ju­ma­lal­ta saa­ma­ni ar­mon mu­kaan olen tai­ta­van ra­ken­ta­jan ta­voin las­ke­nut pe­rus­tuk­sen, jol­le joku toi­nen ra­ken­taa. Mut­ta ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. – – ai­ka­naan tu­lee il­mi, mitä ku­kin on saa­nut ai­kaan. Tuo­mi­o­päi­vä sen pal­jas­taa: se päi­vä il­mes­tyy tu­len­lie­keis­sä, ja tuli ko­et­te­lee, mil­lai­nen it­se kun­kin ai­kaan­saan­nos on. Se, jon­ka ra­ken­nus kes­tää, saa pal­kan. (1. Kor. 3:10–14.)

Ra­ken­nuk­sel­la­kin on mer­ki­tyk­sen­sä, mut­ta jos pe­rus­tus ei ole kes­tä­vä, ei lu­ja­kaan ra­ken­nus kes­tä ko­et­te­le­muk­sis­sa, saa­ti sit­ten vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la.

Pe­rus­tus on Kris­tuk­ses­sa

Ra­ken­ta­ja­ver­tauk­sen lo­pus­sa Jee­sus ko­ros­taa, et­tä pelk­kä kuun­te­le­mi­nen ei rii­tä, vaan on myös elet­tä­vä niin kuin us­koo. Ja on us­kot­ta­va niin kuin hän on Ju­ma­lan voi­man vai­kut­ta­ma­na opet­ta­nut. Hei­kom­pi­kin ra­ken­nus kes­tää, kun sen pe­rus­tus on kun­nos­sa. Us­kon­van­hurs­kaus ko­ros­taa Kris­tus­ta ja hä­nen pe­las­tus­te­ko­aan, hä­nen sa­naan­sa.

Jee­sus ky­syi ope­tus­lap­sil­taan, ke­nen ih­mi­set sa­no­vat hä­nen ole­van. Sit­ten hän jat­koi ky­sy­mis­tä: ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Pie­ta­ri vas­taa: ”Sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” (Matt. 16:15–16.) Tä­män tun­nus­tuk­sen pääl­le Jee­sus pe­rus­ti seu­ra­kun­tan­sa. Se kes­tää, kos­ka vah­va­na pe­rus­tuk­se­na on pe­las­tus­te­ko, jon­ka Ju­ma­la po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa val­mis­ti. Tätä sa­no­maa hän val­tuut­ti myös seu­ra­kun­tan­sa ju­lis­ta­maan an­ta­es­saan Pie­ta­ril­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met.

Ver­taus opet­taa va­lit­se­maan oi­kein. Se kut­suu Kris­tuk­sen osal­li­suu­teen. Kris­tuk­sen te­ke­mä työ kes­tää maa­il­man myrs­kyt, ja sen tur­vin saa­vut­taa us­kon pur­tem­me ker­ran au­tuu­den rau­hai­san sa­ta­man.

Mik­ko Ul­jas

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Matt. 7:24–27

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11/2014.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys